Keskustan tupaillassa on edelleen taikaa
Halusimme selvittää, millaista on nykyään Suomen Keskustan tupaillassa. Koputimme siis viitasaarelaisen omakotitalon ovea.
Näin rattoisaa on tupaillassa. Sohvalla Veikko Puranen (vas.), Juha Kuronen ja Tuija Tuikkanen. Pöydän ympärillä Anu Pulkkinen sylissään Veera, Pirjo Pulkkinen, Heikki Pulkkinen ja Ilkka Kemppainen, seisomassa Eero Pulkkinen. Nojatuoleissa Timo Varis ja Pirjo Grönholm-Paananen.
Vanhan virren mukaan tupaillat ovat jo politiikan kadonnutta kansanperinnettä. Saman värssyn sanoin ne ovat myös osa Suomen Keskustan piirakan tuoksuista menneisyyttä, kaikuja jostain Maalaisliiton ja Keskustapuolueen ajoilta.
Jos ennen aikaan istumavärkki nitisi isäntien ja emäntien kiikkuessa, poliittista ilosanomaa viriteltiin takkatulen loimussa ja petromax-lampun hämyssä, niin ottaako tupailta nykyisin happensa vain näyttöpäätteen äärellä, virtuaalisissa tupailloissa, kuten Suomen Keskusta asian ilmaisee?
Tämähän piti selvittää. Niinpä painuimme Keski-Suomeen ja Viitasaarelle, Pihtiputaan mummon lähinaapurustoon, ja kolkutimme ovea.
Olemme kutsumattomia vieraita suoraan etelän mediasta. Tässä vaiheessa ulosheittokin käy toimittajan mielessä – onhan kysymys jonkun toisen kodista. Kunhan ei kipeästi sattuisi.
Talo on moderni ja uusi. Valot loistavat sisältä pihalle asti.
Ovi aukeaa.
”Eero Pulkkinen”, isäntä esittelee itsensä ja tarjoaa kouraansa.
Myös me ojentelemme käpäliämme ja esittäydymme, kuvaaja ja minä. Kakistelemme, että tulemme Seura-lehdestä.
Tunnustusta seuraa yllättynyt mutta hyväntuulinen katse. Pokka pitää: ”Käykää sitten vain peremmälle.”
Väkeä tunkee porstuaan enemmänkin. Jalkineita laitellaan ulkotakkien alle. Sanotaan käsipäivää, tervehditään tuttuja – jos niitä on. Kukaan ei jurota eikä synkistele.
Alkaa se legendaarinen kepun tupailta. Sellainen pitää etelän median toimittajankin kokea ainakin kerran työelämässään.
Pirjo Pulkkinen, Veikko Puranen, Juha Kuronen, Timo Varis, Tuija Tuikkanen ja Eero Pulkkinen puivat puolueen tilaa kahvipöydässä. © Hannu Rainamo
Vääntöjä valtuustossa
Raskasta. Sitä on valtuustotyöskentely nykyisellään valtuuttettujen varapuheenjohtajan ja tupaillan isännän Eero Pulkkisen mukaan. Muut tietävät, mistä saapas puristaa.
”Perussuomalaiset ovat muuttaneet tunnelman. Viitasaarella asetelma on PS vastaan muut. Nyt lopettavaan valtuustoon he saivat kolme edustajaa ja myöhemmin yhden loikkarin”, isäntä toteaa.
Perussuomalaiset eivät Pulkkisen mielestä tyydy demokraattiseen päätöksenteon tuloksiin. Persut kampeavat kapuloita enemmistön rattaisiin.
”Raskaita ovat toistuvat väännöt.”
Pulkkinen on entinen hautausurakoitsija. Vielä vanhuuseläkkeelläkin mies tekee keikkaa hautausauton kuljettajana.
Hänellä oli liike kaupungin keskustassa, ja vieressä piti kukkakauppaa puoliso ja floristi Pirjo Pulkkinen, tupaillan emäntä siis.
Isäntä lupautui illan järjestäjäksi mielellään.
