Kainuun sähkökatkot kielivät ilmastonmuutoksesta - ja tämä on vasta alkua

Haverinen oli jäädä äkkikaatuvan männyn alle, omaishoitaja Keränen sinnitteli kolme vuorokautta pimeässä, Kemppainen sytytteli rallikuskeille eksotiikkaa. Seura vieraili tykkylumen kurittamassa Kainuussa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Harvesteri raivasi ensiapuna tykkylumen painamat puut sähkölinjojen päältä ja linjojen välittömästä läheisyydestä.

Haverinen oli jäädä äkkikaatuvan männyn alle, omaishoitaja Keränen sinnitteli kolme vuorokautta pimeässä, Kemppainen sytytteli rallikuskeille eksotiikkaa. Seura vieraili tykkylumen kurittamassa Kainuussa.
Teksti: Sampsa Oinaala

Maisema on kuin pumpulia. Kaikki on muuttunut pyöreäksi ja pehmeäksi. Puut ovat kuin kumarassa vaeltavia kummituksia.

Mutta Raatteen tien lumi ei ole pumpulia – se painaa, taivuttaa ja murtaa puita.

”30 sentin paksuisessa puussa voi olla 1 500 kilon lumikuorma”, hakkuu-urakoitsija Markku Haverinen tietää.

Kainuun sähkökatkot

Hakkuu-urakoitsija Markku Haverinen paiski töitä vuorotta ja 12 tunnin päiviä kortteerinaan kuorma-auton ohjaamo. ©MISKA PUUMALA

Hän on hakannut Kainuun metsiä vuosien ajan ja nähnyt kaiken mahdollisen. Tällaista hän ei ole kokenut koskaan.

”Tähän aikaan vuodesta näin paljon lunta ja tykkyä, eikä yhtään routaa”, Haverinen päivittelee.

Paikoin maisema on kuin tykistökeskityksen jäljiltä. Solakat männyt ovat paukahtaneet poikki puolivälistä runkoa. Isoja puita on tuupertunut hankeen jopa juurineen.

”Varmaan nuoriakin metsiä joudutaan kaatamaan aukoksi tuhojen takia”, urakoitsija epäilee.

”Kävin juuri eräässä talossa kahvilla. Vanhat ihmiset sanoivat, etteivät ole koskaan nähneet vastaavaa.”

Linjapuolustusta

”Tämähän on kuin talvisodassa”, Haverinen vitsailee.

Tasan 78 vuotta sitten, tammikuun ensimmäisellä viikolla 1940, täällä Suomussalmen itärajalla tehtiin sotahistoriaa, kun Suomi motitti hankien ja pakkasen keskellä neuvostoarmeijan divisioonan.

Nyt vihollinen ei tule idästä vaan taivaalta. Ja nyt ei puolusteta maata vaan sähkönsaantia. Sähkökatkot alkoivat Kainuussa joulun ja uudenvuoden välissä, ja pahimmillaan sähköttä oli tuhansia kotitalouksia.

Markku Haveriselle lähtö tähän ”sotaan” tuli uudenvuodenaaton aamuna. Sen jälkeen hän on käynyt yhdeksän päivän aikana neljä kertaa kotona Kuhmossa pesulla. Kortteerina on ollut kuorma-auton ohjaamo.

”Taloissa olen käynyt keittämässä itselleni kahvia termospulloon. Minulla on ollut koko ajan oma kahvipaketti mukana, mutta vielä sitä ei ole tarvinnut avata.”

Haverisesta oli hilkulla tulla tämän sodan uhri, kun iso mänty kaatui melkein päälle.

”Se katkesi itsestään lumen painosta.”

Pimeän sula-ansat

Parhaillaan Haverisen kolme hakkuukonetta kaatavat sähköjohtoja uhkaavia puita Raatteen rajavartioasemalle johtavalla runkolinjalla. Linja on jännitteinen, joten virheisiin ei ole varaa. Työpäivät venyvät 12-tuntisiksi.

