Cheek ei tiedä mikä on Aleppo - Tietämättömyys uhkaa koko planeettaa

Cheek ei tiedä, mikä on Aleppo. Hänelle ei tule sanasta mitään mieleen. Asia paljastui hiljattain Arto Nyberg -keskusteluohjelman suorassa lähetyksessä.

Cheek eli hiphop-artisti Jare Tiihonen, 34, on yksi Suomen menestyneimpiä ja suurituloisimpia artisteja. Onko meillä tässä nyt elävä esimerkki siitä, että ilman tietoa ja sivistystä pärjää nykyisin hyvin, jopa loistavasti?

Kysytään asiaa Lappeenrannan teknillisen yliopiston professorilta Karl-Erik Michelseniltä. Hänen leipälajinsa on tieto modernissa yhteiskunnassa, ja hän luennoi pian nykyajan sivistyksestä Professoriliiton syysseminaarissa Helsingissä.

”Kyllä jokainen tarvitsee edelleenkin yleissivistystä, ennen kaikkea sosiaalisiin suhteisiin. Että pystyy ja uskaltaa mennä puhumaan erilaisten ihmisten kanssa. Sivistys avaa sosiaalisia väyliä ja verkostoja”, Karl-Erik Michelsen sanoo.

Professori kehottaa miettimään, kuinka kauan haluat jatkaa keskustelua ihmisen kanssa, joka ei tiedä mistään mitään tai ei ole kiinnostunut muusta kuin jostain hyvin kapeasta elämänalueesta.

”Eihän tällaisen ihmisen kanssa voi keskustella. Ellet sitten ole itsekin sattumalta kiinnostunut samasta asiasta.”

Miten paljon ihmisen sitten pitää tietää, että on edes jollain tavalla sivistynyt?

Michelsenin mukaan sen verran, ettei tarvitse hävetä omaa tietämättömyyttään niissä piireissä, missä pyörii.

Cheek myönsi myöhemmin mokanneensa ja tienneensä jo vuosia, ettei seuraa tarpeeksi Suomen, saati koko maailman menoa.

”Se, että Cheek myönsi mokanneensa, osoittaa, ettei hän ole tyhmä. Viisautta on tunnustaa, ettei tiedä jotain asiaa. Sitä paitsi Cheekiä voidaan varmasti pitää hyvin sivistyneenä ihmisenä omalla alallaan. Mutta hän on kiinnostunut vain hyvin kapeasta siivusta maailmaa.”

Ja juuri tämä on yksi pahin sivistykseen liittyvä ongelma koko maailmassa. Tämä Cheek-ilmiö.

Siitä voi tulla myös koko ihmiskunnan kohtalonkysymys.

Kokonaisuus on hukassa

Karl-Erik Michelsen on tullut haastatteluun suoraan Barcelonasta. Siellä hän on välttänyt täpärästi ryöstöyrityksen, kiskonut maaliin tuhritun takkinsa takaisin itselleen rosvon käsistä, ja yrittänyt sen jälkeen selvittää, miten ydinvoiman korvaaminen muilla energianlähteillä vaikuttaisi ilmastonmuutokseen.

Pohdinnassa päästiin alkuun, mutta helppoa yhteistyö kuudenkymmenen eri tieteenaloja edustavan tutkijan kanssa ei ole. Vaikka kaikki puhuvat englantia, heillä on vaikeuksia ymmärtää toisiaan.

Se taas johtuu Cheek-ilmiöstä. Eli osaamisen erikoistumisesta liian syvälle omaan alaan.

”Jos ongelma menee yli tieteenalojen, ei ymmärretä, mitä toinen sanoo samasta asiasta. Eri tieteissä asiat määritellään niin omalla tavallaan. Se haittaa ongelmien ratkaisemista”, Michelsen sanoo.

Sivistyksen perusongelma on professorin mielestä nyt se, että tutkimusalat supistuvat supistumistaan. Väitöskirjat käsittelevät äärimmäisen pieniä yksityiskohtia maailmasta. Tutkija voi käyttää kymmenen vuotta oikeusteorian yksittäisen käsitteenmuutoksen muuttamiseen.

”On ajateltu, että iso massa yksittäistä tarkkaa tietoa antaa valmiudet isojen ongelmien ratkaisuun. Mutta niin ei ole käynyt. Ja nyt olemme tilanteessa, jossa kukaan ei tiedä, mitä ilmastonmuutokselle pitäisi tehdä.”

Jos nyt perustettaisiin uusia yliopistoja, ne kannattaisi perustaa ja nimetä Michelsenin mielestä esimerkiksi näin: Ilmastonmuutos-yliopisto, Kierrätystalous, Väestöräjähdys.

Ja keskittyä kussakin vain kyseisen ongelman ratkaisuun.

Keskity kysymyksiin

Entisaikaan tieto oli harvojen herkkua. Vain ne, joilla oli aikaa ja rahaa tiedon saantiin, sivistyivät.

Nyt tieto on kaikkien ulottuvilla. Koko valtava tietomassa, Big data, on napin painalluksen päässä.

Mutta sen hyödyntämisessä on Michelsenin mukaan yksi paha, todella paha ongelma. Jotta valtavasta tietomassasta löytää oikeita vastauksia, on osattava tehdä oikeita kysymyksiä.

Eikä niitä osata tehdä.

Tähän auttaisi Michelsenin mielestä ainoastaan radikaali muutos siinä, miten paljon arvostamme asioiden kyseenalaistajia, kyselijöitä.

