Sinilevähavintoja tehdään yhä, joskus jopa marraskuussakin – Tutkija: ”Sinileviä voi esiintyä myös jään alla”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Sinilevä on viheliäinen vieras mökki- ja uimarannoilla. © Seuran toimitus
Lämpimän kevään vuoksi viime kesälle povattiin runsaasti sinileviä, mutta ne jäivät keskimääräistä vähäisemmiksi. Ajoittain varsinkin sisävesillä sinilevää esiintyi silti runsaasti, ja esimerkiksi vielä elokuun lopussa sinilevähavainnot nousivat heinäkuun huippuviikon tasolle. Se ei ole mitenkään tavatonta, sillä joskus sinilevät kukoistavat jopa jään alla.

Suomen vesille piti tulla lämpimän kevään ja alkukesän takia runsaasti sinileviä, mutta näin ei ainakaan keskikesän lomasesongin aikana käynyt.

Kesäkauden sinilevätilanne oli keskimääräistä parempi niin merialueilla kuin sisävesilläkin. Ajoittain varsinkin sisävesillä sinilevää esiintyi kuitenkin runsaasti, ja esimerkiksi vielä elokuun lopussa sinilevähavainnot nousivat heinäkuun huippuviikon tasolle.

”Kevät ja alkukesähän olivat hyvin lämpimiä ja sinileväkausi alkoi varhain. Ne kuluttivat vesistöjen ravinteita, joita ei sitten myöhemmin enää riittänyt runsaiden sinilevälauttojen muodostumiseen. Ei pahemmin satanut eikä tuullut. Pintavesi lämpeni nopeasti, vedet eivät päässeet sekoittumaan, eikä lisäravinteita tullut pohjalta tai pintavalunnan mukana valuma-alueelta”, Suomen ympäristökeskus Syken erikoistutkija Kristiina Vuorio kertoo.

Tilastoissa erottuvat heinäkuun ja elokuun lopun piikit kertovat Vuorion mukaan siitä, että silloin on satanut ja tuullut enemmän ja vesistöt ovat sekoittuneet. Lisääntyneet ravinteet näkyivät heti sinilevien lisääntymisenä.

Sinilevää on havaittu jopa jään alla

Poikkeuksellista sinilevän esiintyminen elo-syyskuussa ei Vuorion mukaan ole. Sitä voi esiintyä loka-marraskuussakin, ja joskus jopa läpi talven. Näin kävi muun muassa Saimaalla helmikuussa 2020.

”Jos lunta on vähän ja valo pääsee jään läpi, niin sinileviä voi esiintyä myös jään alla. Eli sinileväkukintoja voi esiintyä vielä loka-marraskuussa, mutta kovinkaan usein”, Vuorio sanoo.

Sinilevä voi esiintyä lauttoina, mutta myös vedessä erottuvina hippuina. © Seuran toimitus

Sinilevien esiintyminen tulevina kesinä riippuu aina olosuhteista. Jos kesät ovat viime kesän kaltaisia eli helteisiä, mutta tyyniä ja sateettomia, niin ravinteet eivät nouse pintavesiin levien käytettäväksi, ja sinilevää on viime kesän tapaan vähän.

Se olisi varmasti monien mielestä toivottavaa. Sinilevä on viheliäinen vieras uima- ja mökkirannoille ilmaantuessaan. Se voi aiheuttaa ihoärsytystä, vatsaoireita ja esimerkiksi päänsärkyä. Lemmikeille ja pienille lapsille sinilevä voi olla hyvin vaarallista.

Sinilevä on sinänsä harhaanjohtava nimi, sillä kyse on bakteereista – sinibakteereista, Vuorio kertoo. Leviksi niitä kutsutaan, koska niissä on lehtivihreää, ne yhteyttävät ja muistuttavat siten muita planktonleviä.

Tärkeä rooli miljardeja vuosia sitten

Vaikka sinilevät saattavat tuntua täysin turhalta ja ikävältä lisältä kasvimaailmassa, niillä uskotaan olleen merkittävä rooli elämän synnylle maapallolla.

”Semmoinen käsitys tällä hetkellä on, että sinilevät ovat olleet ihan ensimmäisiä yhteyttäviä ja happea tuottavia organismeja, joiden ansiosta maapallon hapellinen ilmakehä on syntynyt”, Vuorio kertoo.

Nykytiedon valossa sinilevillä uskotaan olleen merkittävä rooli hapellisen ilmakehän syntymiselle miljardeja vuosia sitten. © Seuran toimitus

Tällä hetkellä maailmalla ja Suomessakin tutkitaan muun muassa sinilevien käyttömahdollisuuksia biopolttoaineena, sekä esimerkiksi sitä, voisiko niissä esiintyvistä yhdisteistä olla apua syöpähoidoissa.

Vuorion mukaan Suomen sinileväesiintymät ovat hyvin samankaltaisia kuin Ruotsissa. Ilmasto on samanlainen ja humuspitoisia järviä on runsaasti. Viro on hieman etelämpänä, eikä järviäkään ole samassa määrin.

”Mutta kyllä heilläkin sinileväongelmansa on”, Vuorio sanoo.

X