”1960-luvulle asti tupailtoja isännöivät usein pankit, osuuskaupat ja meijerit. Se oli oman aikansa verkostoitumista. Väkeä oli enemmän kuin nykyään, mutta idea oli sama, toisen ihmisen kohtaaminen.”
Ihmiset nyökyttelevät ja katsovat hyristen toisiaan.
”Ja lapsia on tupailloissa ollut mukana aina. Silloinkin, kun ei kessun savulta näkynyt peräseinää”, Pulkkinen lisää.
Konsta ja Erkki, tulevaisuuden kepulaiset harjoittelevat traktorirallia. © Hannu Rainamo
Keskusta yhdistää
Tässä tupaillassa ei savutella. Raikasta ilmaa saavat lapset hengittää.
Veera ja Konsta kiehnäävät jaloissa ja sanailevat television Jaffa-mainoksen kanssa. Isä Heikki ja äiti Anu Pulkkinen paimentavat heitä, mukana tohinoi myös syntymätilaansa Kinnulanmäellä viljelevä Ilkka Kemppainen, sillä hänen Erkki-poikansa osallistuu ilonpitoon.
Pulkkisten nuori isäntä on maanrakennustyöntekijä, kauniimpi puolisko työsuojelutarkastaja. He ovat jo löytäneet istuinpaikkansa; tupaillassa asettaudutaan eräänlaiseen kehään seinustoille. Puuttuu vain kiertävä sahtitonkka.
Isännästä vasemmalla könöttää jykevä maanviljelijä Timo Varis, hänestä seuraavana istuu sairaalapalvelujohtaja Pirjo Grönholm-Paananen, vastapäätä tarkkailee tilanteita tupaillan vierailija taidemaalari Veikko Puranen kyljessään insinöörismies Juha Kuronen.
Häntä seuraa konkarivaltuutettu, apteekkari Tuija Tuikkanen, ja ruokapöydän ääreen ovat asemoineet itsensä Pulkkisten klaani ja Kemppainen.
Mikä heitä yhdistää? Keskustalaisuus ja viitasaarelaisuus Keiteleen rannalla. Useimmat ovat myös vaaliehdokkaita.
Maatalon emäntä Sanni Paananen imi keskusta-aatetta jo äidinmaidossa Viitasaarella 78 vuotta sitten. © Hannu Rainamo
Huolena sote ja lapset
Sote puhuttaa tupaillassa. Kuumiin kysymyksiin kuuluu, miten paljon soten pyörittäminen vielä puolitoista vuotta vaalien jälkeenkin maksaa Viitasaarelle.
”Me tehdään sisältö, raamit annetaan muualta.”
Tupaillan osallistujia hiertää myös lasten huono-osaisuus, lapsiköyhyys. Mikä siihen on keskustan kanta, kun eriarvoisuus vain kasvaa?
”Tuntuu todella pahalta”, Eero Pulkkinen virkkaa, ja muut nyökkäävät.
Äänissä pohditaan, voisiko Viitasaari taata joka lapselle edes yhden harrastuksen. Sellaisen, joka pitäisi loitolla pahoinvoinnin.
Entä voisiko perheen toisen ja kolmannen lapsen päivähoitomaksu olla ilmainen?
”Kyllä me itse selvittiin ihan huitaisulla kasvuajoista”, muistuttaa joku.
Toinen säestää:
”Kun töitä tehtiin, niin omalla maatilalla lapset pyörivät kaikessa mukana.”
Muu kuulostaa vähän isojen kaupunkien punavihreältä kotkotukselta. Paheksutaan toisaalta myös nykyisiä useamman lapsen päivähoitoalennuksia. Eiväthän ne tunnu missään.
”Onneksi Viitasaarella on sentään seurakunnat ja yhdistykset. Kaikki ei ole kallista kuitenkaan.”
Joku vielä nurisee:
”Ja maksuton päivähoito, kyllä sellainen iskisi loven koko Viitasaaren talouteen.”
