Janna päätti katkaista huumeputken, hakeutui katkolle – mutta pitikö päätös sittenkään?

Veikko, 29, istuu katkaisuhoidon vastaanotolla. Hän on pukeutunut rennon muodikkaasti: päässä trendikäs lippis, kaulassa huivi, jalassa kauhtuneet farkut, hupparin huppu villakangastakin päällä.

Hän näyttää ikäistään nuoremmalta ja hyvin hauraalta. Kasvot hieman punoittavat, ja silmien katse on väsynyt.

Veikolla on takanaan kymmenen vuoden ryyppyputki. Kannabistakin on mennyt silloin tällöin.

”Nyt saa riittää juomiset ja muut. Haluan saada itteni kuntoon ja viedä opinnot loppuun. Siinä onkin tekemistä vähäks aikaa”, hän sanoo.

”Me ollaan täällä kaikki siuta varten”, vakuuttaa Veikon vastaanottava lähihoitaja Sanna Heikka.

Sanna puhalluttaa Veikon. Mittari näyttää nollaa. Huumeseulakin otetaan kohta. Sanna kyselee tietoja ja hoidon tavoitteita ja naputtelee tietokonetta.

Veikon taskuista löytyy lompakko, avaimet ja kaksi tikkaria. Ne pannaan talteen lukolliseen kaappiin. Kännykän hän saa toistaiseksi pitää, koska katkolla on juuri alkanut puhelintunti.

Sanna esittelee Veikolle ruokailu- ja oleskelutilat ja etsii hänelle sisäkengät. Sitten hän avaa oven huoneeseen, jossa on sänky, pöytä ja tuoli.

”Tässä on siun lukaali.”

Tulokas aikoo ottaa ensitöikseen päiväunet.

”Olo on huojentunut. Uskon, että täältä löytyy apu.”

Sekoilut saa riittää

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) päihdekuntoutumisyksikkö sijaitsee rauhallisessa maalaismaisemassa Lappeenrannan Pajarilassa.

Tänne tullaan, kun halutaan putki poikki tai raitistua.

Alakerran katkolla annetaan vieroitusoireiden mukaista hoitoa. Ne, joilla on halua isompaan elämänmuutokseen, jatkavat yläkertaan kuntoutumisosastolle, tuttavallisemmin KOSsille. KOSsilla voi rauhassa miettiä päihteiden käyttöään ja etsiä voimavaroja päihteettömyyteen.

Jokaiselle räätälöidään oma hoito- ja jatkohoitosuunnitelma. Kukaan ei lähde täältä tyhjän päälle.

Käytävällä istuu mehumuki kädessään 30-vuotias Juha, joka on ollut katkolla viikon. Heti, kun Juhan virtsatesti on puhdas, hän siirtyy KOSsille. Huumeet voivat viipyä veressä useita päiviä.

Juha näyttää tavalliselta naapurinpojalta. Hän on kuitenkin ryypännyt ja käyttänyt huumeita vuosikymmenen. Hän muistelee olleensa neljä vuotta sitten kaksi viikkoa täysin selvin päin.

”Nyt on seinä tullut vastaan, sekoilut saa riittää. Miulle on käynyt kaikki – kalja, kotiviini, kilju, buprenorfiini suoraan suoneen.”

Juha kertoo, että hän kärsii myös sosiaalisten tilanteiden pelosta. Se ja päihteidenkäyttö ovat sysänneet hänet syrjäytymisen tielle. Ammattiopisto jäi häneltä aikoinaan kesken, hän on työtön ja elää toimeentulotuella.

”Kun päihteet jää pois, miun on täytettävä tyhjä tila jollakin. Pitää hankkia joku harrastus, vaikka liikunta. Kissankin vois hommata, ja parisuhde ois kiva.”

Juhalla on yksi ystävä, korvaushoidossa oleva nainen. Mies miettii, että ehkä hänen kanssaan voisi alkaa harrastaa jotakin.

Vaikka Juhan mitta on täynnä päihdehuuruista elämää, niin psykedeelejä hän kertoo haluavansa kokeilla sitten, kun elämä on kunnossa. Hänen mukaansa psykedeelit, kuten sienet ja LSD, eivät ole huumeita, vaan mielen työkaluja.

