Kannaksen rantarosvot: Venäjän ökyrikkaat paaluttavat yleiset rannat omaan käyttöönsä

Rikkaat ja vaikutusvaltaiset valtaavat Venäjällä laittomasti rantoja ja metsiä. Arvostelun kohteena ovat myös suomalaisen Hongan eliittikylät.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Volodja Pavlov tutkii Ilolan kylässä laittomasti aidattua rantaa. Huvilarivistössä reunimmaisena olevan huvilan aita ulottuu veteen saakka ja estää laittomasti pääsyn rannalle yli kilometrin matkalta.

Rikkaat ja vaikutusvaltaiset valtaavat Venäjällä laittomasti rantoja ja metsiä. Arvostelun kohteena ovat myös suomalaisen Hongan eliittikylät.
(Päivitetty: )
Teksti: Outi Salovaara

Tiukasti vartioidun eliittikylän yhdessä talossa asuu Leningradin oblastin kuvernööri Aleksandr Drozdenko. Ulkopuolisilla ei ole asiaa noin 20 kilometriä Pietarista luoteeseen sijaitsevalle 45 talon suljetulle alueelle.

17-hehtaarisen ja 850 metriä rantaviivaa rohmunneen Mednoje Ozero- eli Vaskijärvi-kylän talot on toimittanut suomalainen Honkarakenne-rakennusyhtiö 2004–2007.

Leningradin oblastin kauneimman järven rannalle rakennettu kylä on yksi yhtiön hienoimmista, toteaa yhtiön venäjänkielinen esite. Kylän palveluihin kuuluvat muun muassa helikopterikenttä ja uimaranta.

Vähän matkan päähän nousee Hongan uusi Vaskijärvi 2 -niminen kylä pienen Svetlojejärven ympärille.

Tämä on yhtiön suurimpia hankkeita, kertoo esite. Asukkailla on muun muassa oma uimaranta.

Esitteet eivät kerro kaikkea: Venäjän lain mukaan rantojen sulkeminen on lainvastaista. Rantaviivaa on kaikkialla järvien rannoilla jätettävä yleiseen virkistyskäyttöön 20 metrin leveydeltä.

Venäjällä on paljon maksukykyistä ja vaikutusvaltaista väkeä suhteessa vesistöihin. Jos rannat voisi varata yksityiskäyttöön, kävisivät uiminen, kalastaminen ja muu oleilu rannoilla tavallisille kansalaisille mahdottomaksi.

rantojen valtaaminen

Vierastyöläiset hoitavat huviloiden pihapiirit. Jokaiselta huvilalta on portin kautta pääsy rantaan, jonne huvilanomistajat ovat rakentaneet itselleen luvatta muun muassa kivetyksiä ja laitureita. ©JUHA METSO/OTAVAMEDIA

Hongan hiljaiset miehet

Hongalla on Venäjällä 16 valmista tai rakenteilla olevaa huvilakylää. Ne on rakentanut pietarilainen Rossa-Rakenne-alihankkijayhtiö.

Rossa-Rakenne on venäläisille vieras nimi. Yhtiö käyttää Honka-nimeä, johon sillä on Venäjällä yksinoikeus. Yhtiön toimitusjohtaja-omistaja Aleksander Tsarev asuu itsekin yhdessä Hongan kylistä.

Tsarev ei vastaa Seuran rantojen valtauksia koskeviin kysymyksiin, mutta Rossan kehitysjohtajalta Igor Jemeljanovilta tulee sähköpostia. Hän sanoo, että huvilakylät ovat viranomaisten hyväksymiä.

”Organisaatiomme ei ole koskaan käyttänyt kyseistä Vaskijärven aluetta aitojen rakentamiseen. Emme tiedä, miksi aidat ovat ilmestyneet sinne. Asia kuuluu Leningradin oblastin valvottavaksi”, kommentoi Jemeljanov kuvernöörin kylän aitaa.

Hän ei vastaa jatkokysymykseen siitä, eikö kylässä asuva oblastin kuvernööri voisi itse varmistua toiminnan laillisuudesta.

Honkarakenteen toimitusjohtaja Marko Saarelainenkaan ei vastaa sähköpostilla lähetettyihin kysymyksiin. Myöhemmin puhelimessa hän väittää, ettei ole saanut sähköpostia ja ettei ole ikinä kuullutkaan kyseenalaisista rantojen valtauksista.

”Nyt ihan ensimmäistä kertaa kuulen tästä”, hän sanoo.

Saarelaisen mukaan Hongalla ei ole mitään mahdollisuutta valvoa alihankkijoidensa tekemisiä.

”Se olisi loputon suo.”

