Kadonneiden golfpallojen mysteeri selvisi: Korppi kuvitteli olevansa munarosvo

Golfpalloja on löytynyt pellolta jo toista kymmentä. Karjankasvattaja Tomi Jämsän perheessä kukaan ei harrasta lajia. Lähimmälle kentälle on matkaa 3,5 kilometriä, kirjaimellisesti linnuntietä.

”Tästä lentää iltaisin yli isoja korppiparvia. Ne yöpyvät läheisen Sysmäjärven saarissa. Korpin luonto on sellainen, että kun se näkee munan, niin se varastaa. Paha vihollinen se on kaikille linnuille”, Jämsä kertoo.

Eli korpit varastelevat golfkentältä palloja, koska luulevat niitä linnunmuniksi? Kyllä.

Onpa tiluksilta löytynyt läskinpalojakin. Niiden Jämsä arvelee tarttuneen lintujen matkaan läheiseltä teurastamolta tai kaatopaikalta.

Korpit ovat myös nokkineet Jämsän pellolla säilytettävien rehupaalien kääremuoveja puhki. Nyt puhkottuja paaleja löytyy vain kaksi, mutta naapurilta niitä on tärvelty useampiakin.

Korpimaiden metsien arka asukas on syystä tai toisesta huomattavan yleinen Pohjois-Karjalan Outokummussa. Birdlifen arvioiden mukaan Suomessa pesii enimmillään 30 000 paria, ja määrä on ollut kasvussa. Korppien runsaslukuisuus on johtanut jopa järjestyshäiriöihin.

”Korppi on rauhoitettu, joten sille on käytännössä mahdotonta tehdä mitään. Parvi yritti asettua taloksi pihan kuusikkoon. Ei siinä pystynyt nukkumaan, kun raakkuminen alkoi kolmelta aamuyöllä. Kävin metelöimässä, ja ajoin ne tiehensä. Kolme kertaa riitti, sen jälkeen ne uskoivat. Korppi oppii nopeasti tavoille, hyvässä ja pahassa”, Jämsä nauraa.

Älykkäänä lintuna korppi tietää, ettei pallo tai heinäpaalin sisältö kelpaa syötäväksi. Tekevätkö ne tällaista silkkaa piruuttaan?

Leikkiä vai koiruuksia?

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen luonnonsuojeluasiantuntija Mika Pirinen kertoo korppien olleen outokumpulaisten riesana ja riemuna jo vuosien ajan.

”Rehupaalien rikkomisesta tulee ilmoituksia, mutta ovat korpit saaneet aikaan jopa yhden metsätuhon. Ne olivat repineet yksitellen maasta laajan istutuksen pieniä männyn taimia. Vahinko oli muutamia tuhansia euroja”, Pirinen kertoo.

Parikymmensenttiset taimet eivät kelpaa korpin ravinnoksi sen enempää kuin paalattu heinä tai pallotkaan. Pirinen uskoo, että taimien nyppiminen maasta oli korppien mielestä vain hauskaa.

”Varislinnuilla on havaittu leikkisää ryhmäkäyttäytymistä. Olen nähnyt naakkojen leikkivän Pohjois-Karjalan sairaalan räystään alle muodostuneessa ilmapyörteessä. Parvi istui räystäällä kuin urheilukuilpailussa, kun yksi kerrallaan meni tekemään temppuja.”

Golfpallojen varastaminen voi olla leikkiä, mutta siihen kannustaa myös luontaisen munarosvon saalisvietti. Outokummun Sysmäjärven metsäisistä saarista palloja on löytynyt isoista kasoista.

”Korppi on älykäs lintu. Se tajuaa, ettei pallo ole syötävää, mutta ehkä vaistot laukaisevat tällaisen käytöksen. Jotkut tiputtelevat niitä ympäriinsä, toiset keräilevät niitä ja kuljettavat saariin, joissa linnut yöpyvät.”

Raimo Tölli (vas.) ja Pertti Niiranen kertovat, että golfseuran keltaisia harjoituspalloja on löydetty jopa 40 kilometrin päästä. @MIIKKA JÄRVINEN

Pallovarkaat

Palloja kerrotaan löytyneen pelloilta, uimarannoilta ja jopa keskustan S-Marketin katolta. Kaupan myyjä Riitta Turunen vahvistaa tarinan todeksi.

”Kyllä, huoltomies löysi pallon. Jyväskylästä kotoisin oleva puolisoni taas oli korppien suuresta määrästä aivan ihmeissään, vaikka meille ne ovat ihan tavallisia”, Turunen sanoo.

