Käänteinen laturaivo – Lähde ladulle lapsen kanssa!
”Etenkin jos olet kehuja vailla, niin voin suositella hakeutumaan hiihtämään pienen lapsen kanssa. Laturaivosta ei ollut tietoakaan”, päätoimittaja Erkki Meriluoto kirjoittaa.
Erkki Meriluoto on Seuran päätoimittaja.
Lahden hiihtotapahtumat nousivat koko kansan puheenaiheeksi pitkästä aikaa. Syynä tosin oli laturaivo, joka nähtiin miesten viestin loppusuoran hopeakamppailussa. Kauden suomalaiskomeetta Joni Mäki hiihti koko maailmancupia hallitsevalta Venäjän Alexander Bolshunovilta karkuun.
Venäläinen yritti kiihdyttää oikealta ohi, mutta tila ei riittänyt ja hän kompuroi. Siitäkös kuumaverisen raivo repesi. Bolshunov yritti antaa sauvalla piiskaa Mäelle ja vielä maalissa liukui kovalla vauhdilla päin suomalaista, niin että tämä kaatui rytinällä maahan. Mäki selvisi episodista onneksi turvonneella kädellä.
Välikohtauksen seurauksena koko Venäjän joukkue hylättiin, mutta myös Mäen kaistanvaihdosta käytiin jälkipyykkiä. Asiantuntijoiden mukaan se oli kuitenkin täysin sääntöjen mukainen ja osa normaalia kirikamppailujen taktista kuviota.
Jos emme eläisi koronan rajoittamaa aikaa ja yleisö pääsisi seuraamaan talven loppuja kilpailuja ladun varrelle, saattaisi Bolshunov saada voimakkaitakin buuaushuutoja osakseen. Television välityksellä kilpailuja seuraaville selostajien reaktiot ovat entistä tärkeämpiä tunnelman luomisessa. Tuskin he sentään vislaamaan alkavat, mutta välikohtaus muistetaan loppukauden ajan.
Samalla se toi penkkiurheilijoiden mieleen aiemmat selkkaukset. Esimerkiksi joulukuussa 2005 yhdistetyn loppukirikamppailun päätteeksi Saksan Ronny Ackermann löi sauvalla Suomen Hannu Mannista. Ackermann sai pitää sijoituksensa ja selvisi varoituksella.
Suurin osa ohi suksineista hihkui kannustuksia. Myös pojalle.
Laturaivon sijaan kannustusta
Lähes huippu-urheilijoihin verrattavalla tahdilla hiihdettiin tammikuun lopulla myös Vierumäellä. Vein nimittäin ladulle 4-vuotiaan poikani, joka innostui perinteisestä suomalaislajista ihan kunnolla. Etenkin jos olet kehuja vailla, niin voin suositella hakeutumaan hiihtämään pienen lapsen kanssa. Laturaivosta ei ollut tietoakaan. Päinvastoin. Kierroksen aikana suurin osa ohi suksineista eri ikäisistä ihmisistä hihkui kannustuksia todella upeasti. Myös pojalle.
Lopulta hiihdimme kolmessa päivässä yhteensä 12 kilometriä. Puhutaan, että kännykällä pelaamiset vievät uudet sukupolvet mennessään ja ulkoharrastukset jäävät vähemmälle. Reippautta kuitenkin riittää, kunhan vain itse muistaa näyttää esimerkkiä ja laittaa kännykän taskuun. Uusia jonimäkiäkin voi kasvaa, mutta tärkeimpiä ovat punaiset posket ja ilo.