Vinkki saapui marraskuussa 2018, pian sen jälkeen, kun Seura oli kertonut Jorma Palomäen omistaman Kajonin huonosta asiakaspalvelusta ja kuljettajien epäreiluista palkoista.

Silmiin kun osuu useampi julkisuuteen noussut tarina Palomäen konsernin touhuista niin ajattelin, että jos on tarvetta jatkaa juttua saattaisi olla jotain sanottavaa, sähköposti alkoi.

Viestin lähettäjä kertoi toimineensa yhtiössä työntekijöiden luottamushenkilönä ja nähneensä paljon.

Hänen mukaansa useat Kajonin bussikuskit ajoivat enemmän ja lepäsivät vähemmän kuin laki sallii. Saman olivat todenneet myös työsuojelutarkastajat, mutta sittemmin virkamiesten mielenkiinto oli herpaantunut.

 ”Jälkitarkastuksen tehnyt henkilö ei enää ollutkaan kiinnostunut puutteista. Outoa?” viestissä luki.

Teksti sisälsi muitakin kovia väitteitä. Seura päätti tavata tekstin kirjoittajan.

”Kuljetamme sentään lapsia ja vanhuksia”

Luottamushenkilö kertoi lähiöbaarin pimeässä loosissa, että hän oli työskennellyt yhtiössä vuosia – ja pöyristynyt koulubussikuskien ympäripyöreistä päivistä.

”Viikko vedettiin ensin koululaisia. Perjantaina lähdettiin saalistamaan keikkaa, ja siellä oltiin molemmat viikonloppuyöt. Työ- ja lepoajoista ei välitetty tuon taivaallista.”

Bussikuskien työaikoja rajoitetaan laissa, koska väsynyt ison auton kuljettaja vaarantaa usean ihmisen hengen ja terveyden. Nämä säännökset koskevat myös yli 9-paikkaisia koulubusseja.

Luottamushenkilön mukaan Kajonin koulukuskeja kannustettiin ajamaan päätyönsä lisäksi iltaisin ja viikonloppuisin ”taksinomaista” ajoa eli yhtiön välittämiä tilauskyytejä. Hän taas yritti asemansa turvin jarruttaa liiallista ajamista.

”Sanoin, että kuljetamme sentään lapsia ja vanhuksia. Yritin saada lepoaikoihin rotia, mutta en onnistunut siinä. Sen sijaan sain paljon paskaa niskaani.”

Onko meno yhtiössä todella noin villiä?

Kysyimme asiaa yli kymmeneltä henkilöltä, jotka ovat ajaneet Kajonin koulukyytejä tällä vuosikymmenellä – joko palkollisena tai yrittäjänä. Viisi haastatelluista oli kajonilainen vielä 2018 ja heistä osa kuljettaa edelleen talon autoa.

Kuljettajat arvioivat Kajonia suorasanaisesti.

Kaikista heidän mainitsemistaan yksityiskohdista ei ole kirjallisia todisteita, joten Seura käsittelee jutussaan vain sellaisia yhtiössä vallinneita käytäntöjä, joista useampi haastateltava on kertonut esimerkkejä.

”Palomäkeä kiinnostaa pelkästään raha”

”Palomäkeä kiinnostaa pelkästään raha. Ei mikään muu”, sanoo Kajonin koulubussia yli viisi vuotta ajanut Sami.

Puhe on kuljetusimperiumin pääomistajasta Jorma Palomäestä. Sama väite toistuu muidenkin kuskien suusta.

Ainakin Palomäki on kasvattanut liiketoimintaansa menestyksekkäästi. Vuonna 1997 hän aloitti yhdellä taksilla, nykyään Kajon omistaa noin 200 autoa. Lisäksi yhtiö välittää keikkoja muille yrittäjille.

Vuonna 2016 Kajon kertoi Talouselämälle liikevaihdokseen 16 miljoonaa euroa. Espoolaisyhtiön tulevaisuuden tavoitteet ovat kovat: kansainvälistyminen ja 300 miljoonan euron myynti.

Kasvun tavoittelu ei ole sujunut ongelmitta. Esimerkiksi Espoossa yhtiön vammaiskuljetusten laiminlöinneistä on tehty useita rikosilmoituksia.

