Jari Tervo ja kesäretki: ”Musavisaa, kokkailua ja saunomista. Elämä rakentuu perinteistä. Muuten ei voi olla.”

Tämän kesän retkelle Tynkkynen toi maukasta unkarilaista Furmint-viiniä. Tynkkynen selosti illallissuunnitelmaansa, Jokelainen kertoi, mikä suomalaisessa televisiotarjonnassa oli pielessä ja minä hahmottelin uuden romaanin rakenteellisia ratkaisuja, Jari Tervo kirjoittaa kolumnissaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jari Tervo.

Tämän kesän retkelle Tynkkynen toi maukasta unkarilaista Furmint-viiniä. Tynkkynen selosti illallissuunnitelmaansa, Jokelainen kertoi, mikä suomalaisessa televisiotarjonnassa oli pielessä ja minä hahmottelin uuden romaanin rakenteellisia ratkaisuja, Jari Tervo kirjoittaa kolumnissaan.
Teksti: Jari Tervo

Kymmenisen vuotta sitten mietittiin Katin kanssa autottomina, miten kuskaamme mökille koko kesän kuivamuonat, vessapaperit ja multasäkit. Ehdotin Jokelaiselle kesän alkuun retkeä mökillemme tuotantoyhtiön pakettiautolla. Jokelainen ihastui ajatukseen, kertoi myös Tynkkysen lähtevän mielellään, vaikkei sitä vielä tiedä. Retki onnistui.

Seuraavan vuoden helmikuussa Tynkkynen ihmetteli, miksei hän ole kuullut tulevan suven perinteisen kesäretken valmisteluista vielä mitään. Näin retken aatteellinen perusta oli valettu. Uuden ja puhtaan kalenterin täyttämisen aloitan merkkaamalla toukokuun toiseksi viimeisen tai viimeisen maanantain ja tiistain varatuiksi.

Linnatuulessa hörppäämme pullakahvit ja juotamme auton. Ennen pysähdyttiin Aulangolle tai Vanajanlinnassa lounaalle. Sen vuoksi mökki-illallinen valmistui kerran puoli kahdelta aamuyöllä. Viimeksi ajettiin suoraan ruoka-, viina- ja rautakauppaan. Auto täyttyy aina kattoon.

Jokelaisen kanssa osallistumme kokkaukseen antamalla Tynkkyselle vapaat kädet. Ne valmistavat erinomaista ruokaa: gazpachoa, poroa, lammasta, marjaisia jälkiruokia, mitä vain.

Kun soitan Katille ja kysyn omistammeko vasaraa ja missä sitä pidetään, Jokelainen pysähtyy perinteisesti viereeni kyselemään kovalla äänellä: ”Menikö tytöt jo saunaan?”

Musavisan rakentaminen kuuluu vastuulleni. Soittelin kappaleita ja kyselin, ketkä muodostivat tavallista epätodennäköisemmän parivaljakon. Bob Dylan ja Johnny Cash sekä David Bowie ja Mick Jagger tiedettiin kymmenessä sekunnissa. Ei ihme. Tom Jones tunnistettiin heti, muttei hänen tämänkertaista duokaveriaan Paul Ankaa.

Duokisa toimi, mutta sain ankaraa kritiikkiä, kun yhdellä retkellä koostin kisan kuuluisien valtiomiesten ja merkkihenkilöitten puheitten pätkistä. Tynkkynen ja Jokelainen eivät leppyneet, vaikka selitin, miten historiallisesti merkittäviä puheet olivat olleet.

En enää koskaan kokoa kisaa yhden laulun eri versiosta. Kun olimme kuunnelleet eräänä toukokuisena maanantaina seitsemän Yesterdayta eri artistien esittäminä, retkeläiset arvasivat, mikä kappale kuullaan vielä kymmenen kertaa. Tämä tulevaisuudennäky ei heitä viehättänyt. Eikä sen arvailu, kuka kulloinkin haikailee eilistä.

Tämän kesän retkelle Tynkkynen toi maukasta unkarilaista Furmint-viiniä. Sitä maistellessamme Tynkkynen selosti illallissuunnitelmaansa, Jokelainen kertoi, mikä suomalaisessa televisiotarjonnassa oli pielessä ja minä hahmottelin uuden romaanin rakenteellisia ratkaisuja. Yhtaikaa.

”Elämä rakentuu perinteistä”, Tynkkynen sanoi yleiseen hälinään. Hetken häkellyksen jälkeen yhdyttiin Jokelaisen kanssa Tynkkysen mielipiteeseen. Muuten ei voi olla.

X