Kehityksen jarruja
Viitasaarella on runsaat 6 500 asukasta. Luku on laskeva. Valtuustossa sosiaalidemokraatit väijyvät kahdeksalla paikalla keskustan kymmentä jakkaraa ja suurimman titteliä.
Nykypolitiikan asemasota perussuomalaisia vastaan muut vahvistetaan myös PS:ssa, jonka kuuluisin viitasaarelainen Teuvo Hakkarainen pääsi kansanedustajaksi ja sai rikostuomion.
Viitasaarelainen on myös entinen maanviljelijä Sanni Paananen. Ennen eläkettä hän hoiti karjaa 46 vuotta.
”Kepua sain itseeni jo äidinmaidosta, sovussa on täällä pärjätty. Vaan nyt ovat persut ruvenneet vastarintaan”, hän sanoo ja palaa tupaillassa väkeä hiertäneeseen aiheeseen.
Se valokaapelikin, taistelu laajakaistasta. Perussuomalaisten onnistui torpata ja käräjöidä koko hanke nurin – ja ylpeitäkin ovat siitä.
Muiden mielissä kaupunki sinkoutui kohti mutasarjaa.
”Jarruttavat kehitystä”, Paananenkin toteaa rollaattorinsa takaa.
Rollaattorin päältä elämää ihmettelee myös toinen eläkeläinen Tuomo Hiironen. Jyväskylässä asuttuaan hän on viihtynyt Viitasaarella viimeisimmät 20 vuotta.
”Olin ravintola- ja rakennusalan miehiä, sitten veltostuivat jalat. Nykyänsä väki vain vanhenee Viitasaarella, ja nuoret lähtevät pois. Muuten tämä on ihmisen paikka olla”, Hiironen kiteyttää.
Tuomo Hiironen on eläkkeellä. Hänen mielestään Viitasaari on ihan hyvä paikka asua. © Hannu rainamo
Uskoa ja tekoja
Ryystetään välillä kahvia, painikkeeksi saadaan makeaa; Pulkkisen emäntä on laittanut rinkulamunkkeja ja pikkuleipiä.
Koittaa aika sanoa jotain Pihtiputaasta. Naapurikunnan kanssahan Viitasaari on solminut Viitaunionin.
Mutta ”Putaalla” eletään niukemmin kuin täällä, Viitasaari on sentään kuntakeskus, jonka läpi kulkee valtasuoni nelostiekin.
”Putaalaisille olisi kova pala, jos irtisanoisimme Viitaunionin. Perätään Putaalta siis tasaisempaa vastuunkantoa. Eihän meillä ole varaa pitää toisen kunnan päättäjiä palkkalistoillamme.”
Tämäkin repliikki saa nyökyttelyä osakseen.
Entä miten keskusta voittaa lähestyvät kuntavaalit?
Tuttua hyrinää, voitonvarmuutta. Kysymys vaikuttaa retoriselta, vähän naurettavaltakin. Ja onhan Viitasaaren seudussa ollut jo vaali-ilmoituksia.
”Muut ovat olleet hiljaa, mutta vaaleihin asti joka seuvvussa on ilmoitus.”
Eero Pulkkinen uskoo, että keskusta kyllä voittaa vaalit Viitasaarella.
Siihen miniänsä Pulkkinen:
”Uskon asioista on kysymys vain kirkkovaaleissa. Uskon lisäksi vaaditaan nyt myös tekoja.”
Isäntä vastaa:
”Hyvää puhumalla me saatamme pahat puheet outoon valoon.”
Grönholm-Paanasen mielestä perussuomalaisten käytöstä ei voi pelkillä puheilla muuttaa.
Kuka muuten menee huomiseen vaalikahvilaan? Juha ja Veikko ovat jo lupautuneet.
Lue myös:
Punavihreässä kuplassa vihreitä ei erota vassareista enää kirveenkään kanssa!
Persuperheen hajaannus: persujormuutus ajoi pojan kepuun
Miksi kuntavaaliehdokkuus ei enää kiinnosta: Yksityiselämän riepottelua, lasten ahdistelua