Joensuun skiniongelman ratkaisija: Rasismista voi oppia pois

Jaa kaverilleTilaa Seura
Rasismi on tutkijan mukaan ympäristöstä opittua, joten siitä voi myös oppia pois. © Martti Kainulainen/LK
Rasismi ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaan ennakkoluuloiset asenteet opitaan ympäristöstä. 1990-luvulla Joensuussa ongelmaa ratkottiin tiukoin keinoin.

Voisiko Joensuun skiniongelman ratkaisemisessa toimineista keinosta ottaa oppia tähän päivään?

Rasismia tutkinut Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen oli mukana, kun Joensuussa ratkottiin skiniongelmaa 1990-luvun puolessa välissä.

Miten siellä saatiin aikaan tuloksia?

Poliisin kova käsi

Joensuussa moniammatilliset ryhmät puuttuivat skinien toimintaan ja ennaltaehkäisivät uusien nuorten liittymistä jengeihin. Skinien kanssa keskusteltiin.

Tehokkain konsti rasismin kitkemiseksi kuitenkin oli voimakkaampi.

”Poliisi puuttui johdonmukaisesti toimintaan ja kovalla kädellä. Näin tehtiin selväksi se, rasistisessa toiminnassa eivät päde sananvapauden ja ilmaisuvapauden säännöt. Että sellainen toiminta ei ole sallittua vaan rikollista”, Puuronen kertoo.

Yhteistä tekemistä

Nuorille tarjottiin myös tilaisuuksia hälventää ennakkoluulojaan.

”Järjestimme kohtaamisia maahanmuuttajien kanssa. Koska yhteistä kieltä ei aina löytynyt, nuorille tarjottiin toimintaa. Tanssia ja bändissä soittamista.”

Se toimi.

Mutta miksi nyt, kun erilaisia ihmisiä kohtaa kaduilla entistä useammin, rasismi on päinvastoin lisääntynyt?

”Jotta kontaktit vähentäisivät ennakkoluuloja, niiden tulisi olla myönteisiä. Ihmiset, jotka levittävät rasistista ideologiaansa, kertovat kielteisistä kokemuksistaan ja tekevät yleistyksiä. Näin negatiiviset asenteet lisääntyvät”, Puuronen sanoo.

Miksei puututtu aiemmin?

1990-luvulla rasismi oli vielä uusi ongelma.

”Silloin tuli yllätyksenä, että syntyi rasistinen ryhmittymä.  Sellaista puhetta, että toiset ihmiset olisivat jotenkin huonompia ja alempiarvoisena kuin muut, ei pidetty tuolloin normaalina”, Puuronen kertoo.

Nyt tilanne on aivan toinen, kun rasistista viestiä tuotetaan jopa kansanedustajatasolla.

”Näyttää hämärtyneen, mitä saa sanoa ja mitä ei. Ilmiötä on myös vähätelty myös julkisuudessa.”

Puurosen mukaan tilanteeseen pitää puuttua johdonmukaisesti kaikilla tasoilla: politiikassa, tiedotusvälineissä ja arkipäiväisissä tilanteissa.

”Tämä on kaikkien asia ja kaikkien vastuulla. Me olemme se suomalainen yhteiskunta, joka rasistit tuottaa, joten olemme myös vastuussa siitä, että puututaan.”

Puuronen nostaa esiin viime aikoina huomiota saaneen Suomen Vastarintaliikkeen.

”Eivät vastarintaliikkeen tyypitkään ole tulleet ulkoavaruudesta. He ovat suomalaisia nuoria, jotka ovat kasvaneet Suomessa. Heidän ajatuksiinsa ja toimintaansa olisi voitu puuttua jo kymmeniä kertoja aiemmin, jos siihen olisi ollut halua ja ymmärrystä.”

”Joensuussakin oli aikanaan kymmenittäin nuoria miehiä mukana. Heistä monet eivät edes ymmärtäneet tilannetta, ennen kuin poliisi sanoi heille, että tämä on vastoin lakia.”

Rasismi opitaan

Usein kuulee puhuttavan, että ennakkoluulot ja jopa niiden kärjistyneet muodot olisivat ihmisille ominaisia. Että ihminen on lajina selvinnyt, koska se on osannut suhtautua varauksella vieraisiin ryhmiin.

Vesa Puuronen on toista mieltä.

”Ihminen syntyy maailmaan vailla ennakkoluuloja. Ennakkoluulot opitaan siinä yhteisössä ja yhteiskunnassa, jossa eletään”, Puuronen sanoo.

Koska rasismi on opittua, se ei ole yksittäisen ihmisen syy.  Vastausta rasismin syntyyn tulee etsiä siitä ympäristöstä, jossa ihminen elää.

”Ajatuksia ja ideologioita voi omaksua tietämättään. Ihmiset käyttäytyvät siten, miten uskovat olevan oikein. Rasistitkin uskovat tekevänsä oikein.”

Rasismi on yleismaailmallinen ongelma, sen suhteen Suomi ei ole poikkeus.

”Se ei silti suinkaan tarkoita sitä, että rasismi olisi ihmisten pysyvä ominaisuus, vaan se on historiallisesti muodostunut asia, ja siitä voi oppia pois.”

X