Kansanedustaja Jutta Urpilainen sovittaa palkattoman lisätyön lapsiperhearkeen

Kansanedustaja Jutta Urpilainen on ryhtynyt parantamaan maailmaa rauhanvälityksen erityisedustajana. Siihen hänellä onkin entistä enemmän syytä: oma, kauan kaivattu lapsi.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jutta Urpilainen on siirtynyt niiden työssäkäyvien äitien joukkoon, jotka rientävät päiväkotiin hakemaan lastaan, vaikka kesken kokouksen.

Kansanedustaja Jutta Urpilainen on ryhtynyt parantamaan maailmaa rauhanvälityksen erityisedustajana. Siihen hänellä onkin entistä enemmän syytä: oma, kauan kaivattu lapsi.
(Päivitetty: )
Teksti:
Sanna Puhto

’Nyt tulet tänne! Nyt puetaan!”

Kello ei ole edes puolta kahdeksaa aamulla, mutta aika laukkaa eteenpäin armotonta vauhtia, niin kuin se aamuisin tekee. Kansanedustaja Jutta Urpilaisella alkaa olla kiire ja hiki, sillä päivän ensimmäisessä kokouksessa pitäisi olla puolen tunnin kuluttua, ja hän on vielä kotona. Siitä ei kuitenkaan kannata hermostua juuri nyt, sillä se ei auttaisi mitään.

Urpilaisen parivuotias poika on heittäytynyt hihkuen aamuiseen leikkiin. Leikin ideana on juosta karkuun äitiä, kun tämä yrittää pukea pojalle suojapukua.

Kun tilanne on päällä, Urpilaista ei paljon naurata, mutta heti sen jälkeen kylläkin.

”Olen tottunut olemaan auktoriteetti, joka sanoo mitä tehdään ja mitä ei tehdä, mutta nyt minulla on kaksivuotias, joka ei pidä auktoriteettiasemaani minään.”

Juuri tämä arki lapsen kanssa on sitä, mitä Urpilainen eniten toivoi ja odotti. Samalla se on asia, joka on yllättäen tuntunut vaikeimmalta.

”Varmaan se johtuu siitä, että olen koulutukseltani kasvatustieteilijä ja kasvatusalan ammattilainen. Olen saanut nöyrtyä sen edessä, että kirjatieto on eri asia kuin konkreettinen arki. Juuri kun on saanut jonkin asian hanskaan, niin tulee taas jotain uutta, jonka suhteen huomaa olevansa ihan alkutekijöissä.”

Ei paheksuta

Jutta Urpilainen ja hänen miehensä Juha Mustonen adoptoivat keväällä 2016 yksivuotiaan pojan Kolumbiasta.

Urpilainen palasi kansanedustajan työhönsä viime talvena oltuaan miltei vuoden vanhempainvapaalla.

Parilla ei ole sen kummempaa lapsenhoitorinkiä ympärillään, vaan he pyörittävät päiväkotia käyvän pikkuisensa arkea lähinnä kahdestaan.

Miehen työ ulkoministeriössä on säännöllisempää kuin Jutan. Urpilainen on silti huomannut, että kollegat suhtautuvat ymmärtäväisesti siihen, että päiväkodin aukiolo sanelee äidin työaikaa.

”Sitä ei paheksuta, jos kokouksesta pitää lähteä kesken ehtiäkseen päiväkotiin, tai jos aamulla myöhästyy vähän sen takia, että oli hankala aamu. Ehkä se kuvastaa tätä aikaa: lasten hoito on arvo itsessään.”

Asian kääntöpuolen saavat helposti kokea ne, joilla ei lasta ole. Sekin aika on vielä Urpilaisen tuoreessa muistissa.

”Rivien välistä annettiin ymmärtää, että sinähän voit mennä iltatilaisuuksiin, kiertää viikonloput ympäri Suomea tai jäädä kokouksiin, kun sinulla ei ole tällaista velvoitetta kotona.”

