Muistatko nauttia elämästä? Kun kuolema on lähellä, tärkeintä ovat pienet askeleet

Jaa artikkeliTilaa Seura
Seuran tuottaja Liina Putkonen
© Pekka Nieminen / Otavamedia
"Jos haluaa elää täysillä, kannattaa edetä iloiten ja ihmetellen kuin lapsi, joka oppii kävelemään", Seuran tuottaja Liina Putkonen kirjoittaa.

Seura-lehden artikkelissa on lause, joka jäi kaihertamaan. Se kuuluu:

”Meille ei luvata minkäänlaista tulevaisuutta minkään suhteen”.

Sanoja on 31-vuotias näyttelijä Oona Airola. Vielä joku aika sitten lausumaa olisi voinut pitää nuoren provokaationa varttuneemmille polville. Vuonna 2020 tuo lause on kuitenkin hyytävä kiteytys siitä, mitä ajassamme velloo.

Ilmastonmuutoksen kiihtyminen, työpaikkojen laajamittainen katoaminen digitalisaation syövereihin, maailmanpolitiikan kärjistyminen, eläinten massasukupuutot, tulvat ja tappajavirukset… Oona Airolalla on kaikki oikeus sanoa juuri niin kuin hän sanoi: toivoa ei turhan paljon seuraaville polville jaeta.

Onneksi nuoret eivät meidän edeltävien polvien toivoa tarvitsekaan. Heillä on sitä omasta takaa. Nuoruus antaa voimaa uskoa, että ratkaisuja löytyy, ongelmat on selvitettävissä.

Maailmassa on monta solmua, mutta ne saadaan auki, kun yhdessä yritetään tosissaan. Toivoa on. Senhän tiesivät jo muinaiset roomalaiset: niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Tai ehkä nykyään paremminkin näin päin: niin kauan kuin on toivoa, on elämää.

Muista nauttia elämästä – jokainen päivä tulisi ottaa iloiten vastaan

Toiveikas ja positiivinen asenne ei kuitenkaan ole nuorten yksinoikeus. Senkin olen nähnyt tässä viime aikoina sangen koskettavalla tavalla.

Ympärilläni sairastetaan vakavasti. Erään sairauden äärellä hyytävä totuus tuli ystävän suusta: ”Tästä eteenpäin ei ole enää ikinä parempaa, pitää vain toivoa, ettei ihan pian pahempaakaan.”

Tätä ei sanonut sairastava itse, sillä hän ei lähesty asiaa niin kuin me muut, väistämättä edessä olevan surun kautta. Hän ei mieti, montako päivää, kuukautta vai kuitenkin vuotta vielä saa. Hän miettii, miten paljon on saanut, nähnyt ja kokenut.

Toki hän on myöntänyt, että ihminen on elämälle ahne, haluaa enemmän, aina vähän vielä enemmän. Mutta koska elämä ei vastaa pyyntöihin, hän ei niitä esitä.

Hän ottaa aamun iloiten vastaan, jos se alkaa kohtuullisella ololla, nauttii päivästä ja illasta, koska silloin on saatu taas yksi päivä enemmän. Englantilaiset sanovat ”Baby steps”, mikä on osuva sanonta.

Jos haluaa elää täysillä, kannattaa edetä iloiten ja ihmetellen kuin lapsi, joka oppii kävelemään. Lapsi ei mieti päämäärää, vaan nauttii joka askeleesta.

Lue kaikki Liina Putkosen kirjoitukset täältä.

Lue myös: Elätkö sinäkin ”pitäisi”-elämää? Sinunkin pitäisi nauttia elämästä

X