Kajon tunnetaan nykyään parhaiten taksikonsernina, mutta vielä hiljattain yhtiön pääbisnes oli kuljettaa kuntien tilaamana koululaisia, vanhuksia, vammaisia ja ruokaa. Nyt näitä säännöllisiä vuoroja hoitaa noin 85 ajoneuvoa, joista lähes puolet on pikkubusseja.

Koulukuljetuksissa Kajon on valtakunnallisesti iso toimija – ja samalla poikkeuksellinen.

Kajon on sitä mieltä, että linja-autoalan yleissitovaa työehtosopimusta ei tarvitse soveltaa yhtiön bussikuskeihin.

Useimmat yhtiöt maksavat koulukuskeille kuukausipalkkaa, mutta Kajon suorittaa osuuden ”auton verottomasta kassasta”. Tosin yhtiö laskee provision usein pienemmästä summasta kuin minkä se itse saa kunnalta verottomana.

Lopputulos on se, että Kajonin koulukuljettajien palkat ovat pieniä.

”Jos liksa on alle siivoojan palkan, se kannustaa ajamaan lisää”, yhtiössä vuosia työskennellyt Juha kiteyttää.

Oman kierteensä työntekijän asemaan tuo se, että Palomäen yhtiöryppääseen kuuluu useita kymmeniä yrityksiä. Esimerkiksi kouluajoissa yksi yhtiö voi tehdä sopimuksen kunnan kanssa, toinen järjestää autot, kolmas hoitaa kyydit ja neljäs palkata kuljettajan.

”Ajoin niin kauan kuin silmät pysyivät auki”

Maaseudulla koululaisia ajaneista kajonilaisista osa kertoi Seuralle työpäiviensä olleen jopa leppoisia. Päiviä rauhoitti sekin, että muuta ajoa oli tarjolla rajallisesti. Osa kuskeista myös kieltäytyi lisäajoista.

Pääkaupunkiseudulla tilanne on toinen. Viikonloppuisin pukkaa keikkaa – paljon.

Esimerkiksi Pekka ajoi Kajonilla ensin maanantaista perjantaihin koululaisia ja sen perään viikonloppuyöt tilausajoa. Hänen työviikkoihinsa ei sisältynyt vuosiin yhtäkään kokonaista vapaapäivää. Tätä kesti 2018 asti.

”Se oli kauheaa”, hän kiteyttää.

”Monet kehuivat, kuinka vähillä yöunilla he tulivat toimeen”

Vuosikymmenen alussa Kajonilla työskennelleen Tonin työviikko oli samanlainen kolme vuotta peräjälkeen.

”Perjantaisin lähdin heti kouluajojen perään yövuoroon. Ajoin niin kauan, kun silmät pysyivät auki, yleensä lauantaihin aamuviiteen. Sitten nukkumaan, ja puolenpäivän jälkeen ajoa sunnuntaiaamuun.”

Kolme muutakin koulukuskia kertoi ajaneensa aina tai usein vastaavanlaisia viikkoja.

Päivätyöhön tyytynyt Hannu seurasi kollegojensa menoa yhtiön chatista. Erään henkilön viestit jäivät mieleen.

”Ensin hän lähti lentokenttäajoon puoli kolmen aikaan aamulla. Sen jälkeen hänellä oli kouluajoja, ja niiden välissä ruokakuljetuksia. Ja illalla vielä keikkaa päälle. Usein hän ilmoitti lopettaneensa yhdeltätoista illalla.”

”Monet kehuivat, kuinka vähillä yöunilla he tulivat toimeen. Heillä tosin ei ollut perhe-elämää”, Roope sanoo.

Lain mukaan bussikuskilla – niin yrittäjällä kuin palkollisella – pitää olla vuorokaudessa vähintään 11 tunnin yhtenäinen lepoaika, jonka voi tilapäisesti alentaa 9 tuntiin. Viikossa taas tulee olla yhtenäinen 45 tunnin lepo, jonka voi tilapäisesti vähentää 24 tuntiin.

Arkityön päälle ajettavat kaksi pitkää yövuoroa rikkovat räikeästi näitä pykäliä – ja muutamia muitakin.

Ympäripyöreät päivät yleisiä

Kuinka iso osa pääkaupunkiseudun kuskeista on ajanut enemmän kuin laki sallii?

”Ihan kaikki”, sanoo Pekka.