Resursseja on

Jutta Urpilainen

Kun kansanedustajasta tuli myös äiti ja rauhanvälityksen erityisedustaja, hän joutuu miettimään tarkkaan, mihin aikansa käyttää. ©TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA

Tänä syksynä Jutta Urpilainen otti kansanedustajan työn lisäksi vastaan rauhanvälityksen erityisedustajan tehtävän ulkoministeri Timo Soinin toiveesta, koska pestin edellinen haltija Pekka Haavisto on presidenttiehdokkaana.

”Mietin tarkkaan, lähdenkö siihen ja pystynkö hoitamaan tehtävän. Kyseessä on luottamustehtävä, josta ei makseta palkkiota. Se on enemmänkin harrastus. Jouduin miettimään, onko minulla resursseja tässä elämäntilanteessa.”

Pähkäilyn lopputulos oli, että resursseja on.

Vaa’assa painoi myös halu vastata Soinin häntä kohtaan osoittamaan luottamukseen.

Työ edellyttää jonkin verran matkustamista, joten tässä kohtaa Urpilaisen Kokkolassa asuvaa äitiä on tarvittu lapsenhoitoapuun Helsinkiin, viimeksi viime viikoilla.

Kaikkien etu

Vaikka Suomi on profiloitunut rauhanvälitysosaamisellaan, Urpilaisen uusi toimi on lähinnä verkostojen rakentamista eikä varsinaista konfliktin välittämistä.

Soini halusi, että Urpilaisen tehtävän keskiössä on naisten osallisuuden lisääminen rauhanprosesseissa. Keskusteltujen jälkeen työlistalle nousivat myös nuoret.

”Kokemus on tähän mennessä osoittanut, että pysyvää rauhaa ei saada, jos keski-ikäiset miehet sopivat siitä kabineteissaan. Kestävä rauha edellyttää sitä, että eri väestöryhmät ovat mukana sen rakentamisessa, jotta siitä tulee myös heidän rauhansa.”

Nuorten saaminen rauhanprosesseihin on Urpilaisen mielestä erityisen tärkeää. Se on yksi keino estää heidän radikalisoitumistaan. Nuorten miesten kyvystä kylvää tuhoa on saatu viime vuosina liikaa esimerkkejä, eikä tilanne ole helpottamaan päin. Jo yksin Afrikassa on parinkymmenen vuoden kuluttua reippaasti yli miljardi alle 25- vuotiasta.

”On kaikkien etu, että heillä on toiveikas tulevaisuus omissa maissaan. Muuten toivoa lähdetään hakemaan Euroopasta tai ääriliikkeestä.”

Miten suojelen häntä

Koska erityisedustajan työstä ei saa palkkaa, ei siinä myöskään ole työaikaa.

Urpilaisen kaltaiselle työorientoituneelle ihmiselle tällainen rajattomuus voisi olla turmiollista.

”Työsarka on niin mielenkiintoinen, että sitä voisi tehdä ympäri vuorokauden.”

Urpilainen on syntyjään maailmanparantaja, mutta nykyisin maailman muuttamisessa on myös uudenlaisia sävyjä.

”Lapsen saaminen on herkistänyt entisestään ja tuonut mukanaan jatkuvan huolissaan olemisen. Tunnen suunnatonta rakkautta ja onnea lapsesta, mutta samalla olen jatkuvasti huolissani siitä, miten pystyn suojelemaan häntä kaikelta.”

Huolen ja herkistymisen takia esimerkiksi uutiskuvat Syyrian sodasta ja Välimeren rannoille huuhtoutuneista hukkuneista lapsista ovat järkyttäneet häntä syvältä.

”Olen tuntenut suorastaan aggressiota siitä, miten tällaista voi tapahtua ja miksi se sallitaan. Koen, että minun on tehtävä se mitä voin tämän lopettamiseksi.”

