Joulupukin parta ilmiliekeissä, lahjat potkukelkalla olohuoneeseen asti ja muita erikoisia joulumuistoja

Joulu on perinnejuhla, jota juhlitaan aina samalla tavalla. Vai juhlitaanko? Seuraavista lukijakirjeistä voi päätellä, että joulunvietto voi aiheuttaa myös yllättävää päänvaivaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Joulu on perinnejuhla, jota juhlitaan aina samalla tavalla. Vai juhlitaanko? Seuraavista lukijakirjeistä voi päätellä, että joulunvietto voi aiheuttaa myös yllättävää päänvaivaa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Mikael Vehkaoja

Perinteinen joulupöytä

Silakkalaatikko

Uuteen kauniiseen kotiini laitoin kauniin joulukuusen valkoisin koristein.

Tiesin, mitä silakkalaatikko on, ja tein sellaisen jouluruoakseni, sellaisen harmaan laatikon, ja söin sitä koko joulun. Etikkapunajuuret kuuluivat ruokaan, mutta olivat liian punaisia. En voinut syödä mitään punaista, en edes puolukkahilloa.

Mitään punaista tonttulakkia tai kukkaa ei ollut. Syynä oli ilmeisesti pitkän hyvän avioliiton loppuminen äkkieroon. Virallinen ero tuli voimaan vajaa viikko ennen joulua.

Silakkalaatikkojoulun jälkeen olen edelleen jouluihminen. Laitan kauniin kuusen, ruokana voi olla vaikka vihreitä kuulia, piparkakkuja ja suklaata. Nautin joulun viettämisestä yksin – aikansa kutakin.

Vanha nainen

Kadonnut kinkku

Vietimme maalaisjoulua, oli paljon väkeä, omia ja vieraita. Pöytään sai varustaa monenlaista sörsseliä. Kun käytiin syömäpuuhiin, yksi oli poissa eli kinkku. Kukaan ei kysynyt siitä mitään. Vasta ruokailun loputtua nuorin lapsi kysyi: ”Äiti, eikö meillä kinkkua tarjotakaan?”

Minä säikähdin, ja pasmat sekosivat. Lupasin, että kinkku haetaan ja iltapalalla nostetaan pöytään ja jokainen saa syödä niin paljon kuin haluaa.

Äiti, jolta unohtui kinkku

Punaiset omenat

Vuoden 1937 jouluaattona menin serkkuni kanssa kauppa-asioille kahden kilometrin päähän. Mummoni oli vanha, eikä hän pystynyt enää niin pitkiä matkoja kulkemaan. Minä olin 10-vuotias ja reipas liikkumaan.

Mummon vaatimattomia ostoksia tehdessämme kaupan täti laittoi meille pussit punaisia omenoita: ”Ne tulevat lahjaksi, niitä ei tarvitse maksaa!”

Olin vauva, kun isäni kuoli. Sen jälkeen meidät oli määrätty siskoni kanssa isovanhemmille. Meillä oli tosi köyhää. Ei ollut jouluherkkuja, ei edes pullaa. Kuusi roikkui katossa olevassa leipävartaan kannatuspuussa, siinä oli pari kynttilää puotinarulla sidottuna. Koristeena oli sanomalehtisuikaleista tehtyjä rinkuloita, jotka olin itse askarrellut.

Tultuani kauppareissulta kotiin minä olin siitä jumalaisesta, punaisia omenoita sisältävästä pussista niin innoissani, että tanssasin tasajalkaa. Mummo ymmärsi minun iloni.

Iäkäs henkilö

Pukki ovella kolkuttaa

Parta tulessa

Lapsemme olivat aivan pieniä odottaen innolla joulupukkia. Viimein ovelle kolkutettiin ja joulupukki saapui. Joulupukki meni ihan liki ihastelemaan kaunista joulukuustamme, jossa elävät kynttilät loivat kaunista valoaan. Meillä ei ollut vielä 1960– 70-lukujentaiteessa sähköjä.

