Inkoosta majoitus sotaa pakeneville – Kaksi perhettä jo saapunut, kaksi yhä matkalla: ”Ainakin päällepäin tunnelmat ovat täällä ihan iloiset”
Kaksi äitiä ja kolme teini-ikäistä lasta pakenivat Ukrainan sotaa marjatilalle Inkooseen, ja kaksi äitiä lapsineen ovat parhaillaan matkalla. Majapaikka sijaitsee Karl Åbergin tilalla, jossa tilaa olisi kymmenille muillekin, mutta monet eivät halua jättää kotejaan.
Inkoossa Karl Åbergin marjatilalla on työskennellyt myös ukrainalaisia jo vuodesta 2008 lähtien. Kuvassa marjanpoimijoita toukokuussa 2021.
Karl Åberg päätti tarttua toimeen Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja kutsui marjatiloillaan työskennelleet ukrainalaiset lähipiireineen Inkooseen asumaan. Syynä oli myös vuosia kestänyt ystävyys ukrainalaisten kanssa. Heitä on työskennellyt Åbergin marjatiloilla kausityöläisinä vuodesta 2008 lähtien.
”Päätös oli nopea. Perjantaiaamuna kun heräsin, niin ajattelin, että nyt on jotain tehtävä. Silloin tein tämän Facebook-päivityksen, en vaimolta edes kysynyt, ajattelin että tämä on tehtävä vain”, Åberg kuvailee toissaviikkoista tempaustaan.
Inkooseen saapuneista äideistä toinen saapui kahden teini-ikäisen tyttärensä kanssa linja-autoilla Puolasta ensin Viroon ja Tallinnaan, ja sitten laivalla Helsinkiin. Heille järjestettiin kyyti Länsisatamasta suoraan Inkooseen.
Toinen äiti, joka on myös työskennellyt Åbergin marjatilalla aiempina vuosina, tuli teini-ikäisen poikansa kanssa omalla autolla. Matka Ukrainasta Inkooseen kesti peräti viikon päivät, koska auto muun muassa hajosi matkalla.
”Perille pääsivät kuitenkin.”
Majoitustilaa löytyisi kymmenille lisää
Lisää ukrainalaisia on jo ilmoittanut tulostaan. Kaksi perhettä, tai tarkemmin äitiä lapsineen. Isät ovat jääneet puolustamaan maataan.
”Heidän aikataulustaan ei ole tietoa. Kaksi äitiä on kuitenkin tulossa lapsineen. En nyt mene sanomaan, montako lasta, ettei mene vikaan”, Åberg sanoo.
Viimeisellä lauseella Åberg tarkoittaa sitä, että vielä viime viikolla kahden jo saapuneen äidin luultiin tulevan kahdeksan lapsen kanssa, mutta lapsia Inkooseen saakka tulikin lopulta kolme. Sekaannuksen syy on selvinnyt sittemmin.
”Nämä äidit toivat rajan yli myös muita lapsia kuin omia mukanaan, jotka he toimittivat jo matkalla muualle”, Åberg kertoo.
Marjatilan työväkeä toukokuussa 2021. © EERIKINKARTANON MARJA
Majoituskapasiteettia marjatilalta löytyy kaikkiaan 64 ihmiselle, kahdessa puolustusvoimilta marjanpoimijoita varten jo aiemmin ostetussa, Åbergin tontilleen siirtämässä talossa.
”Muutama vuosi sitten siirsin talot tilalleni Inkooseen. Niissä on kahdeksan makuuhuonetta, olohuone ja keittiö molemmissa. Jokaisessa huoneessa on kaksi kerrossänkyä, eli neljä henkilöä mahtuu jokaiseen huoneeseen.”
Hän uskoo, että tulijoita ilmaantuu lähiaikoina vielä lisää. Kaikki tosin eivät mielestään ole turvapaikan tarpeessa. Sen Åberg on kuullut yhteyshenkilönä toimivalta ukrainalaiselta luottomieheltään, joka työskentelee marjatilalla kokopäiväisenä ympäri vuoden.
Monet eivät halua jättää kotejaan
”Suurin osa marjanpoimijoistamme on ilmoittanut, että eivät he ole lähdössä. He asuvat vähän niin kuin Umanin alueen maaseudulla. Uman on kaupunki Kiovan ja Odessan välillä”, Karl Åberg kertoo.
Umanin alueella asuvat uskovat olevansa kotonaan turvassa, sillä kuka maaseutua pommittaisi? Åberg sanoo ymmärtävänsä heitä.
”Vaikea se on kotoaan lähteä, jos on koko elämä ja kaikki tavarat, mitä on vuosien mittaan kerännyt, siellä. Ei sitä niin vain lähdetä.”
Majoitustiloja Inkoosta yhä löytyy, mikäli tulijoita ilmaantuu kahden jo perille päässeen ja kahden yhä matkaa tekevän perheen lisäksi vielä lisää. Jo saapuneiden tunnelmat ovat arvion mukaan hyvät.
”Ainakin päällepäin tunnelmat ovat täällä ihan iloiset”, Åberg kertoo.
Yksin Karl Åberg ei joudu kaikesta vaimonsa ja yhdeksänvuotiaan poikansa kanssa vastaamaan, sillä myös monet naapuruston tilallisista ja ystävistä ovat jo ilmoittaneet osallistuvansa auttamiseen, kuka mitenkin pystyy. Monet ovat valmiita astumaan mukavuusalueensa ulkopuolelle.
”Esimerkiksi metsästysporukan kanssa on myös jo kerätty 300 kiloa peuranlihaa ja tehty ne säilykkeiksi ja lähetetty Ukrainaan. Kaikkea tämmöistä”, Karl Åberg kertoo.