Kesätyöntekijä kummastelee: Miksi olen työryhmäni ainoa kantasuomalainen?

Parhaita kesän merkkejä ovat tänä suvena olleet kesätyöntekijät, jotka nyt vähitellen siirtyvät kuka minnekin: Onnekkaimmat opinahjoihin tai pätkätöihin. Liian moni turhautumaan työttömänä.

Olenkin kuunnellut kiinnostuneena nuoren tuttavani kokemuksia ensimmäisestä kesätyöpaikassaan, kesken rakennusalan opintojen. Onnenpotku, sanoo hän ja oikeassa on. Eivät haittaa aamuviiden herätykset. Ensimmäinen ikioma palkka, vaikka pienikin, on iso juttu, ja raskaskin työ tekemättömyyttä parempi vaihtoehto.

Ajankohtaiset työmarkkinateemat ovat avautuneet hänelle konkreettisesti: Miten porukan ikääntynyt raskaan työn tekijä jaksaisi nykyistä pidempää päivää? Jaksaako paineistettu esimies? Miten hän itse, opiskelijana, saisi jatkossa kaipaamiaan pätkätöitä opintojen oheen, jos nollasopimukset kielletään? Miksi joku menee mieluummin kortistoon kuin oikeisiin töihin? Onko tukijärjestelmä rikki?

Nuori kehuu omaa työporukkaansa. Ahkeria ja taitavia ammattilaisia kaikki. Kukaan ei lintsaa, ja kahvitauoilla jutellaan hyvässä hengessä.

Yhtä hän vain ihmettelee. Isossa firmassa on toki paljon kantasuomalaisia, mutta hän itse on oman työryhmänsä ainoa. Muut ovat uussuomalaisia, pysyviä ja satunnaisempia. Miksi? Ihmettelyynsä hän saisi laajan kirjon näkemyksiä, jos kyselisi syitä Hakaniementorin laidalta, Etelärannasta, Itä-Helsingin tai syrjäkylien baariraadeilta. Tai edustaja Immoselta, joka pelkää, että ”ne jyrää meitin” ja jonka tuttavapiirissä kunniallista suomalaista käsitettä sisu tulkitaan väärin.

Nuori kiittää lämpimästi. Kantasuomalaisia, mutta myös virolaisia, ukrainalaisia, venäläisiä, gambialaisia ja intialaisia, jotka tekivät hänen ensimmäisestä kesätyöstään antoisan. Vahvistui myös ajatus, että me kaikki tavalla tai toisella tarvitsemme toisiamme Suomea rakentamaan.

Muistelen lämmöllä 70-luvun kesiäni tsupparina, toimistoapulaisena, sairaalasihteerinä, kesätoimittajana. Kouluissa oppi paljon, mutta kesätyöt antoivat tulevaisuudelle suunnan. Siksipä nyt ilokseni aloittelen uutta lukuvuotta teidän kanssanne, hyvässä Seurassa.