Onko Suomeen paennut venäläinen masennuspotilas oikeutettu kansainväliseen suojeluun?
Vaikeasta masennuksesta ja itsetuhoisuudesta kärsivä venäläinen Valentina Šeptunova haki turvaa Suomesta – turhaan.
Valentina Šeptunova haluaa esiintyä valokuvassa hymyilevänä. Hänen olonsa on Suomessa kohentunut merkittävästi oikean lääkityksen ansiosta. Šeptunova pelkää uutta romahdusta, kun lääkitys jälleen Venäjälle paluun jälkeen loppuu.
Poliisiauto lähestyy Lappeenrannan Konnunsuon vastaanottokeskusta, entistä vankilaa.
”Nytkö he tulevat minua hakemaan”, Valentina Šeptunova, 53, hätkähtää.
Mutta vielä ei ole Valentinan aika. Poliisilla on jotakin muuta asiaa Konnunsuolle.
Kirišistä Pietarin läheltä kotoisin olevalla Šeptunovalla on takanaan vuosikymmeniä masennusta, itsetuhoisuutta ja köyhyyttä. Viime syyskuussa hän pakeni Suomeen ja haki oleskelulupaa kansainvälisen suojelun nojalla. Konnunsuolle hän tuli 22. syyskuuta.
Šeptunova luonnehtii Suomeen tuloa epätoivoisen ihmisen viimeiseksi oljenkorreksi, joka sekin katkesi. Oleskelulupahakemus hylättiin lokakuun alussa. Koska Šeptunova ei heti poistunut Suomesta vapaaehtoisesti, häntä odottavat karkotus ja kaupanpäällisiksi kahden vuoden maahantulokielto koko Schengen-alueelle.
Se, ettei Šeptunova saa Venäjällä kunnollista hoitoa masennukseensa ja pelkää olevansa vaaraksi itselleen, ei riitä oleskeluluvan perusteeksi.
Kuin villieläin
Sairaus on sävyttänyt Šeptunovan koko aikuista elämää.
”Olen kärsinyt kroonisesta masennuksesta ja itsetuhoisuudesta 27 vuotta. Suvussani on taipumusta masennukseen. Isäni hirttäytyi, kun olin 4-vuotias.”
Hän on käynyt ammatillisessa oppilaitoksessa kaupallisen linjan. Sairauden vuoksi hänellä ei koskaan ole ollut kunnollista vakituista työpaikkaa.
”Tein aina kyetessäni töitä, ja yritin säästää lääkkeisiin rahaa. Mutta kun ahdistus tulee päälle, olen kuin kahleisiin kytketty villieläin. Tai kuin opiskelija, joka ahdistuu lähestyvästä tentistä. Minulla ahdistus vain ei koskaan mene ohi.”
Šeptunovan tytär ja iäkäs äiti ovat myös vähävaraisia, mutta auttavat mahdollisuuksien mukaan. Äiti on jo käyttänyt hautajaisiinsa säästämänsä rahat tyttären lääkitykseen.
Šeptunovaa ei kuitenkaan ole luokiteltu työkyvyttömäksi, eikä hän saa työkyvyttömyyseläkettä.
Hänelle ei myöskään ole juuri kertynyt työeläkettä, sillä sairauden vuoksi katkonainen työura koostuu pääasiassa epävirallisista työpätkistä. 60 vuotta täyttäessään hän alkaa saada vanhuuseläkettä, joka on alle sata euroa kuussa.
”Ota vodkaa!”
Šeptunovan mukaan mielen sairauksien hoito on Venäjällä jäänyt Neuvostoliiton aikojen tasolle. Mielenterveysongelmaisia syrjitään ja halveksitaan jopa terveydenhuollon ammattilaisten parissa.
Krimin valtaus 2014 vaikutti myös terveydenhoitoon. Venäjän asettamat vastapakotteet rajoittivat tehokkaiden ulkomaisten lääkkeiden maahantuontia. Venäläiset lääkkeet ovat Šeptunovan mukaan huonolaatuisia.
”Voin keskustella nyt kanssanne normaalisti vain siksi, että olen Suomessa ollessani saanut kunnollisen lääkityksen.”
