Jari Aarnio – Mistä olivat peräisin kukkapenkistä löytyneet 65 000 euroa?

Seuran arkistosta: ”Heikki Tammisen bisneksissä asiakkaita voideltiin muun muassa ilotytöillä. Aarniota tarvittiin joskus turvamieheksi”, Harri Nykänen kertoo.
Jukka Vuorio
Ajankohtaista 30.12.2016 14:59

Jono on venynyt, metallinpaljastin on vinkaissut tämän tästä. Marraskuisen keskiviikkoaamun turvatarkastuksessa Helsingin käräjäoikeudessa on ollut ruuhkaa.

Oikeuden istuntosalia täyttää nyt monikymmenpäinen toimittajalauma, useita virkapukuisia poliiseja, kiinnostunutta yleisöä, lautamiehiä, asianajajia. Läsnäolijoiden katseet poraavat yhteen mieheen.

Jari Aarnio, Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö, on monien mysteerien mies. Niistä vähäisin ei ole hänen raha-asiansa.

Tässä oikeudenkäynnissä Aarniota syytetään törkeistä huume- ja virkarikoksista. Hänen epäillään muun muassa osallistuneen lähes tuhannen hasiskilon salakuljettamiseen Hollannista Suomeen ja huumausaineen jakeluun Suomessa. Rikokset olisi syytteen mukaan tehty yhdessä United Brotherhood -rikollisjengin pomona tuolloin toimineen Keijo Vilhusen kanssa.

Syyttäjä Mikko Männikön vahvin näyttö perustuu tällä hetkellä Aarnion varallisuuteen.

Aarniota ei ole tunnettu floristina, mutta juuri nyt hänen elämässään pääosaa esittää kukkapenkki. Porvoolaisen omakotitalon kukkapenkistä kaivettiin toukokuussa 2014 kymmeniä tuhansia euroja käteistä rahaa suurina seteleinä.

Rahojen alkuperä on täysi mysteeri.

Oikeusalissa Aarnio selittää, että hänen käytössään olleilla rahoilla on laillinen alkuperä, mutta kukkapenkkirahoja hän ei tunnusta omikseen. Niissä on kyse lavastuksesta.

Sormenjäljettömät setelit

Syyttäjä Männikkö vaatii Aarniolle 13 vuoden vankeusrangaistusta muun muassa törkeistä huumerikoksista. Se on Suomen oikeusjärjestelmässä poikkeuksellisen kova vaatimus.

Silti Aarnio esiintyy oikeussalissa rauhallisena, suorastaan korostetun tyynenä. Hän on pukeutunut hillitysti tummaan pikkutakkiin ja sinisiin farkkuihin. Aarnion tukka on leikattu siististi, ja mies ottaa pitkin istuntoa pieniä siemauksia vesipullostaan.

Tänään Aarnio on luvannut puhua rahasta, ja niin hän myös tekee.

Aarnion mukaan hänen rahansa on saatu työelämästä ja 320 000 euroa on tullut Nurmijärvellä sijaitsevan talon myynnistä.

Puhuttuaan pitkään muista seikoista Aarnio lopulta paljastaa saaneensa 447  000 euroa liikemieheltä, joka kuoli vuonna 2002.

Porvoon talon kukkapenkistä löytyneelle noin 65 000 eurolle Aarnio ei osaa antaa muuta selitystä, kuin että rahat eivät ole hänen.

Oikeudessa esitellään kuvaa rahojen löytöpaikasta. Arvoituksellisessa kukkapenkissä kasvaa pieniä koristekatajia, ja matalasta multa-sorapohjasta pilkistää vielä sähköjohdon pätkiä. Täältä poliisin rahakoira nuuski rahat.

Nyt Aarnio kiistää yhteytensä rahoihin.

”Rahoissa ei ole sormenjälkiäni eikä dna:ta”, Aarnio muistuttaa.

Aarnion mukaan rahat on voinut viedä kukkapenkkiin esimerkiksi joku rikollinen, joka haluaa lavastaa hänet syylliseksi.