”75-80 prosenttia”, arvelee Juha.

Nämä kuljettajat ajoivat Kajonilla vielä viime vuonna.

Yhtiössä hieman aiemmin lopettanut Tommi on Juhan kanssa samoilla linjoilla.

Kaikkien Kajonin koulukuskien ajamista laki ei rajoita lainkaan – ja osaa valvotaan enää vain niukasti. Nimittäin suurin osa yhtiön kouluvuoroista ajetaan nykyään takseilla.

Taksirengeillä on omat lepoaikasäännöksensä, mutta viranomaiset eivät juuri pysty seuraamaan niiden noudattamista. Takseissa ei esimerkiksi ole ajopiirtureita, joilla voi mitata kuljettajan työpäivän pituuden.

Taksiyrittäjät taas saavat ajaa niin paljon kuin sielu sietää.

Eräs taksialan 2018 toteutetun vapauttamisen seuraus oli se, että Kajon korvasi useita bussejaan takseilla. Lisäksi osasta koulubusseja on poistettiin istuimia, jotta ne saattoi rekisteröidä takseiksi.

Väsynyt kuski ajoi ikkuna auki

Koulukuskien keikkarallilla on ollut seurauksensa.

”Ajoin itseni henkisesti sippiin. Se näkyi ja kuului”, kertoo Sami.

Timo kertoo joskus pelänneensä, jaksaako ajaa kyydin perille asti.

”Ja kerran kollega oli lähellä ajaa nokkakolarin”, hän sanoo.

”Eräs kuski ajoi vain muutaman tunnin yöunilla ja nukkui kaikki mahdolliset tauot autossa. Näin kerran omin silmin, kun se mestari koululaisia ajaessaan pisti vilkun vasemmalle ja kääntyi oikealle”, Raimo kertoo.

”Toisten kuskien kanssa puhuttiin paljon siitä, että Kajonilla lapsia ei arvosteta pätkääkään”, hän lisää.

Juha ja Sami kertovat kuulleensa Kajonin toimistoon saapuneesta reklamaatiosta, jossa vammaisten kuljetusta seurannut henkilö raportoi kuljettajan olleen niin väsynyt, että tämän täytyi ajaa ikkuna auki.

Sama kuski tunnettiin siitä, että hän ajoi paljon öisin.

”Olin todella järkyttynyt siitä tapauksesta”, Juha sanoo.

© Tommi Tuomi / Otavamedia

Palkan päälle toimeentulotukea

Jos kajonilaisilta kysyy, pääsyy koulukuskien ympärivuorokautisiin työpäiviin on matala palkka.

Seura kertoi viime marraskuussa, että Kajonin kouluautoa Lappeenrannassa 2017 ajanut Jari ansaitsi 1 769 euroa kuukaudessa.

Hänen palkkansa on varsin tyypillinen yhtiön koulukuskeille. Korvaus ei ole suuri työstä, joka sitoo kuljettajan kokonaiseksi työpäiväksi, joskus pidemmäksikin aikaa.

Osa kajonilaisista ansaitsee kouluajoista hieman yli kaksi tuhatta euroa kuussa. Silläkin rahalla kiusaus ilta- ja viikonloppuajoihin on suuri.

”Ajoin viikosta riippuen 40–80 tuntia. Jos haluaa maksaa asuntolainat, laskut ja vähän viettää kesälomaakin, on pakko tehdä niin”, Timo sanoo.

Yrittäjäkuskien asema ei välttämättä ole parempi kuin palkansaajien, jopa päinvastoin.

”Sain saman provision kuin muutkin, mutta minun piti maksaa siitä sivukulut. Koskaan ei tullut edes tonnin tiliä käteen kuussa”, Tommi muistelee.

Sitten hän siirtyi ajamaan verokortilla, mutta sekään ei tuonut olennaista helpotusta.

”Hain sosiaalitoimistosta täydentävää toimeentulotukea, ja sain sitä jokaiselta kuukaudelta, jonka olin Kajonilla palkollisena. Kyllä se oli rankkaa elämää.”

Miksi ihmiset suostuvat niin ankariin työehtoihin?

Hannu ehti pohtia asiaa usean työvuotensa aikana.

