Lohennahka koristaa kattolamppua, jalkalampun varjo syntyi kuhasta – Leena Laine hurahti kalanparkkaukseen

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Tommi Tuomi
Leena Laineen käsissä kalannahat saavat uuden elämän. Parkitseminen vaatii kärsivällisyyttä ja ketteriä käsiä.

Olen noita, sanoo Leena Laine, 60, ja sekoittaa rusehtavaa lientä savun keskellä. Lähes satalitraisessa puilla lämpiävässä vanhassa saunan padassa lilluu kuusen ja pajun kaarnaa.

Padassa syntyy kalannahan parkitsemislientä, sillä Leena Laine hurahti viitisen vuotta sitten kalaparkkaukseen. Jäätyään vuoden vaihteessa eläkkeelle harrastus sai uutta vauhtia.

Puunkuori värjää parkitsemisliemen. Liuosta vahvistetaan lisäämällä veteen parkitsemislientä. © Tommi Tuomi

”Olen todella onnellinen, että eläkkeellä minulla on aikaa uuteen käsityöharrastukseen.”

Kalastajat tuovat kalannahkaa

Tämä harrastus ei sovi hätäilijöille. Se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja tiettyjä olosuhteita. Leenalla ne ovat ihanteelliset: oma merenrantaniemi ja verkostot. Lähistöllä asuvat tuttu kalastaja Micke Lindholm ja naapurin poika Ronny säästävät hänelle nahkoja. Kalannahkaa on saatavilla maksutta kaupoistakin, mutta Leenasta on mukava hakea lähikalojen nahkoja tutuilta.

Leenaa kiehtoo, että kalojen kauniit pinnat saavat uuden elämän hänen käsissään.

”Muuten ne päätyisivät roskiin tai rehuksi.”

Parkitsemisliemeen antimet lähiluonnosta

Padan vesi on värjäytynyt tummanruskeaksi, kun se on kiehunut monta tuntia. Leenan aviomies Anssi laittoi tulen padan alle jo aamuseitsemältä. Liemeen sopivaa puumateriaalia saa omalta tontilta tai lähimetsistä.

Parkitsemisliemiä Leena säilyttää niemennokassa sijaitsevassa saunatuvassa.

Ihan ensiksi hän laittaa kalannahat pakastimeen, jonka jälkeen hän sulattaa ne 10-prosenttisessa suolaliemessä ja puhdistaa huolellisesti. Liikaa kuumuutta on varottava.

”Missä voi sulaa, siinä nahka palaa.”

Puhdistuksen jälkeen nahat laitetaan useaksi viikoksi parkkiintumaan liemeensä.

”Puhdistusvaiheessa kala haisee, mutta lopputulos tuoksuu nahalta.”

Kalannahan hellävaraisen puhdistamisen oppii vain tekemällä. © Tommi Tuomi

Vätkytellen nahka pehmenee

Leena tuikkaa kätensä syvälle kalojen liemeen. Hän käy ”tervehtimässä” nahkojaan vähän väliä viikkojen ajan. Parkkilientä lisätään veteen asteittain.

Leena ”vätkyttää” kalannahkoja, jolloin solukot rikkoutuvat ja parkki pääsee sisään. Sitten ne nostetaan kuivumaan. Vielä senkin jälkeen vätkyttäminen jatkuu, jotta nahat tulisivat pehmeiksi, sileiksi ja kestäviksi.

Nahat tuntuvat nauttivan Leenan käsien kosketuksesta. Hän hieroo ja vääntää niitä sormillaan sekä hankaa niitä pöydänreunaan. Näkkileipäkaulin on todettu hyväksi vätkyttimeksi. Välillä hän mytistää nahan palloksi käsiinsä. Stressipalloksi, kuten Leena sanoo.

”Enpähän istu jouten.”

Näskäimellä nahat puhtaiksi

Mateennahka näyttää oikaistuna pieniltä sukkahousuilta. Lohesta saa isompaa materiaalia koriste- tai käyttöesineisiin kuten lampunvarjostimiin. Toki pienempiäkin nahkoja voi käyttää oikeastaan mihin vain. Leena toivoo, että kalannahan parkitseminen yleistyisi.

”Harrastuksen kehittämiseen voisi hakea vaikka hankerahoitusta. Se en varmastikaan ole minä, mutta ehkä joku muu innostuu kehittämään tällaista ekologista ei-kemiallista parkitsemista.”

Vaikka Leena sanoo olevansa vasta aloittelija, hän on kuitenkin jo hyvin perillä kasvi- ja rasvaparkitsemisesta. Ihan alkuun nahat on tietenkin puhdistettava huolellisesti näskäintä käyttäen, ja myös suomut poistetaan hellävaroen.

”Silti aina välillä tulee reikiä. Tämän taidon oppii vain kokeilemalla.”

Leena on käyttänyt jalkalampunvarjostimeen kuhaa. © Tommi Tuomi / Otavamedia

Positiivista!

+ Ekologisuus. Kalannahat otetaan käyttöön sen sijaan, että ne päätyisivät rehuksi tai roskiin. Käsitöissä ne saavat uuden elämän.

+ Kalannahka on hieno, kestävä materiaali. Sitä voi käyttää monenlaisissa tuotteissa, vaikka se ei kestäkään kuumuutta tai vettä.

+ Käsillä tekemisen ilo jaksaa riemastuttaa.

Parkittu nahka käy neuleisiinkin

Kasviparkitsemiseen tarvitaan siis kiehuva kaarnaliemi, jäähdytys ja ”vätkytys”. Rasvaparkitsemisessa käytetään ruokaöljyä, kananmunan keltuaista ja mäntysuopaa.

Kun Leena käsittelee nahkoja, hän ei vielä ajattele lopputuotetta. Tärkeintä on saada kalan nahka pehmeäksi ja kauniiksi, herättää se eloon.

Rasvaparkitsemiseen tarvitaan ruokaöljyä, kananmunan keltuaista ja mäntysuopaa. © Tommi Tuomi

Oikeastaan kaikki kalat käyvät parkitsemiseen. Leena pitää lohesta, mateesta, kuhasta ja hauesta. Mutta rouhea suutarikin on ”aika rock”.

”Parkittua kalannahkaa voi käyttää melkein mihin tahansa. Sillä voi päällystää lompakoita ja taskumatteja tai muita esineitä. Neuleisiinkin se käy koristeeksi. Tosin nahkaa ei voi pestä.”

Nahkoja voidaan käyttää myös parkitsematta, jolloin ne ovat kovia. Parkitsemattomasta raakanahasta Leena on tehnyt lamppujen varjostimia.

Terassilla on lohennahkainen kattolamppu, jalkalamppu on tehty kuhasta. Valo siilautuu kauniisti varjostimien läpi. Kattolampun nahka on hieman kutistunut harsimakohdista, mutta se ei haittaa.

Kalannahan käsittelytaidon Leena oppi järjestäessään kotonaan viikonloppukurssin. Ohjaaja oli loviisalainen Hanna Nore. Lisäksi hän kävi viikon kurssin Kankaanpään opistossa. Sen veti loviisalainen Monica Björklund.

Pihan liemipataa vahtiessaan pitkän uran hoitoalalla tehnyt Leena tuntee olevansa olennaisen äärellä.

”Tässä on jotain meditatiivista. Saan tehdä käsilläni kaunista, omannäköistä jälkeä.”

Juttu on julkaistu ensi kerran Vivassa 4/2018

X