Eikö Honkaa siis haittaa, jos sen nimissä vallataan Venäjällä rantoja kyseenalaisesti?

”Kyllä se meitä haittaa, mutta tässä tapauksessa toimintaa ei ole osoitettu laittomaksi”, sanoo Saarelainen – vaikka on juuri sanonut olevansa tietämätön koko ilmiöstä.

Hän perää todisteita laittomuuksista.

”Onko näyttöä, ettei poikkeuslupaa ole olemassa?”

Aktivisti ällistyy

Pietarilainen rantojen valtaamista vastaan taisteleva aktivisti Irina Andrianova ällistyy Saarelaisen kommentista.

Tästäkään ei pääse läpi: Irina Andrianova ja Volodja Pavlov ihmettelevät aitaa Suulajärven rannalla. ©JUHA METSO/OTAVAMEDIA

”Poikkeuslupa – sanoiko hän niin! Tietääkö hän, että poikkeuslupa tarkoittaa korruptiota? Miksi Suomessa mallikelpoinen yhtiö käyttäytyy Venäjällä tällä tavoin”, ihmettelee Andrianova.

Hän muistuttaa, että laki sallii rantojen sulkemisen yleisöltä vain ani harvoin kuten voimalaitosten, satamien tai sotilaskohteiden vuoksi. Yksityinen lomakylä ei ehtoja täytä.

Andrianova perusti kymmenen vuotta sitten Otkrytyi bereg- eli Avoin ranta -liikkeen, joka vastustaa rantojen- ja metsienvaltauksia. 40-jäseninen järjestö tiedottaa lainsäädännöstä ja lakirikkeistä, järjestää mielenosoituksia, vie laittomuuksia oikeuteen ja rikkoo laittomasti rakennettuja aitoja.

Järjestö yritti saada myös Vaskijärven rantoja avoimiksi. Elokuussa se järjesti mielenosoituksen Honka-kylän luona – turhaan. Vaikka eliittikylän rantaan pääsyn estää selvästi näkyvä ja veteen ulottuva aita, mielenosoitukseen tulleet virkamiehet ja poliitikot väittivät, että rantaan on vapaa pääsy.

”Se oli uskomatonta. He valehtelivat päin naamaa. Tajusimme, että vastustaja on liian vaikutusvaltainen, emmekä voi taistella heitä vastaan. Valitettavasti Honka on suoraan kytköksissä kuvernööriin ja muihin vallanpitäjiin”, sanoo Andrianova.

Helikopterilla huvilalle

Honka-kylät ovat vain pisara meressä. Venäjällä on paljon varakkaita ihmisiä, ja metsiin ja vesistöjen tuntumaan nousevilla huviloilla on kova kysyntä.

Jotkut tonttien ostajat todella luulevat ostaneensa käyttöönsä koko rantaviivan veteen saakka. Jotkut taas tietävät, että rantaviiva on jätettävä vapaaksi, mutta toimivat silti vastoin lakia. Rangaistuksia jaetaan äärimmäisen harvoin.

Esimerkkejä rantojen valtaamisesta löytyy muun muassa Karjalankannakselta Nahimovskoje- eli Suulajärveltä ja viereiseltä Gribnoje- eli Muolaanjärveltä. Kyläläisiltä on estetty pääsy rantaan molemmilla järvillä kilometrien matkalta huvilarivistöjen edustoilla.

Muolaanjärven rannalla rannanvaltaaja on pystyttänyt varoituskyltin. ”Vihainen koira, vihainen isäntäväki, vihaiset lapset, kaikki vihaisia.” ©JUHA METSO/OTAVAMEDIA

Andrianova lupaa esitellä joitakin vallattuja rantoja yhdessä Roštšinossa eli Raivolassa asuvan, eläkkeellä olevan poliisin Volodja Pavlovin kanssa. Seitsemänkymppiset Pavlov ja hänen vaimonsa Nataša ovat Andrianovan pitkäaikaisia aktivistikumppaneita.

”Jotkut pitävät meitä aktivisteja hulluina. Mutta järjestelmä on anastamassa kaikki rannat itselleen, ja haluan ajatella sitä, mitä jää meidän lapsillemme ja lastenlapsillemme”, perustelee Pavlov aktivismiaan.

Kyliin ja rannoille johtavat tiet ovat onnettomassa kunnossa. Auto joutuu madellen kiertämään valtavia kuoppia ja lätäköitä.

”Huvila-asukkaita huonot tiet eivät haittaa yhtä paljon kuin paikallisia, jotka käyttävät tietä päivittäin. Huvila-asukkaat saattavat käydä huviloillaan vain pari kertaa kesässä, ja jotkut heistä lentävät viikonlopun viettoon helikopterilla”, sanoo Andrianova.