”Onpa teillä kaunis kuusi”, sanoi pukki kumartuen kuusta kohti. Silloin leimahti pukin parta ilmituleen. Lapset katsoivat silmät pyöreinä pukin talloessa naamariaan lattiaan selkä meihin päin. Pukki syöksyi ovesta ulos jättäen kuitenkin lahjansa.

Voitte uskoa, että tästä keskusteltiin vielä pitkään lasten kanssa.

Veitikka

Terveiset kotiin

Olin isäni kanssa joulupukkina eräässä kaupungissa ja siellä mielisairaalan suljetulla osastolla. Kymmenet potilaat pyysivät pukkia viemään terveisiä kotiin, ja sehän joulupukilta myös onnistui.

Erkkimerkki

Kolme pukkia

Oli joulu -76, ja olimme perheeni kanssa päättäneet, että lahjoja ei hankita eikä hössötetä. Siksi olikin hämmästyksemme suuri, kun ovikello soi ja joulupukki seisoi säkki selässä ovemme takana. Kohta soi kello uudelleen, ja toinen pukki pyrki sisälle, ja vähän ajan kuluttua vielä kolmaskin.

Kutsuimme kaikki nauttimaan glögiä. Selvisi, että he olivat tilauspukkeja, ja henkilö, joka oli ottanut tilauksia vastaan, ei ollut osannut kirjoittaa ulkomaalaisia sukunimiä oikein. Osoite oli vain kadunnimi ja numero. Nämä kaikki pukit tulivat meidän kelloamme soittamaan, koska rapussamme ei asunut muita vierasperäisiä nimiä omaavia.

Meillä oli rattoisaa, ja yhdessä yritimme ratkoa oikeita osoitteita, koska varmaan useat lapset odottivat ihan hermona pukkia. Joulun jälkeen kaikki kolme pukkia tulivat yllättäen yhdessä kukkakimpun kanssa meille ja kertoivat, että oikeat osoitteet löytyivät.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Juhlavammat juhlavammat

Sotasairaalassa

Vuonna -42 olin 14-vuotias koulutyttö, kun minut pyydettiin joulupukiksi Helsingin yliopistollisen sairaalan sisätautiosastolle, joka toimi siihen aikaan sotasairaalana. Asunani oli vanha nurin käännetty sisäturkki ja isältä lainattu karvalakki, kuusi numeroa liian suuret saappaat ja kintaat sekä itse naavasta kankaalle liimattu ja ommeltu ikivanhan näköinen partanaamio.

Vastaanotto oli riemukas. Kaikki halusivat oikein kädestä tervehtiä pukkia. Eräs nuori vänrikki, isokokoinen toipilas, puristi kättäni ja ihmetteli pukin pientä kokoa. Ilmeisesti hän epäili jotain hoitajaa esittäjäksi.

Katsoin silmiin kysyjää ja sanoin: ”Kuules poika, kyllä minäkin nuorena olin pitkä ja komea niin kuin sinä, mutta kunhan elät vielä yli sata vuotta eli ainakin satakaksikymppiseksi kuten minä, niin kutistut ja tulet kumaraksi sinäkin!”

Margit

Tyrä rytkyi

Viisivuotiaana leikin melko rajusti, siis tappelin, neljä vuotta vanhemman isoveljeni kanssa niin, että jouduin jouluaattona aluesairaalaan tyräleikkaukseen.

Ritsrats

Vauva

Vuoden 2016 joulu jää varmasti mieleeni. Tyttären vauvan laskettu aika oli joulupäivä. Sää oli sinä vuonna ikimuistoinen: Vettä satoi ja myrskysi. Lumesta ei ollut tietoakaan. Teimme aaton perinteisen retken Laajalahden kaislikoiden seassa, ja meillä oli lämmintä glögiä ja pipareita matkassa. Potra poika syntyi tapaninpäivän jälkeisenä päivänä.