”Ollaan uhrattu uudenvuoden ja loppiaisen pyhät. Kuljettajalle työ on raskasta ja stressaavaa. Linjaa pitää tarkkailla koko ajan, ja päivät ovat pitkiä.”

Roudan puuttuminen lisää työn arvaamattomuutta. Purot, ojat ja suot ovat sulia. Muiden firmojen koneita on jo juuttunut kiinni, mutta Haverinen on onnistunut välttämään pahimmat paikat tutkimalla ne etukäteen moottorikelkalla.

”Vielä yksi haitta on jatkuva pimeys”, Haverinen kuvailee.

Nyt aurinko kurkistelee tykkypuiden takaa, mutta tätä ennen se ei ole näyttäytynyt viikkokausiin.

Porukan huumori on kuitenkin kestänyt hyvin, ja nyt ollaan tällä erää voiton puolella.

”Mielellään tästä lähtisi jo omille savotoille. Nyt ajokoneet seisovat, kun kaikki hakkuukoneet ovat kiinni linjojen raivauksessa.”

Käyttökelvoton kaivo

Kotimäen tuvassa Hyrynsalmella Vilho Keränen katsoo televiota pitkästä aikaa. Sähkö palasi edellisenä päivänä. Sitä ennen se oli enimmäkseen poikki yhdeksän vuorokauden ajan.

Vilho Keräsen vaimo vietiin evakkoon, mutta mies itse sinnitteli sähköttömässä talossaan leivinuunin lämmössä. ©MISKA PUUMALA

Keräsellä on polttopuulla toimiva keskuslämmitys. Sen heikko lenkki on pumppu, joka pyörittää lämpöpattereissa kiertävää vettä.

”Lämmitysputkistot uusittiin viime vuonna. Vanha putkisto toimi vapaalla kierrolla mutta uusi ei.”

Toinenkin sähköpumppu on talolle elintärkeä. Se nostaa vettä porakaivosta. Ämpärillä ei juotavaa kymmenien metrien syvyisestä kairanreiästä mahdu koukkimaan.

Sähkö tuli taloon vasta vuonna 1974. Neljässä vuosikymmenessä siihen on kasvettu kiinni.

”Olemme ajautuneet liian riippuvaisiksi sähköstä. Se on mukavuudenhalua. Ennen täällä pärjättiin.”

Hätä kehitti konstit

Vilho on vaimonsa Annikin omaishoitaja. Puhekykynsä menettänyt vuodepotilas sinnitteli pimeässä talossa kolme vuorokautta. Sitten tuli lähtö terveyskeskukseen evakkoon.

”Emäntä on vaipoissa, joten suihkuun pitäisi päästä päivittäin.”

Vilhoakin oltiin viemässä evakkoon melkein puoliväkisin.

”Evakuoinnin ikäraja oli 75 vuotta, ja sisäilman lämpötilaraja 15 astetta. Selvisin rimaa hipoen. Kotona oli 16 astetta, ja ikää on vasta 74 vuotta”, Keränen naurahtaa.

Hän ei halunnut lähteä, kuten ei juuri kukaan muukaan hyrynsalmelainen. Kunnan, soten ja Punaisen Ristin organisoimat tilapäismajoitustilat pysyivät enimmäkseen tyhjillään.

”Kuka täällä olisi lämmittänyt ja mihin koiran olisi laittanut”, Keränen ihmettelee.

Isäntä piti taloa lämpimänä keittiön leivinuunilla ja keitteli perunat kaasuhellalla. Puhelin latautui autossa.

Kaupasta Keränen onnistui saamaan viimeiset kynttilät – niillä oli ollut kova menekki, koska pahimmillaan melkein koko kunta oli pimeänä.

Toiseksi viimeisenä sähkökatkopäivänä Keränen sai varavirtaa tuottavan aggregaatin. Siitä hän ei enää aio luopua.