”Erittäin suuri osa kuskeista oli työllistyessään työttömiä. Ihmisiä, joilta oli jo valmiiksi viety itsetunto. He eivät tunteneet oikeuksiaan, ja heitä oli todella helppo kyykyttää.”

”Menkää tolpille”, koulukuskeja kehotettiin

Useat koulukuskit kokivat, että työnantaja painosti heitä lisäajoihin.

”Iltapäivisin yhtiön chatista alkoi tulla peräjälkeen ilmoituksia, että ’kun lenkit ovat valmiit, menkää tolpille’. Se oli hirveän ahdistavaa”, Juha kertoo.

Lenkit tarkoittivat koulureittejä ja tolpat kimppataksiasemia. Niiltä saavat hakea kyytejä myös joukkoliikenneluvalla ajavat koulubussit, kunhan matkustajia on yli viisi kappaletta.

Kannustusviestit allekirjoitti yhtiön ”keskus”.

Viikonloppujen ja juhlapyhien alla viestejä suorastaan satoi.

”Niitä tuli puolen tunnin, tunnin välein. Sama viesti pyöri aina uudestaan, jopa kymmeniä kertoja viikossa. Monen mielestä siinä oli pelottelun meininkiä”, Sami kertoo.

Muitakin kannustimia oli.

Viikonloppuajoista saattoi saada korotettua provisiota tai niihin osallistuminen saattoi nostaa koulukuljettajan perusprovisiota.

Lukuisten kuskien mukaan Jorma Palomäelle on tärkeää se, että ”autot tienaavat”.

”Hänellä on kotonaan pelit ja vehkeet, joista pystyy katsomaan järjestelmää. Monta kertaa häneltä tuli firman chatiin viikonloppuisin aamuyöstä teksti ’miksi keikat pyörii, eikä kukaan kuittaa?’”, Raimo kertoo.

Kuskit petkuttivat, Kajon maksoi sakot

Koulukuskit tunnustavat auliisti, että keikkarallista olisi kohtuutonta syyttää pelkästään työnantajaa.

”Itsehän minä ajoin ylimääräistä. Tosin tietäen, että eihän sitä kukaan estä”, Sami sanoo.

Monet eivät aina työntäneet kuljettajakorttiaan ajopiirturiin, jotta heidän nimiinsä ei kirjautuisi lainvastaisia ajotunteja.

”Se oli oma ratkaisuni. Tiedänhän minä velvoitteeni”, Martti tunnustaa.

”Vanhemmat kuskit neuvoivat, että ota kortti pois”, Pekka muistelee.

Kuljettajakortin käyttämättä jättämisestä voi saada sakot. Epärehellinen kuljettaja saattaa lisäksi narahtaa työnantajalleen, joka on velvoitettu purkamaan piirturin tiedot ja säilyttämään ne määräajan viranomaisten tarkastuksia varten.

Kajon ei vain ole aina valvonut kuljettajiaan hanakasti.

”Korttiani ei purettu varmaan kuin muutaman kerran. Ei todellakaan niin tiuhaan kuin olisi pitänyt”, Sami sanoo.

”Minulle sitä ei tehty koskaan”, yhtiössä taannoin viisi vuotta ajanut Martti sanoo.

Kajonin kirjallisissa ohjeissa kuljettajia kehotettiin noudattamaan lakia. Toisinaan yhtiö lähetti myös viestejä, että kortteja pitää käyttää ja ne pitää purkaa.

”Minusta he pesivät sillä omaa kättään. Pystyivät näyttämään, että kuljettajille on sellaista viestiä laitettu”, Sami sanoo.

Hänen mukaansa työnantaja olisi halutessaan havainnut helposti, että hän ajoi usein ilman korttia.

”Tiedoissani ei näkynyt ajoa arkena, vaikka olin koulukuski. Mutta siihen ei puututtu millään tavalla”, Sami sanoo.

Kerran hän sai poliisilta sakon lepoaikarikkomuksesta.

”Laitoin tekstiviestin, että mitä talo tekee asialle. Pyysivät tuomaan lapun toimistolle. Ikinä en siitä karhua saanut. Tiedän, että muillekin maksettiin, meitähän jäi ihan vino pino kiinni.”

Juhan mukaan Kajon ei ohjeistanut uusia kuljettajia kunnolla säännöistä.

”Heille vain lyötiin pumaska käteen.”

