Joko korkki poksahti auki? ”Ei se vielä tee alkoholistia, jos juo perseet 1. helmikuuta”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Alkoholismista harvemmin selviää ilman ulkopuolista apua. © Colourbox
Päihderiippuvaiselle tipaton tammikuu on vain tekosyy loppuvuoden juomiselle.

Tipaton tammikuu on terveellinen konsepti silloin, kun alkoholi ei hallitse elämää. Päihderiippuvaiselle se voi kuitenkin olla vain tekosyy, jolla oikeutetaan loppuvuoden juominen.

”Jos olet tipattomalla tammikuulla jonkun muun kuin itsesi tahdosta, tarvitset apua”, sanoo toipumiskeskeistä päihdehoitoa tarjoavan Kantamon johtava terapeutti Mika Kananen.

Kuukauden juomattomuus näyttäytyy tällöin saavutuksena, josta päihderiippuvainen palkitsee itseään juomalla. Palkinto saattaa olla mielessä jo tipattoman tammikuun alusta lähtien ja ylipäänsä ainoa syy, jonka turvin raittiin kuukauden pystyy viettämään. Tällöin tipaton kuukausi ei ole apukeino alkoholinkäytön vähentämiseen, vaan päinvastoin oikeutus juoda myöhemmin enemmän.

Riskikäyttäjät tulee erottaa riippuvaisista

Alkoholinkäytön suhteen on tärkeää erottaa toisistaan kaksi ryhmää, päihderiippuvaiset ja alkoholin riskikäyttäjät. Näitä ryhmiä käsitellään Suomessa edelleen samalla tavalla, mikä on Mika Kanasen mukaan väärin.

”Ei se vielä tee kenestäkään alkoholistia, jos juo perseet 1. helmikuuta. Suomessa ihminen mielletään päihderiippuvaiseksi, jos hän ei voi olla päivääkään juomatta, mutta sehän on vasta alkoholismin viime vaiheen ilmiö.”

Toisin sanoen päihderiippuvainen saattaa hyvin ollakin tipattoman kuukauden jälkeen varovainen tissuttelija – sillä hän pyrkii osoittamaan, että voi ottaa normaalisti. Ero riskikäyttäjään on siinä, että vaikka riskikäyttäjätkin juovat yli suositusten ja alkoholi aiheuttaa heille erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia, he kykenevät suuttumatta ottamaan vastaan palautetta liiasta alkoholinkäytöstään ja aidosti vähentämään sitä.

Sen sijaan päihderiippuvaiselle alkoholinkäytöstä huomauttelu aiheuttaa negatiivisen reaktion ja tarpeen todistaa huomauttelu aiheettomaksi.

”Kinaa juomisesta voi tulla kotona vaikka vasta maaliskuussa, jolloin päihderiippuvainen muistuttaa olleensa tammikuun juomatta.”

Läheinen ennakoi riitoja kaljatarjouksin

Tipaton tammikuu luo päihderiippuvaiselle harhan, että oma alkoholinkäyttö on hanskassa. Toinen ajatusharha syntyy siitä, etteivät alkoholin aiheuttamat ongelmat kotona tai työpaikalla tietenkään lyhyellä raittiuskuurilla poistu. Tällöin päihderiippuvainen saattaa kääntää asian mielessään niin päin, että ongelmien syy on kuin onkin jossain muualla kuin juomisessa.

”Usein lyhyempinä juomattomina hetkinä paha olo voi olla jopa voimakkaampaa kuin juovaan aikaan”, Mika Kananen sanoo.

Päihderiippuvaisen läheinen on saattanut huomaamattaan omaksua toimintamallin, jolla kotona vallitsevaa, raittiuden myötä kiristyvää ilmapiiriä voi helpottaa.

”Kun päihderiippuvainen on ollut juomatta vaikkapa viikon, läheinen aistii, että tulee kohta riitaa, ja ehdottaa, että ostetaanko muutama kalja. Läheinen tietää tiedostamattaan, että silloin tilanne laukeaa heti. Se on kauhean yleistä.”

Sotavuosina lanseerattu perinne

Mika Kananen painottaa, että muille kuin päihderiippuvaisille tipaton tammikuu on hyvä tapa vähentää juomista ja miettiä omaa alkoholinkäyttöä. Mutta jos tipaton itsessään aiheuttaa kinaa ja sitä käytetään keppihevosena, pitäisi miettiä, mikä on totuus omasta tai läheisen alkoholinkäytöstä.

Tipaton tammikuu -kampanjalla on Suomessa pitkä perinne. Tiettävästi raitista alkuvuotta vietettiin ensimmäisen kerran sotavuonna 1942, jolloin eduskunnan puhemies Väinö Hakkila lanseerasi tipattoman tammikuun Propaganda-Aseveljien innoittamana.

Tänä vuonna tipattoman tammikuun teemana oli tissuttelu. Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston mukaan teemalla haluttiin herättää keskustelua siitä, miten arkipäiväistynyttä alkoholinkäyttö on.

X