Rauhanvälityksen erityisedustajan tehtävä on määräaikainen ja sidottu ulkoministeri Soinin toimikauteen. Pesti loppuu 2019 eduskuntavaaleihin.

Tuhannen taalan kysymys

Vaikka maailmassa tapahtuu järkyttäviä asioita, on tämä hetki Urpilaisen mielestä kiinnostavaa aikaa olla poliitikko.

Hän ei olisi hetki sitten uskonut, että Brexit, Trump ja äärioikeiston nousu voivat olla totta.

”Kun äärioikeisto sai vaalivoiton Saksassa, järkytyin siitä, miten lyhyt ihmisten historiamuisti on. Samalla en kuitenkaan voi olla miettimättä, mitä ääriliikkeiden nousun takana on.”

Sieltä löytyy Urpilaisen mielestä aitoa eriarvoisuuden kokemusta mutta etenkin niiden ruokkimista katteettomilla lupauksilla.

”Ääriryhmät lupaavat vanhat teollisuustyöpaikat takaisin, rajat kiinni ja paluun menneisyyteen. Se kuulostaa joidenkin korvissa hyvältä mutta on mahdotonta.”

Teollisuustyön puolustaminen on sosiaalidemokraattien ominta aluetta. Miksi yhteiskunnallinen kriisi ei sada demareiden laariin, vaan puolue on vaikeuksissa lähes kaikissa maissa?

”Se on tuhannen taalan kysymys.”

Urpilaisen mielestä puolueen sakkaamiseen on ainakin kaksi syytä.

Yhtäältä demarit ovat olleet vallassa vuosikymmeniä. Siis juuri sen ajan, jolloin globalisaatio on pyyhkäissyt teollisuustyön halvempiin maihin ilman että sosialidemokraatit onnistuivat estämään sitä.

Toisaalta demarit näyttävät monen mielestä porukalta, joka vastustaa uudistuksia.

”Liike on jäänyt murrosten väliin.”

Urpilainen itse hakisi uutta nousua yhä syvemmästä kansainvälisestä yhteistyöstä jo siitä syystä, että harva nykymaailman ilmiö tuntee mitään rajoja.

”Ei tarvitse ajatella kuin ilmastonmuutosta, teknologista kehitystä ja monikansallisia yrityksiä.”

Puolueen kannatuksen vähenemisessä ei siis ole kyse puheenjohtajan viehätysvoimasta?

Urpilainen laittaa kielen keskelle suuta.

”Kun olen itse toiminut puolueen puheenjohtajana ja se päättyi niin kuin päättyi, en ole halunnut ottaa minkäänlaista kantaa seuraajani. Jäsenistö ottaa kantaa äänestäessään. Henkilöllä on merkitystä, mutta se ei varmasti ole ainoa asia, joka ratkaisee.”

Järeät varusteet

Urpilaisen perheen elämä on hyvin liikkuvaa, sillä heillä on kaksi kotia.

Helsingin-kodissa he viipyvät viikon alkupuolen tiistaista perjantaihin. Työviikon päätyttyä he siirtyvät Kokkolaan, Urpilaisen kotikaupunkiin.

Maanantait ovat eduskunnassa korvamerkittyjä edustajien omissa vaalipiireissä vaikuttamiseen, ja juuri sitä Kokkolasta kotoisin oleva Urpilainen tekee maanantaisin.

Siinä entisessä lapsettomassa elämässä hypättiin lentokoneeseen ja oltiin hetkessä siellä missä piti. Nyt matkustamisessa on enemmän haastekertoimia. Sen jo melkein tietää, että jos junan vessaan ei tule vettä, silloin tulee keskimääräistä vaikeampi kakkavaippatilanne.

”Kannan mukanani niin järeää varustusta, että kaikista tilanteista on selvitty. Tylsää ei ole, sen voi sanoa. Tuntuu, että elämä on niin täynnä tällä hetkellä.”

Kuvausvaatteet: Mekko Lexington Concept store Helsinki, neuletakki Andiata.

X