Kansalaisopistot vaalivat vetreyttämme – Turvataan niiden jatko!

Jaa artikkeliTilaa Seura
Seuran ja Kotilääkärin päätoimittaja Erkki Meriluoto.
Seuran ja Kotilääkärin päätoimittaja Erkki Meriluoto. © Niclas Mäkelä / Otavamedia
”Kansalaisopistot tarjoavat sivistystä, virikkeitä ja ennen kaikkea sosiaalisia kontakteja jonkin uuden asian parissa”, päätoimittaja Erkki Meriluoto kirjoittaa.

Kevät on uusien alkujen aikaa luonnossa, mutta ihmiselämässä syksy on monessakin mielessä muutosten ja uuteen astumisen hetki.

Työpaikoilla tehdään kesälomien jälkeen suurimmat suunnitelmat ja ratkaisut koko tulevaa vuotta koskien – näin koronakurimuksen aikana se on tarkoittanut valitettavasti myös yt-neuvottelujen ja organisaatiouudistusten käynnistämistä.

Syksy suo uudet valinnat

Harrastepuolella syksy tarkoittaa uusia valintoja. Posti, sähköposti, sosiaalinen media ja ilmoitustaulut tursuavat vaihtoehtoja liikunnasta kulttuuriin. Meillä 4-vuotias poika jatkaa jalkapalloilua kesän jälkeen, mutta pian sisätiloihin siirtyen. Ikää riittää myös alkeisuimakoulun aloittamiseen.

Tärkeässä roolissa harrastusten tarjonnassa ovat kansalaisopistot. Ne ovat etenkin varttuneempien ihmisten suosiossa, mutta kyllä niissä nuorempiakin kävijöitä riittää – kunhan vain tarjontaa kiinnostavista kursseista riittäisi.

Etenkin maaseudun kunnissa kansalaisopistoja on lopetettu tai ne ovat yhdistyneet lähiseudun suurempien kanssa. Kurssitarjonta lähimmässä toimipisteessä voi olla paljon vähäisempää kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.

Kansalaisopistot saavat rahaa valtionosuuksina ja -avustuksina. Lisäksi taloustukea tulee kunnilta tai niiden omilta ylläpitäjiltä sekä tietenkin kursseille osallistuvien maksuista. Jos jokin elementti tai jopa useampi näistä pienenee, niin tarjonta luonnollisesti heikkenee.

Kansalaisopistot tarjoavat sivistystä ja sosiaalisia kontakteja suku­polvia yhdistäen.

Se on harmi, sillä kansalaisopistot tarjoavat sivistystä, virikkeitä ja ennen kaikkea sosiaalisia kontakteja jonkin uuden asian parissa. Kurssit ovat välillä jopa eri sukupolvia yhdistäviä ja voivat tarjota hyötyjä pitkälle tulevaisuuteen.

Savitöitä ja videokuvausta

Osallistuin 1990-luvun alussa varhaisteininä kahdelle eri kurssille. Savityökurssi oli hauska yhteinen harrastus äitini kanssa. Dreijaamalla syntyneitä kippoja löytyy vieläkin kaapeista. Todellinen hyöty oli kuitenkin se, että opettajana toimi sama nainen, joka myöhemmin opetti minulle ruotsia lukiossa. Kun olimme olleet yhdessä kädet savessa jo vuosia aiemmin, oli opiskelukin mutkatonta. Kirjoitukset sujuivat odotuksia paremmin ja sain tärkeitä lisäpisteitä opiskelupaikkaa hakiessa.

Toinen kurssi johdatti videokuvauksen ja -editoinnin saloihin, mikä osaltaan innosti nykyiseen ammatinvalintaan.

Viime vuosikymmenellä osallistuin venäjän kurssille Kauniaisten kansalaisopistossa – ja opin todella hyvin lisää ruotsia!

Lue myös: Uusi hittilaji kehittää keskivartaloa – Temppuilevalla merenneidolla on core tikissä

Merenneitouimakouluja järjestetään myös aikuisille.

Merenneitouimakouluja järjestetään myös aikuisille. © Cetus

Lue myös: Balettitanssija Teemu Nyberg vaihtoi uraa ja opiskeli nokikolariksi – Mikä johti miehen näin radikaaliin elämänmuutokseen?

X