Golfkentällä, vanhan Keretin kaivoksen kupeessa ei näy korppeja juuri nyt, mutta korahtelevia ääniä kuuluu. Pallovarkaudet ovat keskittyneet lyöntiharjoituspaikalle, jossa pelaaja voi hakea automaatista korillisen palloja, lyödä ne kentälle ja jättää sinne.

”Pallot kerätään yöksi talteen. Niitä häviää muutenkin, mutta korpit ovat isoin riesa. Meillä on ollut linnunpelättimiä, mutta fiksu lintu oppii nopeasti, ettei niistä ole vaaraa. Valkoiset pallot on vaihdettu keltaisiin. Talvella kokeiltiin fluoresoivaa oranssia, mutta se vasta tuntuikin kelpaavan”, nauraa Outokummun golfseuran kapteeni Pertti Niiranen.

Korppien tempaukset ovat outokumpulaisille golfharrastajille sekä huvituksen että ärtymyksen aihe. Palloja katoaa joka vuosi tuhansia, pahimpana vuonna jopa 8 000. Kun tukkuhinta on 50 senttiä kappale, se alkaa jo näkyä pienen seuran taloudessa.

Myrkkyä ja muovipöllöjä

Palloautomaatin vieressä on kannellinen arkku, täynnä vahvaa kloriittiliuosta. Harjoituspallot kerätään koneella joka ilta koreihin, jotka dipataan liuokseen ja pakataan takaisin automaattiin.

”Pari vuotta sitten olimme uutisissa. Sen jälkeen Torniosta soitti kaveri, joka neuvoi, että kastelkaa pallot kloriittiin. Se kuulemma haisee niin pahalta että korppi vieroksuu. Ehkä se jonkin verran auttoi, muttei poistanut koko ongelmaa”, kertoo golfseuran sihteeri Raimo Tölli.

Puiden takaa kuuluu ensin yksi matala korahdus, sitten toinen ja kolmas. Latvojen takaa ilmestyy musta varjo, joka liitää kierroksen metsän reunassa ja palaa takaisin. Ne ovat täällä!

Näyttää kuin pari yksilöä olisi käynyt tiedustelemassa, onko reitti selvä. Juurin näin arka ja älykäs korppi toimii.

Pohjoisessa mytologiassa korppia on kutsuttu Odinin viestintuojaksi, joka raportoi isännälleen, pääjumala Odinille siitä, mitä maan päällä tapahtui.

”Kun täällä on ihmisiä, ei ole hirveästi korppejakaan. Kun alue rauhoittuu, linnut tietävät, mistä palloja löytyy. Kerran kenttämestari viritti palloon parimetrisen narun ja kiinnitti tolpan jalkaan. Sitä oli monta kertaa käyty siirtelemässä”, Niiranen kertoo.

Toisen kerran syötiksi aseteltiin viitisenkymmentä palloa pienelle alueelle ja tolpan nokkaan riistakamera.

”Aamulla kaikki pallot olivat hävinneet ja korppilauma pyöri ympärillä. Kamera ei lauennut, koska se hyytyi pakkasyönä”, Niiranen jatkaa.

Sekin on nähty, kuinka korppi varastaa pallon kesken pelin avauslyönnin. Tolppien nokkiin on viritelty muovisia pöllöjä ja haukkoja ja jopa aito täytetty haukka. Ne auttoivat vain hetken.

”Oho, taas menee yksi korppi siellä. Keväällä niitä on eniten. Keskikesällä hiljenee, kun niillä on poikaset. Elokuussa homma alkaa taas ja kiihtyy syksyä kohti. Meillä on uskomus, että kun poikaset opettelevat lentämään, ne opettelevat samalla varastamaan golfpalloja”, Niiranen virnistää.

Golfseuran logolla varustettuja palloja on löytynyt Heinävedeltä asti. Karkeasti laskien matkaa on linnuntietä 40 kilometriä.

Raakunta kuuluu edelleen samasta suunnasta, harjoituslyöntipaikalta katsottuna oikealta. Siellä on teurastamo, yksi korppien ruokailupaikoista.

Tomi Jämsän tilalla korpit ovat nokkineet reikiä tuorerehupaaleihin. Rehu pilaantuu nopeammin, jos se pääsee kosketuksiin ilman kanssa. @MIIKKA JÄRVINEN

Teurastamon kuokkavieraat

ELY-keskuksen Mika Pirinen kertoo, että HKScanin Outokummun laitoksen teurasjätteiden käsittelyssä on aikoinaan ollut toivomisen varaa.

”Teurastamon jätehuollosta vastaava kertoi, että teurasjätettä oli aika avoimesti kuormalavalla, mutta nyt se peitetään verkoilla ja pressuilla,” Pirinen sanoo.

HKScanin Outokummun tuotantopäällikkö Timo Hakkarainen vahvistaa, että tarinat mustatakkisista lounasvieraista ovat totta.

”Korppi on älykäs. On huomattu, että se menee pienistäkin raoista. Meiltä lähtee teurasjätettä hävitettäväksi Honkajoelle. Kontti on lastausvaiheessa vain hetken verran auki. Silloin linnut käyvät mielellään anastamassa herkkuja. Sen takia ne täällä parveilevat”, Hakkarainen kertoo puhelimessa.

Huutamista korpit eivät usko. Ne oppivat nopeasti tunnistamaan, että karkotuskeinona käytetty haukan ääni on vain ääni, josta ei ole vaaraa.

”Ulostetta tulee hirveästi. Se alkaa olla hygieniariski. Meidän pitää pestä kattoja ja seiniä ulkopuolelta päivittäin. Varikset ja lokit käyvät täällä myös, nytkin menevät tuosta yli isona parvena”, Hakkarainen jatkaa.

Tämä kaikkihan täytyy omin silmin nähdä.

Teurastamolta korpit ja lokit vetävät välistä, kun teurasjätettä lastataan autoihin. Läskinpaloja on löytynyt kilometrien päästä. @MIIKKA JÄRVINEN

Pääsy kielletty

Valokuvaukseen teurastamon sisällä täytyy kysyä lupa HKScaniin viestintäjohtaja Marja Siltalalta, joka vastaa kohteliaasti sähköpostilla:

”Valitettavasti kuvaus Outokummun yksikön jätteenkäsittelyasemalla ei tällä kerralla ole mahdollinen.”

Siltala ei reagoi tiedusteluihin kuvauskiellon perusteista sen enempää sähköpostitse kuin puhelimitsekaan. Perustelu irtoaa HKScanin laatujohtaja Anne Palorannalta, jonka mukaan henkilöstöllä on kiireitä Rauman laitoksen avajaisissa.

”Meillä on tiukka politiikka kuvausten suhteen. Se on aikataulullisesti haastavaa”, Paloranta perustelee. Kun ehdotan tuotantopäällikkö Hakkaraiselle vierailua ilman valokuvausta, tie nousee pystyyn. Konsernin viestinnästä on kuulemma soitettu ja kielletty päästämästä toimittajaa aidan sisäpuolelle. Syyksi Hakkarainen kertoo teurastamoilla tehdyt aiemmat salakuvaukset ja hygieniariskit.

Viimeksi mainittu syy ei ilmeisesti koske korppeja, vain toimittajia.

Muutama päivä keskustelun jälkeen Iltalehti ja Taloussanomat kirjoittavat HKScanin virolaisen tytäryhtiön Talleggin roskapöntöistä löytyneen eläviä untuvikkoja, jotka oli heitetty roskiin munankuorien mukana. Yhtiö reagoi vakuuttelemalla, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan enää koskaan.

Outokummun teurastamon aidan ulkopuoliselta parkkipaikalta näkee selvästi, että laitoksen yllä lentelee lintuja, joiden joukossa on pari korppia. Yksi variksista syöksyy rakennuksen takaa vaalea kimpale suussaan. Liekö läskiä vai ranskanleipää?

Korppi päivystää teurastamon parkkipaikalla katulampun päällä. @MIIKKA JÄRVINEN

Lajitoveriin ei kajota

Pirinen uskoo, että korppien määrän kasvu Pohjois-Karjalassa johtuu siitäkin, että ne ovat oppineet käyttämään ravinnokseen liikenteen tappamia nisäkkäitä maanteiden varsilla.

”Korpit lentävät valtateiden päällä 50 metrin korkeudessa kuin laskeutuvat lentokoneet. Jos tien varressa on kuollut eläin, siinä on heti muutama lintu.”

Korpit syövät myös luontokuvaajien maastoon virittämillä haaskoilla, joita Pohjois-Karjalasta löytyy tämän tästä. Karhuista tai susista kertovassa luontodokumentissa vilahtaa lähes aina korppi jossain taustalla, Pirinen sanoo.

”Minulle se kertoo, että kuvauksessa on käytetty haaskaa. Ilman sitä korppi ei hakeudu samaan kuvaan karhun kanssa.”

Korppien tihutöistä huolimatta niihin suhtaudutaan Pohjois-Karjalassa enimmäkseen huumorilla. Rehupaalien tuhoaminen toki ärsyttää niitä viljelijöitä, jotka eniten ongelmasta kärsivät.