Tappioarvioita

Keränenkään ei muista nähneensä vastaavaa lumitilannetta koko elinaikanaan. Hän on myös tarkkaillut sen syntyä. Tykky on monen tekijän summa.

Ennen lumentuloa ei ollut pakkasia. Sulana puut ovat taipuisampia kuin jäisenä. Niinpä ne alkoivat taipua nopeasti, kun räntää kertyi oksistoon. Sitten räntä ja lumi jämähtivät puihin tiukasti kiinni.

”Muutama päivä sitten oli lauhaa ja kova tuuli. Silti metsä ei puhdistunut yhtään”, Keränen ihmettelee.

Hän onkin varma, ettei tilanne Kainuussa ole vielä lähimainkaan ohi. Pahin tilanne olisi kovan pakkasen ja tuulen yhdistelmä. Pakkasella puu murtuu helpoimmin.

Toistaiseksi pääosan uutisoinnista ovat vallanneet sähkökatkot. Kunhan tilanne rauhoittuu, ruvetaan varmasti puhumaan metsätuhoista. Puita kun on poikki kaikkialla, ei vain linjojen varressa.

Keskeltä katkenneet tai juurineen tuupertuneet isotkin puut ovat aikaansaaneet viidakkomaisen ryteikön. ©MISKA PUUMALA

”Minulla on 200 hehtaaria metsää. On iso alue toissa syksynä harvennettua nuorta männikköä. Naapuri sanoi, että siellä olisi nyt paljon tekemistä.”

Sitä ennen on kuitenkin vielä akuutimpaa tekemistä – vakuutusyhtiön kanssa.

”Pakastimet sulaa, ja vaimon evakko maksaa toistasataa päivässä. Sähköfirma vaan sanoo, että ei kuulu heille”, Vilho Keränen huokaa.

Rallivieraiden eksotiikkaa

Parinkymmenen kilometrin päässä Kypärävaarassa sähkökatko kesti melkein yhtä pitkään. Runsaan viikon aikana virtaa saatiin vain lyhyissä pätkissä. Pisin yhtenäinen katkos kesti puolitoista vuorokautta.

Esa Kemppainen pyörittää 30 lypsylehmän ja 30-päisen nuorkarjan maataloutta sekä matkailuyritystä. Vettä tässä touhussa kuluu 3 000–4 000 litraa vuorokaudessa.

Traktorin perään asennettava aggregaatti pelasti Esa Kemppaisen karjatilan katastrofilta. ©MISKA PUUMALA

Aggregaatti Kemppaisella on ollut jo vuosikymmenen ajan, mutta kun käyttöpaikkoja on kolme, varavirtakonetta pitää siirrellä jatkuvasti paikkojen välillä.

”Neljä yötä meni aika vähillä unilla. Tämä on ollut raskasta sekä henkisesti että fyysisesti.”

Kemppaalan Maatilalomissa on majoittunut koko poikkeustilan ajan parinkymmenen hengen ralliautoilijoiden ryhmä, joka saapuu vuosittain Kainuuseen harjoittelemaan lumisissa olosuhteissa ajoa. Vieraille avotulella tehty nyhtöpossu ja kynttilät olivat pikemminkin eksotiikkaa.

”Täällä asunut helsinkiläinen kaveri ei ollut kokenut sähkökatkoa koskaan ennen. Kun katko loppui, vieraat toivoivat, että kynttilöitä ei kerättäisi pois.”

Haavoittunut viestiliikenne

Esa Kemppainen on Hyrynsalmen kunnanhallituksen keskustalainen puheenjohtaja. Kunnan valmiusryhmä kutsuttiin koolle jo katkon alkupäivinä.

”Ensin piti turvata se, että tiet ovat auki. Kunnan työntekijät lähetettiin moottorisahojen kanssa kylille. Päätettiin käydä joka talossa tarkistamassa tilanne.”

