”Tuntematon mies seurasi minua ja siskoani kotiovelle saakka ” – 60-luvulla sattunut tapaus jätti silmät selkääni

Jaa kaverilleTilaa Seura

Olin ehkä 11-vuotias, kun lähdin iltahämärissä ulkoiluttamaan parivuotiasta pikkusiskoa. Elettiin 60-lukua Helsingin Taka-Töölössä. Kiersimme isoa korttelia näyteikkunoita katsellen. Kauemmaksi ei saanut mennä eikä vieraille puhua. Vastaan tuli mies. Hetken päästä hän käveli takanamme. Hätäkello alkoi kilkattaa, mutta en uskaltanut poiketa hämärän pihan kautta takaisin kotiin. Päätin vuorostani vaihtaa suuntaa ja palata katuovelle. Kiristin tahtia, pikkusiskoa harmitti. Mies näytti jatkavan matkaa omaan suuntaansa, mutta kun pääsimme katuovelle, hän olikin vastassa.

Pakko siitä ovesta oli mennä sisään. Mies perässä. Odottelimme hetken hissiä, mutta kun se tuli, ryntäsin siskoa raahaten rappuja ylös kohti kotiovea. Kun olin työntämässä avainta lukkoon, mies tarttui minuun. Huusin. Hän ryntäsi pakoon, eteiseen syöksähtänyt isä perässä. Jälkeenpäin kuulin, että isä oli ollut vähällä täräyttää, muttei sittenkään, kun mies oli väittänyt, että häneltä vain putosi salkku. Siksi hän oli minua koskettanut, vahingossa. Olin raivoissani. Aikuista uskottiin, vaikka minä tiesin.

Sittemmin en miestä nähnyt, mutta pelko sai näkemään – laihan, pitkän, keski-ikäisen, punertavapartaisen. ”Mitäänhän ei oikeastaan tapahtunut”, saattaa joku teistä nyt sanoa. Ei fyysisesti, mutta psyykkisesti paljonkin. Vielä nyt, lähes kuusikymppisenä, minulla on silmät selässäkin, kun liikun iltaisin ulkona. Itsesuojeluvaisto virittyi pysyvän yliherkäksi.

Lisääntyneet ahdistelu-uutiset eri puolilla ovat palauttaneet tapahtuman vahvana mieleen. Kantasuomalaiset osaavat seksuaalisen häirinnän siinä missä uudet tulijatkin, mutta joukkoahdistelu on uutta. Kaikenlaisiin häirintätapauksiin pitää puuttua, olipa tekijä ja kohde kuka hyvänsä.

Sosiaalisessa mediassa ja Helsingin Narinkkatorilla on viime aikoina jaettu häirintäkokemuksia. Läpivalaisu on terveellistä. Kerron oman kokemukseni suoraan teille, hyvät Seuran lähes 400 000 lukijaa. Me kaikki voimme vaikuttaa mielipiteillämme vähintäänkin lähipiirissämme. Seksuaalista häirintää ei pidä hyväksyä ääneen eikä hiljaisesti. Mutta katupartiointi ei ole ratkaisu.

X