Katso video! Euralaisen Janin talliterapiana syntyi ketterästi kirmaava potkukelkan ja skootterin rakkauslapsi
Jani Lehtonen rakensi vanhasta potkukelkasta ja skootterin moottorista omaperäisen kulkupelin, jolla hän ajelee poikansa kanssa järven jäätä pitkin kokemaan kalaverkkoja.
Olipa kerran potkukelkka, joka rakastui skootteriin. Kuinka ollakaan, myös skootterin tunteet potkukelkkaa kohtaan olivat lämpöiset.
Ne viettivät yhteisiä öitä pimeässä autotallissa. Kukaan ei kyylännyt nuorten perään, eikä tietenkään muistanut kertoa ehkäisystä.
Viikot vierivät, ja eräänä talvisena aamuna maailmaan kajahti harkitsematta mutta rakkaudella maailmaan saatetun lapsen ensimmäisen parkaisu.
Jos tämä tarina olisi vain satu, ensijärkytyksestä toivuttuaan naapurit ja sukulaiset olisivat vain voineet todeta tyytyväisenä:
”Isänsä näköinen, mutta muuten terve.”
Tarina potkukelkan ja skootterin rakkauslapsesta ei ole satua, vaan totisinta totta. Myönnettäköön, että syntykertomus kulkee hieman toisenlaisia polkuja, mutta pienokaisen ensimmäinen parkaisu lumisella pihatiellä on taltioitu sentään videolle:
Näytöslaji MM-kisoissa
Euralainen Jani Lehtonen kertoo saaneensa idean moottoroituun potkukelkkaan Itä-Suomen suunnalta.
”Siellä päin on porukka kavereita, jotka ovat tehneet itse tällaisia. Joku vuosi sitten potkukelkkojen MM-kisoissa näitä oli mukana näytöslajina”, Lehtonen kertoo.
Kun Lehtonen pääsi kokeilemaan serkkunsa rakentamaa moottoripotkukelkkaa, hän sai innostuksen rakentaa vastaavan myös itse.
”Mulla oli talli tyhjänä eikä muuta projektia meneillään, ajattelin, että tekaisen tuollaisen. Varaston takana oli vaimon isovanhempien vanha kelkanraato ja kaverilta sain hylätyn skootterin. Niistä se lähti”, Lehtonen kertoo.
Koneiden päälle ymmärtävänä miehenä Lehtonen tiesi, että nimenomaan skootterin moottori tarjoaa tee-se-itse-motoristille yhden sortin oikotien.
”Skootterissa vaihteisto, moottori ja takarengas ovat yhtä pakettia. Ei tarvinnut kuin irrottaa se rungosta ja istuttaa kelkkaan oikeaan kohtaan. Sitten irrotin sähköt rungosta ja siirsin tähän laitteeseen. Siinä on sähköstartti ja jarruna toimii takarengas, aivan kuin skootterissakin.”
Talliterapiaa
Juha Lehtoselle moottoripotkukelkka on apuväline arjessa – tai tarkemmin sanottuna vapaa-ajalla. Kulkuneuvoa ei ole rekisteröity, eikä sillä ole asiaa yleisille teille.
”Käyn 5-vuotiaan poikani kanssa ulkoilemassa ja järven jäällä. Tällä on hyvä kulkea jäätä pitkin verkkoja kokemaan. Ajo-ominaisuudet ovat järven jäällä liikkumiseen riittävän hyvät. Kelkka on tukeva ja se kulkee 45 kilometriä tunnissa, kun siinä on virittämätön moposkootterin moottori.”
Rakentelu ja korjaaminen on Lehtoselle harrastukseksi luokiteltavaa ajanvietettä. Kaikki lähtee käytännön tarpeesta, ja tallin perukoilla syntyy iltojen mittana yhtä sun toista.
Hän on muun muassa yhdistänyt ruohonleikkurin polttomoottorin hydraulikkapumppuun, ja käyttänyt yhdistelmää halkomakoneen voimanlähteenä.
Pitääkö Lehtonen itseään keksijänä?
”En ole keksijä, ennemminkin Pelle Peloton. Tämä on tällaista talliterapiaa. Patentteja minulla ei ole, mutta on se mielessä käynyt.”
Lehtosen rakentamissa laitteissa kierrätyksellä on tärkeä rooli.
”Ne asiat, jota olen rakentanut, ovat saaneet alkunsa omista tai jonkun toisen tarpeista. Olen käyttänyt olemassa olevia materiaaleja. Uutta ei tule paljon ostettua, vaan kaikki on jostain purettua, pois jäänyttä ja hyötykierrätettyä.”
Moottoripotkukelkan valmistuttua tallissa on taas tilaa. Mitä siellä syntyy seuraavaksi?
”Jos tekisin automaattisen halkomakoneen, kun kevätkin tulee ja polttopuita pitäisi taas tehdä”, Lehtonen pohtii.