Jari Tervo Uutisvuoto-ohjelmasta: ”Lähdin mukaan sen vuoksi, että olin ujo”

Jaa artikkeli
Tommy Tabermann, Peter Nyman ja Jari Tervo TV1:n syysinfossa vuonna 1998.
Tommy Tabermann, Peter Nyman ja Jari Tervo TV1:n syysinfossa vuonna 1998. © Yle
Uutisvuoto viedään saunan taakse 20-vuotiaana. Se on hyvä paikka vanhoille ohjelmille, kirjoittaa Jari Tervo.

Tuottaja Saku Tuominen kutsui minut aamiaiselle lokakuussa 1997. Lauantai-iltana aamiaisen aloittama työ päättyy lopullisesti, kun Uutisvuodon viimeinen jakso esitetään. Vierailen jaksossa Peter Nymanin kanssa.

Runsaan, mutta varsinkin ilmaisen aamiaisen sähköistämänä lupauduin käsikirjoittamaan ohjelmaa, jonka englantilainen nimi oli Have I Got News For You. Saku ei kuitenkaan halunnut minua kirjoittamaan, vaan esiintymään. Sitä piti miettiä yö.

Lähdin mukaan sen vuoksi, että olin ujo. Siitä oli sekä riesaa että haittaa. Olin suunnitellut kirjoittavani kirjoja lopun elämäni. Niitä markkinoitiin haastatteluilla, joskus jopa televisiohaastatteluilla.

Hermoilin viikon päivät muutamaa minuuttia kameran edessä. Jos selvisin studiosta pyörtymättä, juhlin tapahtumaa kolme päivää. Halusin jännittämisestä eroon siedättämällä, esiintymällä televisiossa.

Teimme ohjelmasta pilotin. Siitä tuli huono. Myös silloin kyseltiin mitkä sanat puuttuvat: ”Lenin asuu – –”. Pitkä hiljaisuus. Yhä vuokralla, sanoin. Se oli pilotin hauskin kohta. Siitä huolimatta ohjelmaa ryhdyttiin tekemään.

Tuottaja Juha Tynkkynen neuvoi, että kansa kyllä näkee, tykkääkö porukka tehdä sitä, mitä se ruudussa tekee. Meidän ei tarvinnut näytellä. Olisimme joka tapauksessa vatvoneet viikon uutisia jossain, luultavasti kuppilan pöydässä. Nyt siitä jopa hiukan maksettiin. Kuppilassa rahaa taas menetti.

Muutaman ohjelman jälkeen äitini soitti Rovaniemeltä. Hänellä oli kaksi asiaa: 1) kannattiko minun riidellä julkisesti sen Tabermannin kanssa ja 2) vihreä ei pue sinua.

Kerroin riiteleväni Tommyn kanssa leikilläni. Vihreästä puvuntakista luovuin.

Uutisvuoto menestyi, koska sitä esitettiin oikeaan aikaan lauantai-iltana. Suomi oli juuri käynyt saunassa, juonut purkillisen olutta tai lasillisen viiniä. Mihinkään ei ollut kiire. Oli hetki aikaa nauraa hullulle maailmalle.

Arvelin Uutisvuodon kestävän sen ajan, minkä ohjelmat yleensä, muutaman vuoden. Tein sitä yhdeksäntoista vuotta. Pakko oli lähteä, kun sen pystyi vielä tekemään ilman lisähappea. Nyt Uutisvuoto viedään saunan taakse kaksikymmentävuotiaana. Se on hyvä paikka vanhoille ohjelmille. Sinne ne kuuluvat. Muuten ei synny uusia.

Televisiota ei tehdä formaatttien, vaan ihmisten kanssa. Kannan aina mukanani Tommya, Peteriä, Babaa, Stania, Sakua, Juhaa, Teijaa, Yasiria, Maria, Vappua, Santtu Luotoa ja Jussi Jokelaista.

Mussukat, ei sitten vanhoina höppänöinä heti kiihdytä, kun jonnet eivät ole koskaan kuulleetkaan Uutisvuodosta.

Eihän mekään niistä.

X