Juhalla on siis vielä pitkä tie edessään, sillä tällaisella ajattelulla ei elämän suuntaa muuteta.

Motivaatio haussa

On hiljaista ja rauhallista. Harmaahapsinen mummo kulkee käytävillä rollaattorin kanssa. Pajarilan rauhaa rikkoo vain taajaan käyvä ulko-ovi asiakkaiden rampatessa tupakalle. Sisällä lehahtelee tupakanhaju ja joku määrittelemätön – ehkä ne kaikki erilaiset ihmistarinat, joita talo kätkee sisälleen.

Yläkerran oleskelutilassa on menossa sairaanhoitaja Anu Väänäsen vetämä ryhmä. Ryhmät, joissa käsitellään erilaisia teemoja, ovat yksi tärkeimmistä päihdekuntoutumisyksikön hoitomenetelmistä.

Lisäksi toipumisen tielle autetaan muun muassa akupunktion ja oireita helpottavien lääkkeiden avulla.

Anu vetää ryhmää MOSsilla eli motivaatio-osastolla oleville. MOS on osa KOSsia ja sen ideana on etsiä motivaatiota ja madaltaa kynnystä kuntoutumisosastolle siirtymiseen.

Päivän aihe on tärkeä: Mitä tarvitaan muutokseen?

”On otettava ittee niskasta kiinni, motivaatio tulee omasta päästä. Houkutuksii on koko ajan. Kaverit soittelee ja laittaa viestii, että nyt ois sitä ja tätä. Se vaatii kieltäytymistä”, 21-vuotias Janna vastaa.

Anu nyökyttelee.

”Muutos vaatii paljon. Se vaatii henkistä työtä, ihan konkreettista jalkatyötä, muutoksia arjessa ja viisaita ratkaisuja niin kuin vaikka sitä, että katkasee välit päihdekavereihin.”

Elämän kääntäminen uudelle uralle ei ole helppoa. Muutos on monivaiheinen, ja repsahduksia tulee varmasti. Anu kertoo joskus kuulleensa, että keskivertoholistille tulee seitsemän repsahdusta, ennen kuin hän raitistuu.

”Voiko repsuista olla jotain hyötyy?” Anu kysyy yllättäen.

”Niistä voi oppii. Ehkä sitä tajuaa, ettei tää enää ookaan niin kivaa”, Janna sanoo tietäväisesti.

Lopuksi Anu antaa pienelle ryhmälle tehtäväksi miettiä omia arvoja, asenteita, uskomuksia ja ajatuksia. Millaisia ne ovat käyttäessä ja millaisia toipuessa?

Janna vetää nojatuolissa jalat kippuraan ja tuijottaa mietteissään tyhjää paperia.

Piri koukutti Jannan

Janna on tavallisesta eteläkarjalaisesta perheestä. Hän on käyttänyt alkoholia teini-ikäisestä asti, mutta viime kesänä hän löysi amfetamiinin ja metamfetamiinin. Kun hän ensimmäistä kertaa veti viivat, elämä nousi ihan toiselle tasolle.

”Se tuntu heti omalta jutulta. Piristä ja metasta tulee vauhtiolo. Suu käy koko ajan, ja tekee mieli lentää. Tulee tunne, että osaa kaiken ja selviytyy kaikesta. Selvin päin tuntuu usein siltä, ettei miusta oo mihinkään.”

Huumeita on Jannan mukaan älyttömän helppo saada. Niitä voi myös tilata netistä, anonyymin Tor-verkon kautta. Tilaus maksetaan digitaalisena valuuttana, bitcoineina. Posti tuo paketin suoraan kotiovelle.

Viime syksynä Janna sai yliannostuksen. Hän veti kaikkea sekaisin, hänen hengityksensä lamaantui ja hän joutui sairaalaan.

”Sillon miun perhe sai tietää. Se oli niille ihan hirvee järkytys.”

Janna haluaisi eroon aineista, koska hän on tajunnut, että loppupeleissä niistä ei tule hyvä olo. Laskut – eli se, kun aine häviää kehosta – ovat muuttuneet entistä kamalammiksi.