Sintsu

 

Oudossa seurassa

 

Puhdasta tuli

©TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA

Sain kerran entiseltä poikaystävältäni lahjaksi videon puhdistuskasetin. Käytännöllistä 80-luvulla, mutta ei niin naisellinen lahja.

Paprika

Täysi hulina

Vietin 18-vuotiaana joulua ensimmäistä kertaa silloisen poikaystäväni, nykyisen aviomieheni kotona. Minulle joulu on ollut aina hyvin tärkeä juhla tiettyine perinteineen.

Aattoaamuna kukaan ei ollut keittänyt riisipuuroa. Isäntäväki suuntasi viime hetken jouluostoksille. Imuri lojui lattialla, ja perheen äiti käski poikaystävääni imuroimaan. Minä tuhrasin itkua sohvalla ja yritin katsoa tv:stä Lumiukkoa kaiken hälinän keskellä. Jouluaaton tunnelmasta ei ollut tietoakaan.

Myöhemmin olemme mieheni kanssa viettäneet joulua yhdessä omassa kodissa luoden yhteiset perinteet, joihin ei kuulu aattona kaupassa säntäily eikä imurointi.

Joulumuori

Yksin kotona

Taitaa olla oudoin vasta tulossa. Vietän joulun ypöyksin ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Koko muu porukka lentää jouluksi Thaimaahan. Heitä on noin 15 henkeä, joiden kanssa olen jouluni yleensä viettänyt. Itse en halunnut Thaimaahan lähteä.

All alone am I

Kuusi pihalle

Jouluaatto oli ohi, lahjat saatu, isä töissä ja äiti lähtenyt käymään kaupassa. Olin kahdestaan kotona kissan kanssa. Mirri tykkäsi kuusesta ja kiipesi siihen sillä seurauksella, että kuusi kaatui.

Tuumasin, että kun lahjat on saatu, joulu on ohitse, eikä kuusta varmaan enää tarvita. Ajattelin auttaa äitiä. Näin vanhemmiten voin sanoa, että olin yllättävän vahva, sillä sain raahattua kuusen pihalle.

Äitiparka säikähti kaupasta tullessaan, että onko meillä käynyt rosmoja, kun oli kuusi pihalla. Sännättyään vauhdikkaasti sisälle hän näki, että toisessa nojatuolissa nukkui tyytyväinen kissa ja toisessa istui tyttö lueskelemassa ties mitä lapsille tarkoitettua. Äiti oli niin helpottunut, ettei edes suuttunut kuusen ulos viemisestä, vaan haki sen takaisin sisälle, missä se koristeltiin uudelleen.

Marjukka, nyt 54

Juhla tien päällä

Joulun ihme

Elettiin 80-luvun puoliväliä. Olimme viettäneet Kanarian lämmössä mukavan loman, vaimo, minä ja alle kouluikäinen poikamme. Koneemme laskeutui Helsinkiin puolilta öin.

Lentoaseman mittari näytti yli 20 miinusastetta. Edessä oli yli 400 kilometrin ajomatka jouluksi kotiin Itä-Suomeen. Onneksi luotettava ranskatar käynnistyi mukisematta lentoparkista. Matka sujui hyvin. Muuta liikennettä ei juuri ollut, koska oli todella kylmä.

Kotiin saavuttaessa aamu sarasti jo. Muutaman tunnin unien jälkeen lähdimme käymään haudoilla, kuten tapana oli jouluisin. Ranskatar käynnistyi jälleen empimättä, mutta 100 metriä ajettuamme matkanteko tyssäsi konepellin alta kohoavaan savupilveen. Ilmeni, että pakkasessa ajaminen oli jäädyttänyt moottorissa huohotinputkeen kertyneen öljyvaahdon.

Jos auto olisi hajonnut edellisenä yönä, olisimme luultavasti paleltuneet kuoliaiksi korpitaipaleelle.

T:us

Väärä valuutta

Vuosia ennen eurovaluuttaa lensimme jouluaattona Wieniin. Perillä odotti yllätys: Olimme saaneet pankista Belgian rahaa. Laskelma oli oikein, mutta valuutta väärää. Siinä sitten elimme hotellilaskuun, kun ei ollut rahaa mennä minnekään. Siihen aikaan edes luottokortti ei käynyt Itävallassa.