”Kun huumepoliisin päällikkö on komerossa, se on mielenkiintoinen tilanne, ja kaikenlaista alkaa tapahtua.”

Toisaalta Aarnio haluaa oikeudessa selvästi heittää lavastuksen epäilyksen varjoa myös toisten poliisien ylle. Aarnion mukaan tonttia on kuvannut valvontakamera, jonka tutkinnanjohto on jostain syystä halunnut pois käytöstä.

”Kun ei ole kameraa niin on hyvä tehdä kaikenlaista”, Aarnio sanoo käräjäoikeudessa.

Hämärä taksi

Aarnion talo Porvoon Epoossa on hyvin rauhallisella ja syrjäisellä paikalla. Yhdystieltä käännytään ensin hiekkatielle, josta edelleen kapealle ja mutkittelevalle tielle. Siellä, metsän laidassa, komistelee Jari Aarnion viittä vaille valmis talo.

Ulkoapäin talo näyttää muuttovalmiilta. Pihapiirissä on sininen metallikontti, nelipyöräinen peräkärry, paljon sahattuja puupöllejä ja suuri punainen varasto, jossa on myös autopaikka. Varaston vieressä on pieni vierasmaja, jonka seinälle on ripustettu grillaustarvikkeita.

Ja tässä on se kuuluisa kukkapenkki. Kolmessa siistissä rivissä kasvaa pensaita ja pieniä puita. Aarnio kertoi oikeudessa, että hänellä oli kova huoli kasvien pärjäämisestä talven yli.

Nyt kasvien joukkoon on ilmestynyt runsaasti pieniä ruskeita sieniä.

Talon ohi ajaa auto, kenties Aarnion naapuri.

Oman lisänsä rahojen spekulatiiviseen alkuperään tuovatkin juuri Aarnion naapurit.

Aarnio väittää, että naapurit olivat kertoneet nähneensä tontilla liikkuvan henkilön, joka ei ollut poliisi, toimittaja tai esimerkiksi rakennustyömaan tavarantoimittaja.

Naapureiden mukaan henkilö olisi kävellyt tontilta valtatien varteen, jossa odotti helsinkiläinen taksi.

Ainakin Aarnio itse näyttää uskovan vahvasti tarinaan, jonka mukaan hänet on lavastettu.

Ratsia tiedossa

Harri Nykänen on rikoskirjailija, joka ennen kirjailijaksi ryhtymistään työskenteli 20 vuotta Helsingin Sanomien rikostoimittajana. Hän on todellinen alamaailman ja lain rajamailla toimivien pelureiden asiantuntija.

Nykänen on työnsä kautta tavannut Jari Aarnion useita kertoja, ensimmäisen kerran jo noin kolmekymmentä vuotta sitten. Nykänen käsittelee Aarnioon liitettyjä rikosepäilyjä ja oikeudenkäyntejä myös tuoreessa kirjassaan Likainen Harri 20 vuotta Erkon renkinä.

”Vaikea uskoa, että hän kääntäisi kelkkansa tällä tavalla ja pyörittäisi näin isoa huumekauppaa, ainakaan sillä näytöllä, mitä nyt on. Jos rahalle löytyy selitys, ettei se ole huumerahaa, niin onko sitten näyttöä huumerikoksestakaan?”

Selitettäväksi jää kuitenkin vielä kukkapenkistä löytynyt 65 000 euroa.

Ensinnäkin Aarnio, jos kuka, on huumetutkijana nähnyt kaikenlaiset maastokätköt: miksi siis kaivaa rahaa omaan kukkapenkkiin kun metsää Suomessa riittää?

Ja toinen kummallisuus:

”Tätä ei varmaan ole vielä aiemmin julkisuudessa mainittu, mutta Aarnio tiesi jo puoli vuotta ennen kuin hänet pidätettiin, että sisäministeriö tutkii häntä. Jos tietää olevansa tutkinnassa, ei kai silloin jätä rahaämpäriä pihalleen, kun kotietsintä voi tulla milloin vain? Minusta se tuntuu aika uskomattomalta”, Nykänen ihmettelee.