Masennushoidon puutteen vuoksi tehdyt itsemurhat ovat Šeptunovan mukaan Venäjällä yleisiä, ja hän tietää monta oman käden kautta kuollutta. Depressiota ei pidetä todellisena sairautena.
”Minulle on sanottu, että ota vodkaa, kyllä se siitä.”
Todellisuudessa monet masentuneet hänen mukaansa alkoholisoituvat.
Varattoman Šeptunovan ainoa mahdollisuus lääkärinhoitoon on paikallinen terveysasema, jonka mielenterveyshoito on hänen mukaansa luokatonta. Lääkärin suosittelemaan psykoterapiaan tai yksityislääkäriin hänellä ei ole varaa.
”Venäjän rikkaat hoidattavat itsensä yksityisillä lääkäreillä tai ulkomailla.”
Šeptunova toivoo, että voisi saada Suomesta lääkkeitä mukaansa edes joksikin aikaa karkotuksen jälkeen.
Hymyn Šeptunovan kasvoille tuovat joulukuussa syntyvä ensimmäinen lapsenlapsi, kaksi kissaa ja koira. Mikään ei kuitenkaan vie ahdistusta pois, kun sairaus vyöryy päälle.
”Pelkään, että kun joudun taas Venäjälle, en jaksa enää elää.”
Sairaus ei oikeuta oleskelulupaan
Oleskeluluvan saaminen terveyssyiden perusteella on äärimmäisen harvinaista. Periaatteessa se kuitenkin on mahdollista silloin, kun varsinaisen turvapaikan saamisen edellytykset eli poliittisen tai muun vainon tunnusmerkit eivät täyty.
Venäläinen, Suomeen paennut masennuspotilas Valentina Šeptunova katsoo olevansa oikeutettu kansainväliseen suojeluun. Hänen mielestään itselleen vaaraksi olevan mielenterveyspotilaan hoitamatta jättäminen kotimaassaan täyttää ihmisarvoa loukkaavan kohtelun tunnusmerkit.
Aluevastaava Antti Lehtinen maahanmuuttovirastosta Migristä sanoo, että Šeptunovan kaltaisia ihmisiä tulee Suomeen säännöllisesti.
”Ei pelkästään Venäjältä, vaan myös esimerkiksi Balkanilta. Lähtökohtaisesti terveydellinen syy ei kuitenkaan ole kansainvälisen suojelun peruste. Rima on hyvin korkealla.”
Useimmissa maailman maissa sairaanhoito on heikompaa kuin Suomessa, mutta esimerkiksi Venäjällä sairaanhoitoa on kuitenkin saatavilla.
”Vaikka hoito olisi kallista, se ei riitä oleskeluluvan saamiseksi.”
Lue myös:
Paperiton ensisynnyttäjä oli jäädä vauvoineen heitteille: Neuvokas terveydenhoitaja heittäytyi apuun
Venäjällä nousi kohu, kun julkisuuteen levisi kuvia mielenterveyspotilaista, jotka oli kytketty ketjuilla sänkyynsä. ©MVPHOTOS Terveydenhuollon taso Venäjällä on keskimäärin noussut, arvioi tutkija Meri Kulmala Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista. Siitä selkein osoitus on etenkin miesten eliniän odotteen merkittävä nousu 2000-luvulla. Terveyspalvelujen taso ja saatavuus kuitenkin vaihtelevat paljon. ”Mielisairaanhoidon maailma on edelleen hyvin karu”, sanoo Kulmala. Esimerkiksi lastensuojelulaitoksia on jo muokattu inhimillisemmiksi, mutta mielisairaalat ovat entisellään. Ne ovat edelleen jopa tuhansien ihmisten vankilamaisia laitoksia, joissa asukkailta puuttuu yksityisyys, omaisuus, liikkumisvapaus, asianmukainen hoito ja normaalit ihmissuhteet. Taustalla ovat syvät ennakkoluulot ja syrjintä mielenterveysongelmaisia kohtaan. ”Mielisairauksiin liittyvä stigma muistuttaa muukalaisvihaa. Mieleltään sairastuneita pidetään Venäjällä vaarallisina, parantumattomina, tarpeettomina ja ongelmallisina”, luonnehtivat Venäjän riippumattoman psykiatriyhdistyksen Juri Savenkov ja Aleksei Perehov Psychiatric Times -lehdessä 2014.
Karua hoitoa