Kiljusen herrasväki

Pelottava pukki

Olin neljävuotiaana toivonut joululahjaksi lumilapiota. Tuli aatto, pukki, ja minä pelkäsin. Makasin sängyssäni peiton alla ja huusin.

Pian pukki lähti. Näin lahjat ja kauniin lumilapion. Päätin kiittää pukkia. Kengät jalkaan ja portaille yksin. Helpotus! Pukki oli kerinnyt lähteä.

Maisu

Ero tuli

Elettiin 2000-luvun alkua. Jouluvalmistelut ja lahjojen vaihto sisarusten perheiden kanssa oli tehty, kuten ennenkin. Tapaninpäivän aamuna kaikki muuttui, kun siskoni aviomies soitti ja kysyi: ”Onko Mirva teillä, kun hän ei tullut yöksi kotiin?”

Asiaa siinä sitten selviteltiin. Kävi ilmi, että sisko oli ravintolareissun päätteeksi lähtenyt toisen miehen matkaan. Siitä alkoi alamäki isolle perheelle, ja erohan siitä sitten tuli. Sen jälkeen mikään joulu ei ole ollut enää kuten ennen.

Sellainen ravintolareissu

Sairaalareissu

Olemme kolmihenkinen perhe. Elettiin 80-luvun alkupuolta, tyttäremme oli 12-vuotias. Siihen aikaan meillä oli tapana viettää joulua sukulaisten kanssa suuremmalla porukalla. Olimme juuri ostaneet rivitaloasunnon ja päätimme lämmittää joulusaunan uudessa kodissa.

Lauteilta poistuessamme tytär horjahti ja putosi puolittain kuuman kiukaan päälle. Onneksi se palovamma oli vain noin kämmenen kokoinen, mutta tarpeeksi suuri aiheuttaakseen melkoiset tuskat.

Joulun käsikirjoitus meni uusiksi. Lähdimme Rauman terveyskeskuksen päivystykseen. Siellä hoidettiin homma hyvin, voideltiin ja tukotettiin. Pääsimme vielä ihan hyvissä ajoin kotiin ja jatkoimme iltaa pienistä kivuista huolimatta melkein normaalisti.

MikkoS

Sukkapuikot

Muistan erään joulun 1950 luvulta, kun isä oli keskussairaalassa, eikä ollut varaa ostaa joululahjoja. Äidille kuitenkin ostimme uudet sukkapuikot.

Siitäkin on selvitty

Risuja

Tämä tapahtui 40-luvulla, kun olin alle kouluikäinen. Joulupukki oli jo käynyt, ja pikkusisarieni kanssa availimme joululahjoja. Silloin keittiöstä kuului kopinaa. Isä pyysi minua menemään sinne.

Keittiössä seisoi uusi joulupukki, jolla oli risukimppu. Hän sanoi, että täällä on kuulemma tuhmia lapsia. Vieläkin muistan sen paniikin, mikä moisesta kokemuksesta jäi. Ukki ohjasi pukin pois, ja äiti rauhoitteli meitä lapsia. Kuka pukin oli tilannut, ei selvinnyt minulle koskaan.

Tuula Varkaudesta

Raskas mieli

Eräs joulu 70-luvun alkupuolella oli ikävän erilainen. Olin täyttänyt kymmenen vuotta joulukuun alussa. Joulun tuloon ei ollut pitkä aika. Tällä kerralla joulu tuntui ankealta ja pelottavaltakin jollain tapaa. Kaksi rakasta ihmistä puuttui, äitini, joka oli sairaalassa toisella paikkakunnalla vaativan leikkauksen takia, toinen puuttuva oli vaarini, joka oli kuollut marraskuussa. Vaarin kuolema ja äidin ikävä olivat hallinneet joulunalusaikaani.