Kemppainen muistuttaa, että syrjäkylillä on hyvä kriisivalmius. Kaupungissa vastaava katko olisi johtanut kaaokseen, mutta Hyrynsalmella se tarkoitti vain ”siirtymistä pois mukavuusalueelta”.

”Suurimmalla osalla on talossaan tulisijoja. Vaaranrinteillä juomavettä saa lähteistä, mutta pystyvätkö ikäihmiset hakemaan sitä niistä?”

Yhteiskunnan heikoimmaksi lenkiksi on muodostunut tietoliikenne. Ennen sähkö ja puhelin eivät olleet riippuvaisia toisistaan, mutta kymmenisen vuotta sitten kiinteä puhelinverkko purettiin syrjäkyliltä pois. Sekä kännykät että niiden tukiasemat tarvitsevat sähköä.

Tukiasemien varavirta perustuu akkuihin, jotka pahimmillaan hyytyvät jo muutamassa tunnissa. Jopa viranomaisten Virve-radioverkko perustuu samoihin tukiasemiin. Pahimmilla sähkökatkoalueilla poliisien ja palomiestenkin luurit pätkivät.

”Täällä tukiasema kesti reilun vuorokauden. Sen jälkeen puhelimet eivät toimineet kahteentoista tuntiin. Laajakaistakin katkesi kokonaan.”

Reservit valmiuteen

Sähkön toimitusvarmuus on heikentynyt jo pitkään. Keskeisen syyn siihen Kemppainen näkee päivittäin työssään maanviljelijänä. Ilmastonmuutos ei ole tulevaisuutta vaan nykyisyyttä.

”Viimeisen vuosikymmenen aikana lapsuuden poutakesät ja normaalit talvet ovat kadonneet. Sademäärät lisääntyvät koko ajan.”

Toinen olennainen syy on se, että sähköstä on tullut aiempaa kovempaa bisnestä.

”Infra ei ole enää itsestäänselvyys tässä valtakunnassa. Pörssiyhtiöt omistavat verkot. Jo pitkään on nähty, että sähkön toimitusvarmuus ei korreloi nousevien siirtomaksujen kanssa. Tämän harjoituksen hinta oli neljä viisi miljoonaa. Se ei saa siirtyä sähkön perusmaksuihin.”

Esa Kemppainen korostaa, että valmius on nykytilanteessa koko yhteiskunnan asia.

”Jokaisella yksityishenkilölläkin pitää olla varasuunnitelma.”

Paikallispoliitikolla on sanomista myös lainsäädännöstä.

”Kaikki kiinteistöt pitäisi varustaa vaihtokytkimellä, jolla varavirta kytketään verkkovirran tilalle. Se pitäisi olla rakennusmääräyksissä.”

”Rakennussuunnittelussa pitäisi myös korostaa tulisijan merkitystä. Uuni pitäisi sijoittaa talon keskelle, jotta se lämmittää koko rakennusta.”

Solidaarisuuden synty

Hyrynsalmen ja Puolangan rajalla Paljakanvaaralla lunta on jo hyvinkin metrin verran.

Nietosten keskellä seisoo Mustarinda-talo. Entinen kyläkoulu on nykyisin taiteilijoiden ja tutkijoiden residenssi. Taloa ylläpitää Mustarinda-seura, jonka toiminnan läpäisevänä tavoitteena on ekologinen kestävyys.

Lontoon yliopistolle väitöskirjaansa viimeistelevä Neal Cahoon toimii samalla myös Mustarindan vapaaehtoisena talonmiehenä. Kun valot sammuivat ensi kertaa, häntä vähän hermostutti. Nyt päällimmäisenä muistona sähkökatkoista on solidaarisuus.

”Oli koskettavaa, kun naapurimme ja ystävämme kyselivät, onko meillä kaikki kunnossa. Myös me huolehdimme naapureistamme. Me selvitimme tilanteen yhdessä – se oli positiivinen kokemus.”