Aarniolla oli siis puoli vuotta aikaa siivota.

”Tiedän, että Aarnio tiesi olevansa tutkinnan kohteena. Kuulin hänen alaisensa puhuvan siitä. Ja alainen kertoi jutelleensa aiheesta Aarnionkin kanssa.”

Jos ajatellaan, että Aarnio ei ole kätkenyt rahoja pihalleen, niin mistä ne olisivat voineet tulla?

”Uskottavimmalta kuulostaisi, että se olisi Keijo Vilhusen tekosia. Jos hän on tiennyt olevansa jäämässä kiinni huumetynnyrijutusta, niin ohjaamalla huomiota Aarnioon hän selviäisi vähemmällä. Aarnio kiinnostaisi kaikkia, ja Vilhunen jäisi silloin aivan sivurooliin”, Nykänen sanoo.

”Voi myös olla, että joku jengi on kerännyt yhdessä rahaa ja vienyt sinne. Paljon muita vaihtoehtoja ei enää jää.”

Erikoista kuulustelua

Viime viikon keskiviikkona Aarnio siis paljasti oikeudessa saaneensa 447 000 euroa käteisenä vuonna 2002 menehtyneeltä liikemieheltä.

Nykänen tietää liikemiehen nimen.

”Kyseinen liikemies oli Heikki Tamminen. Vähän sellainen hämärä liikemies, tai voisi sanoa, että liikemies heittomerkeissä. Teki kiinteistökauppaa, mutta paljon muutakin. Tamminen oli poliisille, etenkin nyt jo lakkautetulle huoltopoliisille tuttu.”

Huoltopoliisi tutki esimerkiksi prostituutiota ja uhkapeliluolia.

”Tammisen bisneksissä asiakkaita voideltiin muun muassa ilotytöillä. Eräässä tapauksessa tyttöjä kuskattiin Libyaan asti. Näissä liiketoimissa tarvittiin joskus Aarniota turvamieheksi.”

Kolmen vuosikymmenen taakse ulottuvien tapahtumien taustoja tuntevana Nykänen pitää melko uskottavana, että liikemies todella antoi Aarniolle merkittävän rahasumman.

Nykänen tietää, että miehet tunsivat toisensa hyvin ja tekivät toisilleen palveluksia. Mies oli yksi Aarnion tietolähteistä. Tamminen teki kuolemaa, ja halusi ehkä palkita auttajansa.

Nykäseltä löytyy mielenkiintoista uutta tietoa Aarnionkin aiemmin mainitsemista keskusrikospoliisin ja huumepoliisin kaunaisista väleistä.

”Kuulusteluissa olleet Aarnion alaiset ovat kertoneet minulle, että keskusrikospoliisilta meni tutkinta pieleen heti alusta saakka.”

Kuulustelut eivät perustuneet lainkaan vapaaseen keskusteluun ja kuulusteluun, kuten kuulustelut yleensä. Sen sijaan Aarnion alaisille iskettiin eteen parikymmentäsivuiset kyselylomakkeet. Se on hyvin erikoinen tapa kuulustella.

”Piti esimerkiksi vastata pitkään nimilistaan, että tunnetko nämä henkilöt, kyllä vai ei. Kysymyspatteristo osoitti, että kuulusteluilla pyrittiin johonkin tiettyyn päämäärään. Suurin osa vastaajista kuulemma kusetti niissä vastauksissaan, että ei tunne, vaikka kaikki olivat tuttuja vasikoita.”

Jättiannos esitutkintaa

Tämän vuoden kesäkuussa Aarnio tuomittiin niin sanotussa Trevoc-jutussa yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeuteen törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä, lahjuksen ottamisesta ja rekisterimerkintärikoksesta.

Aarnion nykyisen oikeudenkäynnin esitutkinta-aineisto on olemassa lähes 30  000 sivua, ja oikeudenkäynti kestää helmikuulle saakka. Käräjäoikeuden päätös asiaan tulee aikaisintaan ensi keväänä.

Artikkeli on ilmestynyt Seurassa 46/2015