Tämä on totuus: Suomella menisi paremmin, jos meillä kaikilla olisi Paavo Väyrysen itseluottamus

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Otavamedia
Jos suomalaiset omaksuisivat kaksi tärkeintä ominaisuutta Paavo Väyryseltä, menestyisimme sisukkaana kansana paremmin kuin ruotsalaiset.

Paavo Väyrynen, 71, jaksaa hämmentää suomalaista poliittista elämää.

Neljänsiin presidentinvaaleihinsa Väyrynen nousi ehdolle täpärästi kannatuskortteja keräämällä. Ennen äänestyspäivää hän esiintyi itsevarmana: hän pääsisi toiselle kierrokselle ja päihittäisi Sauli Niinistön.

Neljäs sija kuuden prosentin kannatuksella oli sekä tappio että voitto; toinen kierros ei ollut lähelläkään, mutta kannatus oli suurempi kuin keskustan Matti Vanhasella. Vain neljä päivää vaalien jälkeen Väyrynen ilmoitti pyrkivänsä keskustan puheenjohtajaksi kesäkuun puoluekokouksessa.

Väyrysen mukaan keskustasta tulisi hänen johdollaan ”väistämättä” Suomen suurin puolue seuraavissa eduskuntavaaleissa. Näin hän uskoo siitä huolimatta, että hänen eroaan keskustasta on vaadittu siitä lähtien, kun hän perusti oman Kansalaispuolueensa kaksi vuotta sitten. Lisäksi Kansalaispuoluetta on jo viikkojen ajan kuohuttanut Väyrysen ja puolueen johdon välinen kiista.

Oli Väyrysen toiminnasta mitä mieltä hyvänsä, kukaan tuskin voi kiistää hänen vankkumatonta luottamusta omaan itseensä. Voisiko suomalaisilla olla siitä jotakin opittavaa?

Kaarina Hazard sanoi Ylen Pyöreässä pöydässä, että Paavo Väyrysen perintö meille kaikille suomalaisille on häpeän puute. Piileekö tässä totuuden siemen?

Mentaalivalmentaja, psykologian maisteri Makke Leppänen kouluttaa yritysten ylintä johtoa. Veljensä Nikon kanssa Leppänen julkaisi viime vuonna kirjan Itseluottamus, alaotsikolla Kestomenestys mielessä.

Otimme Paavo Väyrysen tarkemmin luupin alle ja pyysimme hänestä analyysia Makke Leppäseltä.

Vaatiiko hyvä itseluottamus sitä, että ihminen ei lainkaan häpeä itseään?

Kyllä ihan varmasti Paavokin tuntee häpeää, mutta hänellä on kova motivaatio vaikuttaa asioihin. Ei siinä ole mitään pahaa, että häpeää, jos toimii siitä huolimatta; hyväksyy sen, että nyt vähän hävettää, mutta silti heittäytyy tilanteeseen.

Kun me vastustetaan tuommoisia tunteita, ne yleensä voimistuvat. Omia tunteita johdetaan niin, että ne hyväksytään.

Paavo Väyrynen on pitkänlinjan poliitikko, jolla on vahva itseluottamus.

© Otavamedia

Miten kuvailisit Paavo Väyrysen itseluottamusta? 

Kyllä mä sanoisin, että hänellä on pakko olla luontaista itseluottamusta. Eihän ihminen muuten heittäydy tuommoisiin tilanteisiin, että hakee heti seuraavaan jobiin eikä luovuta.

Yleisesti hyvä itseluottamus näkyy ihmisessä tietynlaisena itsensä korostamisena, omien ajatusten myymisenä, ja että ottaa tilaa ja puhuu paljon. Kun tapaa ihmisen, jolla on luontainen, terve itseluottamus, hänen kanssaan on helppo kommunikoida. Siinä ei tule ollenkaan fiilistä, että tässä jotenkin kilpaillaan tai pitäisi hirveästi näyttää.