”Parin viime viikon aikana viljelijät ovat soitelleet, että korpit tulevat heti, kun paali putkahtaa ulos koneesta. Ne eivät syö sitä, vaan tekevät vain reikiä ja pomppivat paalien päällä. Tällaisia havaintoja on ympäri maakuntaa.”

Koska korppi on rauhoitettu, sen häätäminen ampumalla on laitonta. Poikkeuslupahakemukset häiriköineiden parvien karkottamiseksi käsittelee Varsinais-Suomen ELY-keskus.

”Tällekin vuodelle on muutama lupa. Se on tehokas karkotustapa. Jos varislintujen parvesta tappaa yhden tai kaksi, muut tulevat varovaisiksi”, Pirinen kertoo.

Esimerkiksi pohjoiskarjalaiselle villisikatarhalle myönnettiin muutama tappolupa pikkuporsaiden kimppuun käyneen korppiparven karkottamiseksi. Keskiaikaiseen tyyliin yksi raadoista ripustettiin seipään nokkaan varoitukseksi muille. Se tepsi.

”Linnut kokevat tämän vaaran merkiksi. Olen nähnyt tien varressa variksen raatoja. Minulla on käsitys, ettei saman lajin yksilöitä käytetä ravintona. Jäniksen raato häviää muutamassa tunnissa, mutta variksen raato voi olla samassa paikassa pitkäänkin.”

Pirinen ei ole koskaan nähnyt tien varrella kuollutta korppia, vaikka niitä tien pientareilla päivystääkin. Tämäkin kielii lajin älykkyydestä ja varovaisuudesta, sekä siitä ettei kaikkiruokaisen linnun menú sisällä lajitovereita. Vanha sanalaskukin sanoo, ettei korppi korpin silmää noki.

Kaupunkirakennejohtaja Jarkko Karvonen pitää korppien runsautta merkkinä siitä, että Outokummussa eletään luonnon keskellä. @MIIKKA JÄRVINEN

Kukkulan kuninkaat

Outokummun kaupunkirakennejohtaja Jarkko Karvonen kertoo korppien viihtyvän jäteaseman biojätteen kompostointipaikalla.

Karvonen ajaa auton lähemmäs, kun parvi pikimustia lintuja lehahtaa ilmaan jätekasan päältä. Korpit vetäytyvät sadan metrin päähän kukkulalle tarkkailemaan tunkeilijoita. Muutama mustatakki jää hetkeksi ennen kuin nekin katoavat kuusikkoon.

”Tänne tuodaan Outokummun kaupungin biojäte. Se kulkee läpi silppurin, jossa sekaan sotketaan puuhaketta ja jätevedenpuhdistamon kuivattua lietettä”, Karvonen kertoo.

Silppuri pakkaa jätteen pitkiin muovituubeihin, joissa se saa maatua muutaman kuukauden ajan. Kompostoitunut jäte sekoitetaan öljyn pilaamaan maa-ainekseen, jonka hajoamista seurataan mittaamalla öljyhiilivetypitoisuutta. Kun se laskee tietyn raja-arvon alle, ainesta voidaan käyttää maisemoidun jätepenkan kasvukerroksessa.

Linnut ovat nokkineet biojätetuubeihin reikiä etsiessään ruokaa. Karvosen mukaan tästä ei ole haittaa.

”Reikiä on vähän siihen nähden, että täällä päivystää säännöllisesti 20–30 korpin lauma, ja lokit ja varikset siihen päälle”, Karvonen toteaa.

Nykyaikaisella jäteasemalla biojätteen kompostointikenttä on ainoa paikka, jossa syötäväksi kelpaavaa jätettä on tarjolla. Sekajäte pakataan suljettuihin kontteihin ja kierrätyskelpoinen jäte erotellaan jo tuotaessa.

Silppurin ja hakekasan vieressä on käsittelemätöntä biojätettä, kuten omenoita ja parsakaaleja, suunnilleen traktorin kauhan verran.

”Se, että harvinaisempi lintu kuten korppi viihtyy täällä, kertoo varmaan siitä, että olemme täällä luonnon keskellä”, Karvonen sanoo.

”Metsää ja vesistöjä on vaikka kuinka paljon ympärillä.”

Lokit poimivat herkkupaloja kupuihinsa, kun jätekasan takaa kurkistaa päätä pidempi sysimusta lintu, paenneen parven viimeinen sissi.

Korppi on silminnähden hermostunut, kääntelee päätään, katselee ja kuuntelee. Lopulta sekin humauttaa itsensä ilmaan ja katoaa metsään. Liekö parven nuori yllytyshullu, jota kaverit ovat yllyttäneet:

”Et uskalla!”