”Tiijän, että mielitekoja tulee, mutta mie yritän pysyy vahvana. Kerran olin jo lähössä täältä, kamatkin pakattuna, mutta sitten tulin järkiini ja jäin. Yritän olla täällä niin pitkään, kuin mahollista. Ei kai koko loppuelämää voi näin elää.”

Kokeeko katkaisuhoito muutoksia soten myötä?

Kahvin ja tupakan kyllästämä unelias rauha jatkuu KOSsin puolella. Televisio välkkyy taustalla, kun nuori mies ajelee toisen hiuksia ja jättää pään keskelle lyhyen irokeesin. Lopuksi parturoitu putsaa imurilla lattian sekä niskansa ja hartiansa.

Enemmistö Pajarilan asiakkaista on nykyään sekakäyttäjiä tai huumeiden käyttäjiä. Sohvalla istuu nuoria miehiä löysissä verkkareissa, tatuoinnit vilahtelevat hihojen alta. Uusien sukupolvien myötä perinteiset juopot, joille alkoholi on ainoa päihde, alkavat olla katoava luonnonvara.

Asiakaskunnan muutokseen vaikuttaa myös palvelujen muuttuminen.

”Aiemmin meillä oli rajoitettu se, miten monta huumeiden käyttäjää voidaan hoitaa kerralla. Neljä, viisi vuotta sitten keskiöön tuli asiakaslähtöisyys. On ongelma mikä vaan, me pyritään löytämään siihen ratkaisu”, sanoo päihdelääkäri Pasi Lempiäinen.

Asiakkaan huomioon ottaminen kokonaisvaltaisesti merkitsee myös sitä, että Eksotessa mielenterveys- ja päihdeongelmaiset saavat apua samalta luukulta. Apua hakemaan tullutta asiakasta ei pompotella paikasta toiseen sen mukaan, onko hänellä mielenterveys- vai päihdeongelma vai molemmat.

Hoito rullaa, jonot on saatu pois, ja asiakkaat ovat tyytyväisiä.

Päihdekuntoutumisyksikön palveluesimies Vesa Piikki on kuitenkin huolissa   an.

”Miten sote-uudistus vaikuttaa tähän kaikista haavoittuvimpaan asiakaskuntaan? Meillä Eksotessa palvelujen integraatio on saatu toimimaan tosi hienosti, mutta mites käy tulevaisuudessa?”

Pasia ja Vesaa huolestuttaa myös se, miten alkoholilain mahdollinen muutos ja alkoholinmyynnin vapautuminen vaikuttaa alkoholinkulutukseen.

”Väkeviä oluita ja viinejä ollaan viemässä kovaa vauhtia kauppoihin. Se tukee keskiluokan viiniharrastusta, mutta tapahtuu sen ryhmän kustannuksella, jolla ei oo homma hanskassa”, Pasi huomauttaa.

Jannakin vilahtaa kauempana. Jostain syystä hän on laittanut ripsiväriä ja vetänyt mustan pipon päähänsä.

Varovainen katse tulevaan

Yläkerran porrastasanteella sairaanhoitaja Jaana Holopainen laittaa Maunon, 45, korviin akupunktioneuloja. Akupunktio rauhoittaa mieltä ja lievittää jännitystä ja vieroitusoireita.

Viimeinen neula tulee päälaelle – taivaallisen rauhan pisteeseen.

Mauno kertoo olevansa ”perinteinen” alkoholisti – juonut sammioittain kaljaa 25 vuoden ajan. Samalla hän on elänyt tavallista elämää: käynyt töissä, ollut kaksi kertaa liitossa ja saanut kuusi lasta. Nyt hänellä on jo yksi lapsenlapsikin.

Kun Mauno jäi kuutisen vuotta sitten työttömäksi paperitehtaalta isojen irtisanomisten yhteydessä, juominen riistäytyi lopullisesti käsistä. Miehen talous on retuperällä ja mitta täynnä.

”Aikani mietin ja sitten soitin tänne. Poikahan miut tänne toi autollaan. Tarkoitus ois saada juominen pysymään pois ja jatkaa työkokeilun kautta eteenpäin. Lapsenlapsen takiakin haluaisin muutosta elämään. Suunnitelmissa ois myös muuttaa toiselle paikkakunnalle, että pääsis juoppokavereista eroon.”

