Isän tunnustus: Kännykkä vei aikaa lapsilta – on aika muutokselle!

Isänpäivänä sain nukkua niin pitkään kuin unta riitti. Herättyäni lapset antoivat paljon halauksia ja uudet olohousut. Aamu alkoi majaleikeillä, josta pyysin vaimoa ottamaan kännykällä kuvan. Sen lähetin onnitteluksi omalle isälleni eli lasten papalle.

Aamupäivällä teimme lenkin merenrantaan ja leikkipuistoon. Työntelin tyttäreni rattaita ja samalla toisella kädellä naputtelin kännykkää: tulosvetoveikkaus sisään, uutisten, Instagramin, Facebookin ja Twitterin selailu, viestittely kavereille ­useassa eri WhatsApp-ryhmässä, uusien kuvien otto ja jakaminen. Samalla vaimo ja poika olivat kirineet jo sata metriä edellemme.

Iltapäivällä puuhat jatkuivat mieltymysteni mukaisesti. Sain paistaa puu­grillillä herkulliset jättipihvit: toinen itselle ja toinen perheelle. Videon tunnelmallisesta tirinästä otin tietenkin talteen. Päälle söimme kakkua, josta totta kai piti ottaa kuva ja lähettää se samantien mummulle.

Siirsin pinkeän kupuni sohvalle jalka­pallopelin ääreen. Puolet ottelusta kului kännykän ruudulta eri vetoyhdistelmiä jännäten ja pelitapahtumia samaa joukkuetta kannattavan kaverin kanssa analysoiden.

Kännykkä esiin vain tiettyinä hetkinä

Päivän päätteeksi tuomio oli selvä. Vaimo sen isänpäivän kunniaksi ihan ystävällisesti ilmaisi. Vaikka aikaa tuli lastenkin kanssa vietettyä, ajatukset olivat usein ­toisaalla ja käsi kännykässä kiinni.

Arkena meininki on sama, mutta lisänä on vielä työhön liittyvä yhteydenpito. Etenkin etäaikana tavoitettavana olo on tärkeää ja reagointivalmius jatkuu aamusta myöhäiseen iltaan. Muutos on tehtävä. Kännykkä pöydälle. Sen tarkistus iltaisin parina tiettynä hetkenä, ei koko ajan.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 9/20.

Lue myös: Vähemmän ruutuaikaa – Näin Tiina lievensi stressiä ja sai uutta sisältöä elämäänsä: ”Nykyään minä määrään ruutuja, eikä toisinpäin”

Jatkuva työstressi sai Tiina Heiskan pohtimaan suhdettaan ruutuihin. ”Mietin, pystyisinkö tekemään jotain muutakin kuin olemaan tietokoneella.” © Tommi Tuomi/Otavamedia

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti