”Kädenvääntö ei ratkea Sipilän eikä ay-pamppujen eduksi, mutta rahaa palaa – ja kuten kaikissa sodissa, vierestä lakoaa kasapäin syytöntä sakkia”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.
© Otavamedia
"Seuraa jatkossa tarkemmin entisen kotikaupunkisi asioita. Muuten putoat kelkasta – ja vielä syvään monttuun", muistuttaa Koikkalainen Seuran kolumnissa.

Vaikka elämä on näennäisen tasaista, se yllättää aina. Koikkalainen piipahti synnyinkaupungissaan Raumalla. Mielialat eivät olleet korkeimmillaan: samana lauantaina oli ollut Ulvilassa entisen Kullaan kunnan Paluksen kylässä hyvän ystävän muistotilaisuus. Niitähän tällä iällä väkisinkin tulee, jo tilastollisistakin syistä. Koskaan niihin vain ei totu.

Syyspäivän illansuu oli kaunis, poikkeuskesän jälkituulahduksia sekin. Lokakuun puoliväli ja mittarissa 16 lämpöastetta. Surumielisyys ja alakulo kuuluvat elämään. Ne eivät ole sairauksia. Lohduttautua ja mietteisiinsä voi vaipua vaikka ison tuopin äärellä. Koikkalainen suuntasi raskaan päivän päätteeksi kolpakolliselle Seitsemän meren baariin. Komeasta ja raumalaisen merihenkisestä nimestään huolimatta se ei ole hienopierujen paikka, vaan karun viihtyisä ja rento kansankapakka.

Tai oli. Yllätys oli nimittäin melkoinen: ovenripaan ei voinut tarttua, koska ovenripaa eikä koko kapakkaa ollut enää olemassakaan. Seitsemän meren baarin paikalla oli pelkkä iso monttu. Baari oli kirjaimellisesti kyörätty pois, vain hiukan betonia ja betonirautaa törrötti ammottavan kuopan reunoilla.

Se siitä ja yhdestä pitkästä. Mutta mitä opimme tästä: seuraa jatkossa tarkemmin entisen kotikaupunkisi asioita. Muuten putoat kelkasta – ja vielä syvään monttuun.

Kehitys kehittyy. Seitsemän meren baari on vain muisto. Sen paikalle tulee uusi Sale. Molempia epäilemättä tarvitaan, mutta nyt legendaarinen Seitsemän meren baari sai väistyä kaupan tieltä. Monella vanhalla kapakalla on ollut sama kohtalo.

Kansa on pirullista. Se tekee tarvittaessa vaikka aika kekseliäitä korvaavia nimiä. Seitsemän meren baari sopi huonosti suuhun, joten siitä tuli vähemmän romanttisesti mutta osuvasti Peltibaari. Sillä se oli jokaisen raumalaisen tuttu. Nimi juontui todennäköisesti sen peltikatteisesta ulkoasusta, mutta myös siitä, että siellä oli tapana laittaa pelti kiinni. Pois se silti Koikkalaisesta: yksi kolpakollinen olisi riittänyt – tällä kertaa.

Ajat muuttuvat. Pubit ja baarit alkavat olla historiaa. Tilalle ovat tulleet ostoskeskusten kylmänkalseat, hengettömät ja ylihygieniset lasi- ja muovitilat. Nukkavieruja kansankapakoita vierastetaan, ja alkoholin kulutus on laskenut. Ei kai se huonoakaan kehitystä ole, mutta jotain on oleellisesti muuttumassa.

Ihmiset tapittavat kännyköitään, mutta näkevät entistä vähemmän toisiaan naamasta naamaan. Koikkalaisesta se on huolestuttavaa. Sietäisi jonkun dosentin tutkia asiaa myös tieteellisesti, mutta tuskinpa niukaksi käyneitä voimavaroja liikenee näin mitättömään tutkimuskohteeseen. Rauha vain Seitsemän meren baarin muistolle. Se oli katoavaa kansanperinnettä, joskus raskaitten ajatusten, mutta paljon useammin iloisten hetkien baari.

Näissä ajatuksissa, näissä tunnelmissa. Ruotsissa ei saada millään uutta hallitusta kasaan, Saksan tärkeimmässä osavaltiossa Baijerissa vaalit olivat historiallinen käänne vuosikymmenten mittaisissa valta-asetelmissa. Suomessa pääministeri Juha Sipilä vääntää hallituksineen kättä ammattiyhdistysliikkeen kanssa.

Porukassa hikoilee myös työministeri Jari Lindström, mutta hän ei hääräillessään selvästikään tiedä, kumpaan porukkaan pitäisi kuulua. Kädenvääntö ei ratkea Sipilän eikä ay-pamppujen eduksi, mutta rahaa palaa ja kuten kaikissa sodissa, vierestä lakoaa kasapäin syytöntä sakkia.

Tasavallassa kaikki hyvin.

Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.

X