Alussa Maunon mieliala ja vointi olivat alamaissa, mutta kun hän sopeutui Pajarilan rytmiin, jännitys alkoi laueta. Säännöllinen syöminen ja nukkuminen ovat vahvistaneet oloa. Aamuihin on mukava herätä ilman krapulaa.

Lenkkeilyä varten hänellä on mukanaan veljen ostamat nastapohjalenkkarit.

Väkisin ei voi raitistaa

Tilanteet muuttuvat nopeasti. Kello raksuttaa nyt kuutta illalla, kun Janna ja eräs marraskuusta asti hoidossa ollut nuorimies kantavat tavaransa alakertaan ja ilmoittavat, että kyyti on tilattu. He keskeyttävät hoidon, sillä himo lähteä vetämään aineita on liian vahva.

Janna on hieman täpinöissään – ikään kuin nousuhumalassa, vaikkei ole mitään ottanutkaan. Mutta samalla läpi paistaa huono omatunto.

Myöhemmin hoitajat kertovat, että Janna oli päivän mittaan tuonut esiin haluaan lähteä ja pähkäillyt kahden vaiheilla.

”Kun yritimme motivoida häntä jäämään, hän sanoi, että älkää tehkö tätä lähtemistä minulla näin vaikeaksi”, kertoo sairaanhoitaja Timo Kuusela.

Hoitajia harmittaa, mutta he tietävät, ettei ketään voi väkisin raitistaa.

”Ainahan sitä miettii, että menikö hoito nyt hukkaan. Mutta toisaalta, jokaisesta hoitokerrasta jää jotakin takaraivoon muhimaan.”

Mistä ihmeestä hoitajat saavat motivaatiota työhönsä?

”Asiakkaista”, he vastaavat.

”He ovat mahtavia tyyppejä, herkkiä ja älykkäitä, kiitollisia ja vastaanottavaisia. Heidän haaveensa ovat hyvin arkisia: kun pystyisi jatkamaan opintoja, kävelemään kadulla pelkäämättä tai säilyttämään yhteyden omaan perheeseen”, Sanna Heikka kertoo.

Ehkä asiakas on käynyt kymmenen kertaa katkolla ja yhdennellätoista kerralla hän onnistuu. Pajarilan henkilökunta näkee näitä onnistumisia koko ajan. Yksi entinen asiakas tulee moikkaamaan ja kertomaan, miten hyvin menee. Toinen työntää vauvanvaunuja kaupungilla. Kolmas vetää vertaisryhmää – niin kuin pitkätukkainen ja nahkatakkinen Vesku.

Ei koskaan toivotonta

Vesku seisoo juuri nyt vastaanotossa ja puhaltaa alkometriin. Alakerrassa on alkamassa viikoittainen Crossroad-vertaistukiryhmä.

Vesku ja pari muuta päihdekuntoutumisyksikön entistä asiakasta perustivat vertaistukiryhmän runsas vuosi sitten. Ydinporukkaan kuuluu kuutisen jäsentä ja lisäksi ryhmä on avoin kaikille kuntoutumisosaston asiakkaille. Tänään mukaan liittyvät Mauno ja eräs nuori sekakäyttäjä.

Ulkona on laskeutunut jo pimeys, mutta sisällä tunnelma on rento. Pöydän ääressä puhutaan ja kuunnellaan, tsempataan, annetaan vinkkejä, nauretaan ja ehkä vähän itketäänkin.

Vesku on itse ollut raittiina syksystä 2015, viime kesän retkahdusta lukuun ottamatta. Ennen raitistumistaan hän oli katkolla kolme kertaa. Kokemusasiantuntijakoulutuksen käynyt Vesku, tietää, mitä päihderiippuvuudesta toipuminen vaatii.

”Raitistuminen ei oo helppoo, eikä sille oo mitään ohjenuoraa. Sen se vaatii, että on oltava nöyrä ja valmis muutokseen. Toivoo on aina.”

Maunoa lukuun ottamatta asiakkaiden nimet on muutettu.

Onko Lauri retkahtanut jälleen huumeisiin?

Asiantuntija rauhoittelee: uusi sote koituu juoppojen onneksi