Ympäristö ei ole aina ollut suopea Paavolle. Onko hänellä astetta kovempi itseluottamus?

Totta kai ympäristö ja konteksti vaikuttavat siihen aina. Semmoisessa organisaatiossa, jossa on hyvä kulttuuri ja positiivinen ilmapiiri, kaikkien on helpompi luottaa itseensä. Sitten kun tulee paljon kritiikkiä ja joutuu koville, pitää olla paljon enemmän sinut itsensä kanssa.

Terve itseluottamus on sitä, että sä tiedät omat vahvuudet, niin kuin Paavon tapauksessa. Hän tuntee omat vahvuudet, ja hän tietää myös heikkoudet ja hän on sinut niiden kanssa.

Voiko itseluottamusta olla liikaa?

Onhan se mahdollista. Jos vaikka jossain extreme-lajissa luotat itseesi liikaa, se on jo riskitekijä terveydelle.

Toinen vaara on se, että ihmisestä tulee ylimielinen. Silloin hän ei enää ole herkkä kuulemaan ympäriltä tulevia viestejä.

Jos liike-elämässä ollaan liian itsevarmoja ja ylimielisiä, menetetään kunnioitus ja nöyryys eikä nähdä, mitä kilpailija tekee.

Onko itseluottamus ihmisellä tilannesidonnaista?

Kyllä, joissakin tilanteissa on tunne tosi vahvasta itseluottamuksesta ja joissain tilanteissa se vain katoaa. Tämä onkin meidän ydinpointti. Haluaisimme ymmärryttää, että ihmiset näkisivät itseluottamuksen uudella tavalla, sillä se helpottaisi hirveästi.

Mehän ajatellaan tunnetta siitä, että nyt on itseluottamusta tai ei ole, mutta oikeasti se on luontainen tila. Kun lapsi syntyy, niin ilman itseluottamusta se ei selviäisi.

Jos puhutaan vaikka urheilijoista, huippusuoritus riippuu siitä, onko itseluottamusta. Tunne siitä tulee ja menee, mutta taito ja osaaminen eivät katoa mihinkään.

Kun ymmärtää sen, että itseluottamus ei ole yhtä kuin se tunne siitä, silloin ihmisellä on aina sitä luontaista itseluottamusta. Urheilija saattaa sanoa, että tänään ei ollut oikeaa fiilistä, mutta silloinhan on heittäydytty jonkin muun valtaan.

Jos meillä kaikilla olisi Paavon itseluottamus, menisikö Suomella paremmin? 

Meillä on tuossa toinen kansakunta vieressä eli ruotsalaiset. Ei sitä nyt ihan geeniperimä selitä, että he menestyvät paremmin.

Me pelätään liikaa epäonnistumista ja virheiden tekemistä. Meidän vahvuus on nöyryys, mutta epäonnistumisten myötä siihen liittyy häpeää. Kyllä se näkyy myymisessä. Ruotsalaiset kun saavat jonkin idean, ne lähtevät heti myymään sitä huolimatta siitä, että siitähän tulee kritiikkiä, jos ideaa ei ole vielä kehitetty loppuun asti.

Suomalaiset kehittää ja kehittää, ja sitten ne lähtee myymään, jos jää energiaa. Sen kaiken kehittämisen jälkeen ei usein enää jää.

Mitä voisimme ottaa opiksi Paavolta?

Mun mielestä me voidaan oppia Paavolta ensinnäkin se, että hän näkee vahvuutensa, joita voitaisiin hyödyntää, ja hänellä on motivaatio vaikuttaa.

Toinen on heittäytyminen haasteellisiin juttuihin. Paavolla on selkeät päämäärät, joihin hän yrittää päästä. Varmasti tulee kuraa ja kritiikkiä, mutta hän toimii siitä huolimatta. Kyllä mä arvostan sellaista.

X