Karhumies Sulo Karjalaisen posken raadellut karhu lopetettiin

Katso videolta Sulo Karjalaisen ja Juuso-karhun hauska hunajansyöntihetki. Takapuolistakin puhutaan

Juuso-karhu nuolee Sulo Karjalaisen korvaa ja kasvoja Kuusamon Suurpetokeskuksessa ja syö hunajaa hänen sormistaan. Karhu yrittää työntää naamansa Karjalaisen kädessä olevaan karkkikassiin. Se on täynnä Juuson herkkuja, hedelmäkarkkeja.

Karjalainen pörröttää karhun turkkia ja työntää tämän kuonoa pois jalkovälistään. Juuso tarkistaa aina tapaamisten aluksi Karjalaisen sukupuolen, eläin kun on.

”Älä nyt, ei ole siellä mitään muutosta tapahtunut sitten eilisen. Samat jutut siellä on kuin eilenkin. Ja housuissa on sinun omat eiliset hajut”, Karjalainen juttelee Juusolle.

Juuso pitää Karjalaista emonaan, kuten kymmenen muutakin karhua. Sen verran karhuja Karjalainen on juottanut tuttipullolla kolmen tunnin välein päivät yöt yksivuotiaaksi asti.

Karjalainen on ylpeä emo, sillä kaikista karhuista kasvoi kunnon karvakuonoja.

Paitsi yhdestä.

Sulo suojeli raatelijaansa

Sulo Karjalaisen oikea poski ei näytä tavalliselta ihmisen poskelta. Se johtuu siitä, että on mennyt kerran halki, kokonaan.

Sulo Karjalainen aloitti karhu-uransa suurpetotutkija Erik. S. Nyholmin assistenttina. He tutustuivat, kun Nyholm pyysi päästä Sulon isän, poromiehen, oppiin. Sulon isä oli menettänyt lukuisia porojaan pedoille ja hän opetti tutkijalle eri petojen tappotyylit.

Sulosta ja Nyholmista tuli tutkijapari ja Sulon kotitilalle perustettiin karhujen orpokoti. Sitä tarvittiin, koska metsästäjät ampuivat hanakasti myös pentujen kanssa liikkeellä olevia emoja.

Pennut pitivät Sulo Karjalaista emonaan, mutta myös Nyholm oli niille tuttu.

”Erään kerran Nyholm sanoi minulle, että tuo kaksivuotias urospentu Tassu joutaisi pois, se on niin inhottava”, Karjalainen kertoo.

Nyholm kertoi Karjalaiselle kaksivuotiaan Tassun selkeästi kiusaavan häntä, kun hän meni karhujen aitaukseen. Yksikään toinen karhu ei Nyholmin huomion mukaan käyttäytynyt samalla tavalla.

Myös Sulo Karjalainen oli huomannut, että Tassussa oli ”koulukiusaajan” vikaa.

”Kyllä Tassusta näki jo pienenä, ettei se ollut mikään kiltti karhu. Se teki kiusaa toisille karhuille ja ihmisille. Tuli ja törkki ja nipisteli”, Karjalainen kertoo.

Mutta siihen Karjalainen ei suostunut, että Tassu olisi lopetettu. Tassu oli puutteistaan huolimatta Sulolle rakas ja Sulo halusi nähdä, millaiseksi voisi muuttaa eläimen. Hän halusi nähdä, saisiko kasvatettua Tassustakin kunnon karhun.

Se oli virhe.

Sulo Karjalainen kohtasi Tassun tassun

Sulo Karjalainen meni siivoamaan karhujen häkkiä, eikä kiinnittänyt pentuihin huomiota.

Tassu hiipi Karjalaisen taakse, se oli kahdelle jalalle noustessaan Karjalaista pidempi, ja tarttui Sulon kasvoihin takaapäin.

Oli milleistä kiinni, ettei Sulon silmäkin haljennut.

Kun Sulo makasi Oulussa sairaalassa, riistantutkimuslaitoksen johtajat tulivat Kuusamoon ja tekivät Tassulle testejä.

Sulo ei koskaan enää nähnyt pentua.

”Kun tulin takaisin, Tassu oli poistettu päiväjärjestyksestä. En nähnyt sitä enää koskaan”, Karjalainen sanoo.

Tapaus ei kuitenkaan jättänyt Suloon muita arpia kuin poskeen. Karhujen kanssa työskentely ei pelota häntä.

”En pelkää, mutta tiedän, että varovainen pitää olla. Karhulle voi tulla leikkimieli, se voi villiintyä ja tehdä vahinkoa vahingossa, vaikkei tarkoittaisi tekevänsä.”

Katso videolta, miten Sulo Karjalainen jutustelee Reeta-karhun kanssa. Mukana menossa myös Reetan Tessu-äiti

Tällä videolla Sulo Karjalainen opettaa lukijoille karhujen kieltä