Itse hän kertoi tulokkaille näiden oikeuksista.

”Sanoin, että lakia pitää noudattaa. Kun ajoaika täyttyy, ajamisen on loputtava.”

Työnantaja ei puuttunut Juhan neuvoihin. Siltikään hän ei kokenut, että Kajonissa olisi tartuttu ongelmiin aidosti.

”Yhtiössä tehtiin isoja työsuojelutarkastuksia, joiden jälkeen ehkä kuukausi kaksi seurattiin asioiden kulkua tarkemmin. Mutta ei niillä ollut pysyvää vaikutusta.”

Luottamushenkilöt savustettiin tehtävistään

Kaksi henkilöstön edustajaksi valittua kuljettajaa on yrittänyt tällä vuosikymmenellä puuttua yhtiön ongelmiin. Kumpikin on maksanut siitä kalliisti.

Kun kuljettajat ottivat luottamustehtävänsä vastaan, Kajon vähensi reippaasti molempien ajoja – ja heidän jo valmiiksi matalat tulonsa putosivat roimasti.

Seuran tiedot näistä tapauksista perustuvat usean eri kuljettajan haastatteluun sekä lehden näkemiin sähköpostikeskusteluihin.

Toiselta luottamushenkilöltä vietiin hänen itse vastikään reitittämänsä kouluvuoro juuri ennen lukukauden alkua. Firman sähköpostikin lakkasi toimimasta, ja kohta yhtiön johto nosti – kuljettajan järkytykseksi – esiin epäilyn tämän päihdeongelmasta.

Kouriintuntuvinta oli palkan romahtaminen.

”Vuositulot putosivat kättelyssä kahdeksantuhatta euroa”, kertoo toinen näistä luottamushenkilöistä.

”Hän yritti saada asiat järjestykseen, mutta yhtiön johto viittasi kintaalla”, Raimo sanoo.

Kumpikin luottamushenkilöistä jätti tehtävänsä kesken kauden.

Aihe on arka. Toinen asianosaisista kieltäytyy kommentoimasta tapaustaan.

Näiden tapahtumien jälkeen henkilöstön edustajiksi ei ollut Kajonissa suurta tunkua.

Työsuojelutarkastajien kanta-asiakas

Kuljetusala on surullisen kuuluisa siitä, että moni kuski ajaa enemmän kuin laki sallii. Siltikin Kajon erottautuu joukosta.

Pääkaupunkiseudulla Kajon on yksi eniten poliisia työllistäneistä tilausliikenneyhtiöistä. Seuran tietojen mukaan kolmen viime vuoden aikana Kajonin johdolle ja bussikuskeille on kirjoitettu yhteensä yli 20 sakkoa työaikarikkomuksista pelkästään yhden poliisilaitoksen alueella.

Sakkojen määrä on melkoinen, kun huomioi sen, että poliisi ei tarkasta pikkubusseja kovin usein – ajoaikavalvonnan pääkohde ovat rekkakuskit.

Kajon on kuitenkin välttynyt vakavilta seurauksilta.

Vaikka Palomäen yritysryppäältä on peruutettu eri rikkeiden vuoksi useita liikennelupia, peruutusten syynä ei ole ollut liiallinen ajaminen. Tämä voi johtua siitä, että aivan viime aikoihin asti tiedot työaikarikkomuksista ovat kulkeneet heikosti poliisilta lupaviranomaisille.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto (avi) iski Kajoniin silmänsä keväällä 2013.

Työsuojelutarkastuksissa paljastui selviä puutteita. Kahdeksalla Kajonin autolla oli ajettu ilman kuljettajakorttia, ja ajopiirturien tietoja oli jätetty tallentamatta. Lisäksi paljastui, että tytäryhtiön autoilla oli ajettu enemmän kuin laki sallii.

Tarkastajat kehottivat Kajonia pistämään asiat kuntoon.

Kun he saapuivat uudestaan lokakuussa, ilmeni, että keväällä tutkitussa tytäryhtiössä ei ollut enää yhtäkään työntekijää. Sen 170 kuljettajaa oli siirretty konsernin toisen henkilöstövuokrausyhtiön palvelukseen. Osa kuljettajista ei tiennyt, missä yhtiössä he olivat töissä.

