Kehitysvammaisista viitisen prosenttia saa lapsia

Jaa artikkeli
Kehitysvammainen voi saada terveen lapsen. Tosin osa vammoista ja sairauksista on periytyviä. © colorbox
Puolet kehitysvammaisista vanhemmista pystyy kasvattamaan lapsensa aikuiseksi asti.

Suomessa syntyy vuosittain noin 700 lasta eri tavoin kehitysvammaisille vanhemmille. Osa vanhemmista on kehitysvammaisia, osalla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia tai autismin kirjon diagnoosi.

Luku on arvio, sillä asiaa on hankala tilastoida. Monella kehitysvammaisella ei ole diagnoosia.

Kehitysvammaisiksi diagnosoiduista 3–7 prosenttia tulee vanhemmaksi.

Monet pärjäävät vanhempina

Se, pärjäävätkö kehitysvammaiset vanhemmat lastensa kanssa, riippuu monesta asiasta. Siihen vaikuttavat niin vamman taso kuin kunnassa tarjolla olevat palvelutkin.

”Hyvin tärkeää on sekin, ymmärtääkö vanhempi tarvitsevansa tukea ja ottaako hän tuen vastaan”, Kehitysvammaisten Tukiliiton projektipäällikkö Pia Mölsä  sanoo.

Noin puolet kehitysvammaisista vanhemmista pystyy tuen avulla hoitamaan lapsensa aikuiseksi itse.

Ennen pakkosteriloitiin

Vuoteen 1970 asti kehitysvammaisten lapsihaaveet hoidettiin usein pois päiväjärjestyksestä steriloinnilla. Sen jälkeen laki on kieltänyt pakkosteriloinnit.

”Asiaan liittyy silti edelleen suoraa tai epäsuoraa ohjausta. Kehitysvammaisen lapsihaavetta pidetään helposti jo lähtökohtaisesti ongelmallisena”, vammaistutkimuksen professori Simo Vehmas sanoo.

Ohjauksella Vehmas tarkoittaa,  että  joku muu kuin kehitysvammainen ihminen itse päättää hänen puolestaan, että lapsia ei tule.

Lapsihaaveesta pitää puhua

Myös Kehitysvammaisten Tukiliiton projektipäällikkö Pia Mölsä on huomannut, että vammaisen yli kävellään helposti.

”Voidaan antaa ehkäisypillereitä ilman, että henkilö itse täysin ymmärtää, mihin se vaikuttaa”, Mölsä sanoo.

Tämä on huono Mölsän mukaan tapa käsitellä asiaa. Lapsesta haaveilevan pitäisi sen sijaan saada käydä toivettaan läpi rauhassa.

”Usein tällainen keskustelu ei onnistu. Laadukas pohdinta kaatuu siihen, että keskustelukumppani on voimakkaasti lapsihaavetta vastaan.”

Jotta näin suuren asian ajattelu olisi mahdollista, sitä pitäisi käydä läpi hyvin konkreettisesti ja maanläheisesti.

”Voi keskustella siitä, onko vauvasta haaveileva valmis heräämään joka yö syöttämään ja hoivaamaan vauvaa. Osaako hän pysyä rauhallisena, vaikka uhmaikäinen raivoaa? Entä miten hän selviää lapsen tuomista kuluista?”

Lisää konkreettista apua

Simo Vehmaan  mielestä kehitysvammaisten vanhemmuutta probelmatisoidaan liikaa. Vasta, kun kyse on vaikeasti kehitysvammaisesta, vanhemmuus muuttuu hänen mielestään kyseenalaiseksi.

Kehitysvammaisten tukiliiton Pia Mölsä on samoilla linjoilla.

”Jos lapselle ei pystytä takamaan turvaa ja riittävää hoivaa, vanhemman oikeudet väistyvät.”

Huhtikuussa voimaan astuva sosiaalihuoltolain uudistus lupaa helpotusta perheille, joissa vanhemmalla on kehitysvamma. Sen nojalla on mahdollista saada kodinhoitajan ja tukihenkilön palveluja.

”Se on hyvä suunta. Konkreettista apua arkeen”, Mölsä sanoo.

 

X