Nyt aikuisena mietin ihaillen kuinka isäni ja mummoni saivat surusta huolimatta järjestettyä minulle ja veljelleni joulun. Mummoni ja äitini eivät enää elä, ja isäni on tätä kirjoittaessani sairaalassa. Vaikka itselläni on jo ikää, olo on tosi outo ja mieli raskas.

Jotain pientä yritän kuitenkin väsätä nuorisollemme. Mummot ja vaarit haluaisivat, että saisimme edes hitusen joulumieltä kaikesta huolimatta, vaikka se hakusalla nyt onkin…

Huolia

Potkukelkkapukki

Joulupukki toi potkukelkalla lahjat olohuoneeseen asti.

Hauska kokemus

Mammapukki

Oudoin joulukokemukseni tapahtui ollessani alle 10-vuotias. Vanhempani olivat eronneet isäni alkoholismin takia. Äiti puki itseään joulupukiksi eteisessä silmieni edessä. Käänsi takin nurinpäin ja laittoi pumpulipartaa. Katselin touhua aikani ja yhtäkkiä ajattelin, ettei siinä ollut enää äiti, vaan joku outo otus. Juoksin itkien vaarin syliin, eivätkä siinä enää selittelyt auttaneet. Äidin piti riisua pukin asu ennen kuin tilanne rauhoittui.

Mielikuvituksella varustettu tyttö

Synnytys

Esikoiseni syntyi jouluna leikkauksella. Synnytystä yritettiin käynnistää ja vietin jouluaaton ja jouluyön synnytyshuoneessa. Joulupäivänä sitten leikattiin. Mitään joulutunnelmaa ei ollut, ja jouluruoatkin jäivät saamatta, kun silloin annettiin kiinteää ruokaa vasta kolmantena päivänä leikkauksen jälkeen.

Rituli

Juoppohullun joulu

Asuimme maalla 50-luvulla. Naapurissa vietti joulua emännän veli, joka oli kova juoppo. Emäntä kyllästyi häiriöön ja potkaisi miehen ulos jouluaattoiltana.

Tämä mies tuli koputtelemaan meille, ja hyväsydäminen isäni päästi hänet sisään. Mies haisi kuin rankkitynnyri. Haju ja meteli oli niin kova, että seitsenhenkinen perheemme vietti aattoillan pienessä kamarissa, koska jouluvieras oli valloittanut tuvan. Yöllä hän joi pullollisen maitoliimaa.

Kop kop

Joulu Mansikin kanssa

Koskaan en ole pettynyt niin pahasti jouluun, kun olin 10-vuotias. Äiti herätti minut ja sanoi, että minun pitäisi lähteä Mansikin kanssa Lamminniemeen: ”Olen tarkkaillut sitä koko aamun ja nyt se on ”härillään”, se pitää viedä astutettavaksi.

Minä purskahdin itkuun: ”En varmasti lähde, mee ite sen kanssa!”

Mutta eihän siinä auttanut muu kuin lähteä kolmen kilometrin päähän isoon maalaistaloon, jossa oli sonni, jonne kylän lehmät vietiin. Itkin koko matkan ja riuhdoin köydestä Mansikkia minkä pienillä voimillani jaksoin. Onneksi talon pihalla oli renki hakkaamassa halkoja ja hän tuli ottamaan Mansikin huostaansa.

Kun palasimme kotiin, äiti ei paljon kiitellyt vaan laittoi uusiin töihin. Kostoksi en puhunut koko päivänä mitään. Sain hyvän mieleni takaisin vasta tapaninpäivänä, kun kummitätini tuli käymään ja toi kahdeksan piparkakkua. Söin ne kaikki yksikseni. En koskaan kertonut kenellekään minua nöyryyttävästä jouluaatosta.

Kauris

Seuran toimitus toivottaa kaikille lukijoille mukavaa (perinteistä tai outoa) joulua! Vastaajien kesken arvotun kirjapalkinnon voitti Senja Jahnukainen Hyvinkäältä.

Lue myös: 

Hyvän mielen joulu

X