On ajateltava, että viisas on se, joka kysyy. Ei se, joka vastaa. Sillä kun tiedetään oikeat kysymykset, vastausten löytäminen on helppoa.

”Nobelistimme Bengt Holmström on loistavasti todennut Albert Einsteinia lainaten, että jos haluaa saada maailmasta tunnin aikana uutta tietoa, siitä kannattaa käyttää 59 minuuttia kysymyksen miettimiseen”, Michelsen sanoo.

”Vastaus löytyy minuutissa.”

Voisiko vaikkapa Suomen talouskriisi ratketa uudella ajattelulla?

Voisi hyvinkin.

Ongelma pitää tietää

Hallitus on yrittänyt ratkaista talousongelmaa yhdellä ratkaisulla kerrallaan. On kokeiltu, löytyisikö lamalääke työmarkkinasovusta, palkkapolitiikasta tai veropolitiikasta. Ja on huomattu, ettei löydy. Seuraavaksi kokeillaan kilpailukykysopimusta.

”Jossain vaiheessa pitäisi tulla tolkku siitä, että jos mikään ei onnistu, ehkä koko lähestymistapa ongelmaan on väärä.”

Suomalainen yhteiskunta on täynnä ongelmanratkaisijoita, koulutettuja ihmisiä kaikilta eri koulutustasoilta.

”He pystyvät ratkaisemaan vaikka minkälaisen ongelman. Jos siis tietävät, mikä ongelma on.”

Suomessa yritetään nyt ratkaista vain työttömyyden seurauksia, ei syitä. Mietitään, mitä työttömyyskorvausten kanssa pitäisi tehdä. Esitetään niiden vaihtamista eläkkeeseen.

”Pohdinta pitäisi keskittää siihen, miksi meillä on niin paljon työttömiä. Työttömyyshän on seurausta jostain. Kun tietää mistä, ongelma ratkeaa.”

Kun potilas menee lääkäriin kipeän kurkun vuoksi, lääkäri pyrkii heti selvittämään, miksi kurkku on kipeä. Kun syy siihen löytyy ja ongelma on määritelty oikein, tauti on helppo parantaa siihen tepsivällä lääkkeellä.

Samaan pitäisi Michelsenin mielestä pyrkiä muidenkin alojen ongelmien ratkaisemisessa.

Vaikka kaikki vastaukset saa tarvittaessa netistä, sivistystä tarvitaan niiden hyvien kysymysten keksimiseen. Käsitteet pitää ymmärtää oikein, muuten lopputulos on kauhea.

Sellaisena professori pitää hiljattain julkaistua uutista, jossa väitettiin yrittäjien ja maanviljelijöiden vaurastuneen, koska tilastot kertoivat heidän tulojensa kasvaneen reilusti 1980-luvulta nykypäivään.

”Jutussa ei lainkaan otettu huomioon menojen kasvua. Ihminenhän voi vaurastua vain, jos tulot ylittävät menot”, Michelsen sanoo.

”Jos ne olisi otettu huomioon, uutinen olisi ollut, että maanviljelijät ja yrittäjät ovat köyhtyneet.”

Yksi sivistykseen liittyvä ongelma on tällä hetkellä professorin mielestä se, että mielipiteet menevät mediassa läpi tietona.

”Se on vaarallinen tie. Kuka tahansa voi sanoa mielipiteen mistä tahansa ja sitä pidetään tietona. Mielipide ei ole tietoa, jos sitä ei voida perustella.”

Sivistys oli hyve

Palataan takaisin Cheekiin ja nykyihmisten tietämyksen tasoon.

Olivatko suomalaiset ennen nykyistä sivistyneempiä?

Michelsenin mielestä vertailu on vaikeaa, mutta ainakin sivistystä arvostettiin ennen nykyistä enemmän.

”Presidenttimme ovat toisen toisensa perään julistaneet koulutuksen ja sivistyksen kansallisiksi hyveiksemme. Suomalaisten oli pakko sivistyä, koska se oli pienen kansamme ainut tie elintason nousuun.”

Karl-Erik Michelsen syntyi 59 vuotta sitten metsänhoitaja-isän ja kotiäidin pojaksi.

”En olisi kelvannut edes mummon syntymäpäiville, jos en olisi tuntenut maantietoa tai seurannut maailmanpoliittisia tapahtumia. Isäni teroitti minulle, että päivän lehti pitää aina lukea. Sillä tavalla sivistyin melkein huomaamatta.”

Perhe muutti isän työn vuoksi usein, mutta Joensuuta professori pitää kotiseutunaan. Siellä hän asui ikävuodet kymmenestä kahdeksaantoista.

”Olen kunnianarvoisan Joensuun lyseon kasvatti, ja se vaikutti myös siihen, että kiinnostuin yhteiskunnallisista asioista.”

Michelsen opiskeli historiaa Helsingin yliopistossa ja halusi maisteriksi valmistumisen jälkeen Pennsylvanian yliopistoon, joka on rankattu maailman kymmenen parhaimman yliopiston joukkoon.

Siellä hän opiskeli viisi vuotta innovaatioteoriaa ja tieteen teknologian tutkimusta. Filosofian tohtoriksi hän väitteli Helsingin yliopistossa Kansallisen tutkimusjärjestelmän kehityksestä.

Entä miten hän onnistui omien lastensa, kolmen pojan sivistämisessä? Lukivatko he mieluusti lehtensä?

”Kyllä heilläkin oli pelivaiheensa, mutta sen jälkeen kaikki ovat olleet hyvinkin kiinnostuneita maailmasta. Uskon, että kodista saatu esimerkki on siihen tärkein syy.”