Jenni Haukio kirjoittaa kesäöiden harrastuksestaan Kultarannassa: Kuuntelen lepakoiden ääniä detektorilla

”Vaikka lepakot tuovat monille mieleen lähinnä kauhuelokuvat, ovat nämä ’liitelevät hiiret’ todellisuudessa tavattoman viehättävää seurattavaa”, kirjoittaa Jenni Haukio kolumnissaan Seurassa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Vaikka lepakot tuovat monille mieleen lähinnä kauhuelokuvat, ovat nämä ’liitelevät hiiret’ todellisuudessa tavattoman viehättävää seurattavaa”, kirjoittaa Jenni Haukio kolumnissaan Seurassa.
(Päivitetty: )
Teksti: Jenni Haukio

Näin keskikesällä luonto tulee Suomessa uskomattoman lähelle.

Sen voi aistia myös Kultarannassa, jossa eurooppalainen puutarhakulttuuri asettuu luontevasti suomalaiskansalliseen metsä- ja saaristomaisemaan.

Tänä kesänä olen yhden päivän aikana nähnyt Kultarannan alueella muun muassa peuran, jäniksen, ketun, oravan, rantakäärmeen sekä lepakkoja.

Ei tarvitse avata televisiota eikä tietokonetta, seurattavaa riittää ihan vain kävelemällä ulos ovesta, mihin vuorokauden aikaan tahansa. Luonnon meille maksutta tuottamaa viihdettä ja silmäniloa.

Erityinen innostukseni kohde ovat viime viikkoina olleet lepakot, joista meillä on jo aiemmilta kesiltä satunnaisia havaintoja. Tottumaton sekoittaa kesäyössä liitelevän lepakon helposti lintuun.

Siksi päätin täksi kesäksi hankkia lepakkodetektorin eli ultraääni-ilmaisimen, joka muuntaa lepakoiden kaikuluotausäänet ihmiskorvan kuultavaksi. Varsin onnistunut hankinta, vaikka melko eksoottiselta vekottimelta kuulostaakin.

Eri lajit ääntelevät eri taajuuksilla.

Lepakkojen havainnointi detektorin kanssa on nimittäin luontoihmiselle harvinaisen kiehtova kokemus.

Lepakoiden ääntelyä on vaikea kuvailla, mutta ääni muistuttaa pöydälle putoavan, pompahtelevan esineen epäsäännöllistä naputusta tai toisaalta siipien rytmikästä havinaa.

Eri lajit ääntelevät eri taajuuksilla, detektorilla niitä etsitään samaan tapaan kuin radiokanavia selaten.

Kultarannassa seuraamani lepakot ovat Suomen yleisimpiä, pohjanlepakkoja, joita tavataan Hangosta aina Norjan Ruijaan saakka.

Teknologian, laitteiden, puhelinten, hälyisen äänimaailman keskellä arkeaan viettävälle hiljentyminen kesäyöhön lepakkoja havainnoimaan on elämys, jota ei voi ostaa rahalla. Se irrottaa ajatukset pois kaikesta muusta ja saa häkeltymään luonnon omalaatuisuudesta.

Vaikka lepakot tuovat monille mieleen lähinnä kauhuelokuvat, hylätyt rakennukset ja yön pimeyden, ovat nämä muutaman gramman painoiset ”liitelevät hiiret” todellisuudessa tavattoman viehättävää seurattavaa.

Niiden suojelu on arvokasta toimintaa.

Sitä paitsi: lepakot pölyttävät monia ravintokasveja ja syövät vuosittain valtavat määrät tuhohyönteisiä – niiden suojelu on arvokasta toimintaa.

Kaikki Suomessa tavatut lajit vesisiipasta korvayökköön ja viiksisiipasta kimolepakkoon ovat rauhoitettuja, ja olemme sitoutuneet Euroopan lepakoiden suojelusopimukseen. Havainnointi ei siis ole pelkkää elämysten keräilyä.

Omalta osaltaan suojelutyötä voi edistää vaikkapa nikkaroimalla lepakonpöntön tai ilmoittamalla havaintonsa Luonnontieteelliselle keskusmuseolle.

Lepakot liitelevät vielä kesäyössä, mutta harvinaistuvat, ellei niidenkin puolesta toimita aktiivisesti ja määrätietoisesti!

 

Jenni Haukio on äitiyslomalla oleva Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkö.

X