Seuran perustajajäsen Antti Majava saapui Helsingistä Paljakkaan sähkökatkon keskelle. Majava on osa BIOS-tutkimusryhmää, joka tutkii ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomeen. Nyt tutkija sai käytännön tuntumaa aiheeseensa.

Tutkija Antti Majava peräänkuuluttaa varautumista ja sopeutumista säähäiriöihin, jotka tulevaisuudessa vain lisääntyvät. ©MISKA PUUMALA

”Oli suorastaan kutkuttavaa, että vihdoin tapahtuu jotakin. Tulevaisuudessa sähkökatkot ovat jokapäiväisiä ongelmia. Sitä ei ole vielä tiedostettu, kuinka haavoittuvainen yhteiskunta on.”

Uusien keinojen kehittely

”Ilmastonmuutosta täytyy torjua tosi nopeasti, ylimääräistä aikaa ei ole. Suomessa se tarkoittaa luopumista fossiilisista energialähteistä”, Majava korostaa.

”Nykyisen energiastrategian ydin on puun polttaminen, mikä todellisuudessa lisää ilmastopäästöjä. Todelliset vaihtoehdot ovat tuuli-, aurinko- ja ydinvoima. Niistä ydinvoiman potentiaali on hyvin rajallinen.”

Jäljelle jäävät tuuli ja aurinko, joiden tuotanto on vaihtelevaa. Tutkijat ovat ryhtyneet puhumaan ”energiasäästä”, jolla tarkoitetaan sään vaikutusta uusiutuvan energian tuotantoon. Välillä tuulee, välillä ei. Välillä paistaa, välillä ei.

”Sähkönkulutus pitäisi sopeuttaa tuotantoon. Pisimmät tuulettomat jaksot Pohjoismaissa kestävät kolme vuorokautta. Kiinteistön pitäisi toimia tämän ajan ilman ulkopuolelta tulevaa sähköä. Se on sama asia kuin sähkökatkoihin varautuminen.”

Koneen säätiön rahoittamassa hankkeessa Mustarinda-talolle pyritään luomaan tällainen valmius. Katolle on jo rakennettu kuuden kilowatin aurinkosähköjärjestelmä. Ulkopuolelta taloon ostetaan Hyrynsalmella tuotettua tuulisähköä. Vielä tänä vuonna pihassa seisoo sähköauto, jonka akustoa voi käyttää myös talon varavirtalähteenä.

”Tarvitaan myös käyttäytymisen muutosta. On päiviä, jolloin tarjolla on runsaasti halpaa energiaa ja päiviä, jolloin näin ei ole. Paljon sähköä kuluttava toiminta kannattaa keskittää runsaan energian päiville.”

Uusi normaali

Käytännössä sähkökatko merkitsi Mustarindassa samaa kuin muuallakin. Sulatettiin vettä lumesta, poltettiin kynttilöitä, kuunneltiin patteriradiota ja lykättiin halkoja leivinuuniin.

”Kun puhelin ja läppäri hyytyivät, tuntui tosi rentouttavalta. Ehdin lukea kirjaakin pitkästä aikaa”, Majava kuvailee.

Hän muistuttaa kuitenkin, ettei tulevaisuudessa voi rentoutua, mikäli emme tiedosta, mitä tuleman pitää.

”Ääri-ilmiöt kertovat ilmastonmuutoksesta. Ilmastotiede sanoo, että säähäiriöt lisääntyvät. Ratkaisuna on sopeutuminen ja varautuminen.”

Se mihin on totuttu, on tulevaisuudessa poikkeus. Epänormaalista tulee uusi normaali.

”Tulevaisuudentutkimuksessa ei ole business as usual -skenaariota. Elämä ei jatku nykyisellä tavalla. Me voimme valita, juoksemmeko pää edellä päin seinää vai valmistaudummeko.”

Lue myös:

Tuuli on ollut kesän 2017 vitsaus – Millä tavalla se liittyy ilmastonmuutokseen?

X