Kuin tilauksesta Suulajärven yläpuolelle ilmestyy hetken kuluttua pörisemään julmaääninen helikopteri.

Ökyisän ilotulitus

Suulajärven itärannalla Ilolan kylässä on vieri vieressä huviloita suurilla tonteilla yli kilometrin matkalla. Kaikki tontit on aidattu korkeilla aidoilla ympäriinsä, eikä niiden välistä pääse rantaan. Huvilarivistön pohjoispäässä viimeisenä on äveriään pietarilaisen liikemiehen valtava tontti korkean muurin ja portin takana.

Andrianova saa vartijana työskentelevän Leonid Mosenin avaamaan portin.

”Hän tuntee minut jo ja siksi avaa portin”, virnistää Andrianova.

Mosen kertoo asuneensa vartijankopin yhteydessä olevassa pikkutalossa perheensä kanssa jo viisi vuotta.

Hän on ystävällinen ja antaa toimittajan, kuvaajan ja aktivistien liikkua lain edellyttämällä tavalla rantakaistaleella liikemiehen talon edustalla. Mosen kuitenkin kieltää kuvaamasta liikemiehen luvatonta laituria ja tontin pohjoisrajalla sijaitsevaa korkeaa aitaa, joka ulottuu lainvastaisesti vesirajaan.

Mosen ei päästä portista ketä hyvänsä, mutta lupa heltiää henkilöautolle, joka ajaa liikemiehen linnamaisen talon pihaan. Autossa on ilotulituksen järjestäjiä: liikemiehen 4-vuotiaalla pojalla on syntymäpäivä, ja rikas isä järjestää hulppeat juhlat.

Valtauksia väärennöksillä

Liikemiehen tontilta pääsee rannan puolelta myös rivistön muiden huviloiden edustalle. Tontit on aidattu ympäriinsä myös rannan puolelta, mutta aidoissa on portti rantakaistaleelle. Omistajat ovat luvatta rakentaneet rantaan huviloidensa edustalle näyttäviä kiveyksiä ja laitureita.

Pihanurmikot ovat siistejä ja kukkaistutukset hyvin hoidettuja. Uzbekistanilaiset ja muut vierastyöläiset asuvat tonteilla ympäri vuoden ja pitävät arvohuvilat kunnossa.

Yksityinen huvilanomistaja on kivennyt huvilansa edustalla olevan rannan, jonne ulkopuolisilla ei käytännössä ole pääsyä. ©JUHA METSO/OTAVAMEDIA

Andrianovan järjestö on vienyt järvien ja metsien valtaustapauksia oikeuteen ja myös voittanut niitä, mutta edes oikeuden ratkaisu ei aina merkitse mitään. Siitä esimerkkinä on Suulajärven rannassa Tsvelodubovon eli Kaukolempiälän kylässä oleva, aivan vesirajaan rakennettu huvimaja.

”Oikeus antoi tälle huvimajalle purkutuomion jo ajat sitten, mutta tässä se vain on”, kertoo Andrianova.

Muolaanjärven rannalla Muolaankylässä on myös suuria valtauksia: itärannalla on noin kilometrin matkalle levittäytyvä huvila-alue korkean muurin ympäröimänä. Kun erään huvilan sähköportti sattumalta aukeaa, muurin takaa paljastuu satojen neliöiden kokoinen rakenteilla oleva huvila.

Rantaan ei ulkopuolisilla ole pääsyä, sillä reunimmaisten huviloiden aita ulottuu vesirajaan.

Andrianovan mukaan vaikutusvaltaisten ihmisten ilmiselviinkin rikoksiin on rehellisen virkamiehen vaikea puuttua, sillä seurauksena voi olla painostusta tai uhkailua. Joustavamoraalisia virkamiehiä taas lahjotaan hiljaiseksi.

”Väärennettyjä asiakirjoja käytetään paljon. Valtiollinen rekisterilaitos Rosrejestr on todellinen laittomien valtausten symboli”, sanoo Andrianova.

Hänen mukaansa Rosrejestr voi esimerkiksi laatia dokumentin, joka todistaa, että metsä onkin maatalous- tai teollisuusmaata. Sen jälkeen metsän näennäisen laillinen yksityistäminen käy helposti.

”Venäjällä ei ole hallinnollisia ja muita voimavaroja lakien toteuttamiseksi. Venäjällä vallitsee yksinvaltaisuutta jäljittelevä anarkia”, luonnehtii Andrianova.