Tarkastus piti kohdistaa toiseen yhtiöön. Seuran jututtaman läsnäolijan mukaan tilaisuus oli erikoinen.

”Oletko nähnyt Kummeli-sketsin Verotarkastaja? Tunnelma muistutti sitä.”

Avin virkamiehet eivät hellittäneet. He määräsivät Kajonin toimittamaan tiedot meneillään olevan pikkujoulukauden ajoista.

Maaliskuussa 2014 valmistuneesta raportista ilmenee, ettei Kajon parantanut tapojaan. Iso osa kuskeista ei ollut käyttänyt ajopiirturia oikein. Lisäksi yhdeksällä autoa oli ajettu toistuvasti ilman kuljettajakorttia.

Työsuojelutarkastajien mitta täyttyi. He jättivät asiasta tutkintapyynnön, jonka seurauksena poliisi kirjoitti kahdelle yhtiön johtajalle kymmenen päiväsakkoa kummallekin.

274 rikettä, kolme kummallisuutta

Vuosi 2014 eteni kohti loppuaan, ja taas koitti pikkujoulukausi, tilauskyytien kulta-aika.

Kajoniin tehtiin uusi tarkastus. Mukana ei ollut enää virkamiestä, joka oli alun perin tarttunut yhtiöön ja allekirjoittanut siitä tehdyn rikosilmoituksen.

Sen jälkeen tapahtui kolme erikoista asiaa.

Tarkastajat havaitsivat kolmen kuukauden ajalta peräti 274 työaikarikettä. Niiden todellinen määrä lienee ollut vielä suurempi, sillä osalla ajoneuvoista oli – taas kerran – ajettu ilman kuljettajakorttia.

Ensimmäinen kummallisuus sisältyi huhtikuussa 2015 valmistuneeseen tarkastuskertomukseen. Aiemmista kerroista poiketen tarkastajat eivät enää antaneet Kajonille lainkaan kehotuksia, vaan pelkästään toimintaohjeita.

Kehotus on yritykselle annettava velvoite, jonka hoitamista viranomaista valvovat jatkossa. Toimintaohje taas tarkoittaa – hieman kärjistäen – kainoa pyyntöä. Periaatteessa senkin noudattamista pitäisi valvoa, mutta niin ei aina käy.

Etelä-Suomen avin kuljetusalan työsuojelutarkastajien päällikkö, lakimies Aki Eriksson sanoo, että ratkaisu oli perusteltu, sillä lain mukaan ajoaikarikkomuksista tai ilman kuljettajakorttia ajamisesta ei voi antaa kehotusta.

Näkemys on erikoinen, sillä laissa sanotaan, että kehotuksen voi antaa työntekijän terveyteen ja turvallisuuteen vaikuttavista seikoista. Sama koskee työaikakirjanpitoa.

Sitä paitsi avin tarkastajat olivat edellisinä vuosina menetelleet Kajonin suhteen juuri toisin.

Toinen kevään 2015 erikoisuus on se, että avi ei tehnyt – toisin kuin vuotta aiemmin – rikosilmoitusta Kajonista.

Tarkastajan pitää Erikssonin mukaan ilmoittaa poliisille työaikarikkeistä, jos niitä on paljon suhteessa tutkittuihin henkilötyöpäiviin.

Rikkeitä oli 274. Miksi tutkintapyyntöä ei tehty?

”En tiedä. Olihan niitä rikkeitä ihan tuntuva määrä”, sanoo Eriksson, joka ei ollut tuolloin nykyisessä tehtävässään.

Kolmas outo seikka on se, että tuon jälkeen Etelä-Suomen avi ei ole tarkastanut Kajonia kertaakaan, vaikka se tekee pelkästään kuljetusfirmoihin noin 800 tarkastusta vuodessa.

”Emme valitettavasti ehdi valvoa vuosittain kaikkia firmoja. En pidä kauhean huolestuttavana, että Kajon on jäänyt tarkastamatta. Kyseessä ei ole ainoa yritys, jolla on ollut tällaisia puutteita, mutta joka on jäänyt kolmeksi vuodeksi rauhaan”, Eriksson sanoo.

Haastatellut kuljettajat eivät esiinny jutussa omilla nimillään. Kajonin lähettämän vastineen mukaan tässä jutussa esitetään väittämiä, jotka eivät pidä paikkansa.