Tulipalo vei kodin

Natalija Pavlovan koti paloi täydellisesti viime vuonna. Paloautot eivät päässeet kunnolla sammutustöihin naapurissa olevan liikemiehen vallattua laittomasti itselleen kadun päässä olleen kääntöpaikan. ©JUHA METSO/OTAVAMEDIA

Retki päättyy eläkeläispoliisi Pavlovin ja tämän Natalija-vaimon kotiin Raivolaan noin 30 kilometrin päähän Pietarista. Pihapiirissä seisovat entisen kodin palaneet jäänteet. Pavlovit asuvat ulkorakennuksessa, johon Natalija Pavlova on muurannut itse uunin.

Pavlovit ovat esimerkki siitä, kuinka laittomuuksia vastaan taistelleet joutuvat vastustamansa laittomuuden uhriksi. Rikas pietarilainen liikemies rakensi heidän naapuritontilleen kadun päähän joen rannalle suuren talon ja yhdisti lainvastaisesti tonttiinsa myös kääntöpaikkana olleen katualueen.

Pavlovit veivät asian oikeuteen, joka totesi julkisen alueen kaappauksen laittomaksi. Kukaan virkamies ei kuitenkaan uskaltanut vaatia liikemieheltä kääntöpaikan palauttamista.

Kun Pavlovien paritalon vain lomakäytössä olleessa naapuriasunnossa syttyi räjähdysmäinen tulipalo lokakuussa 2016, kääntöpaikan puuttuessa paloautot eivät mahtuneet kääntymään eivätkä ohittamaan toisiaan kapealla kadulla. Sammutustyöt kestivät koko yön, ja Pavlovien koti paloi täydellisesti.

Pavlovit eivät ole saaneet palosta vieläkään korvauksia. He pelkäävät, että oikeusjutusta suivaantunut vaikutusvaltainen naapuri voi yrittää vaikuttaa asiaan.

Asialleen omistautunut

Pietarin valtionyliopistossa filosofiaa ja politiikantutkimusta opiskellut 40-vuotias Andrianova on niitä venäläisiä aktivisteja, jotka laittavat itsensä likoon hyväksi katsomansa asian puolesta saamatta ja odottamatta työstään palkintoa.

6- ja 17-vuotiaiden lasten yksinhuoltaja saa niukan elantonsa kirjoittamalla freelancer-toimittajana juttuja Novaja Gazeta -lehteen sekä Bellona-ympäristöjärjestön julkaisuun.

Usein Andrianovan illat ja viikonloput kuluvat esimerkiksi siivoustalkoissa, joissa aktivistit puhdistavat laittomia kaatopaikkoja Pietarin seudun järvien rannoilta. He myös järjestävät mielenosoituksia laittomasti vallatuissa järvi- tai metsäkohteissa ja kaatavat laittomasti pystytettyjä aitoja.

Jegor-pojan hoito järjestyy Andrianovan äidin avulla, joka asuu Raivolassa.

Taistelu laittomia järvien ja metsien valtauksia vastaan näyttää loputtomalta ja myös pelottavalta. Usein aktivistit joutuvat poliisin puhutteluun ja heitä uhataan syytteillä toisten omaisuuden, kuten laittomasti pystytettyjen aitojen turmelemisesta. Aitojen pystyttäjät jäävät rankaisematta.

Andrianovan järjestössä työskennellyt toksovolainen Jelena Belousova lopetti 2016 aktivistin työnsä ja erosi paikallisparlamentista, kun hänen autonsa oli yöllä kotipihassa sytytetty tuleen. Sytyttäjää ei koskaan saatu kiinni.

”Pelkään ja haluan, että perheeni saa elää rauhassa. En halua 30-vuotiaana järkyttää vanhempiani päätymällä ruumisarkkuun”, perusteli Belousova paikallislehden haastattelussa.

Andrianova ei ole vielä saanut suoria uhkauksia, eikä hän pelkää. Andrianova on tyytyväinen, että on kuitenkin voinut vaikuttaa asioihin.

Esimerkiksi Karjalan tasavallassa miljardööri Igor Leitis joutui äskettäin purkamaan seitsemän kilometriä rakennuttamastaan kaikkiaan 97 kilometriä pitkästä aidasta. Se oli pystytetty laittomasti yksityisen metsästysalueen ympärille Sortavalan lähellä.

”Olemme tuoneet rantojen ja metsien valtaukset yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kymmenen vuotta sitten ihmiset eivät edes tienneet, että valtaamiset ovat laittomia”, sanoo Andrianova.

Lue myös:

Välinpitämättömyys ja korruptio tuhoavat vähitellen vanhan Viipurin rakennuskantaa

X