Kestääkö kollektiivinen rangaistus enää päivänvaloa? Koulussa se voi lisätä syrjintää ja kiusaamista
Kollektiivinen rangaistus on tuttu muun muassa armeijasta. Sen käyttäminen on kuitenkin eettisesti arveluttavaa, eikä välttämättä se tuota tulosta odotetulla tavalla.
Koulun rehtori määräsi opettajan keräämään matkapuhelimet lukittuun kaappiin loppupäiväksi luokan kaikilta oppilailta, koska muutama heistä oli pelannut tunnilla sopimattomia pelejä. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi tapauksesta päätöksen toukokuussa. Tapahtuneesta tälle oli tehnyt kantelun vanhempi, jonka yhteydenpito lapseen koulupäivän aikana oli häiriintynyt päätöksen johdosta.
Opetushallituksen mukaan toiminta tässä tapauksessa ei ollut perustuslain eikä opetushallituksen ohjeiden mukaista.
Sittemmin Twitterissä on kuohuttanut vastaava tapaus, jossa koulussa on käytetty myös niin sanottua kollektiivista rangaistusta. Koulupäivien kulkuun nykyään haasteen tuovat erityisesti älypuhelmet, joiden oikeanlaista käyttöä on opettajien joskus vaikea valvoa.
”Aina ei tiedä, tekevätkö oppilaat sitä tehtävää, mitä pitäisi. Saattaa käydä niin, että he aloittavat tehtävän tekemisen, mutta sen käydessä vaikeaksi, he ryhtyvät katsomaan Youtube-videoita tai laittavat kaverille viestiä”, kertoo opettaja Ulla Tukiainen hirvensalmelaiselta Elomaan koululta.
Rangaistuksen aiheuttaja voidaan jättää ulkopuolelle
Kollektiivinen rangaistus voi olla opettajalta yritys hillitä tilannetta, joka tuntuu vaikealta ratkaista muulla tavoin. Aina oppilaat eivät tottele, vaikka sanoisi tiukastikin. Jos opettaja määrää oppilaan ulos luokasta, voi puhelimen käyttö jatkua siellä.
Kollektiivinen rangaistus kuulostaa silti Tukiaisesta hurjalta toimintatavalta. Siinä kärsivät nekin, jotka eivät ole tehneet mitään väärää.
”Siinä voi tulla jälkeenpäin tilanteita, jossa rangaistuksen aiheuttaja jätetään porukan ulkopuolelle”, Tukiainen kommentoi.
Tuloksena voikin olla se, että oppilasta rangaistaan sekä koulun että muiden oppilaiden taholta. Seuraukset voivat olla kohtalokkaat.
”Se voi usein johtaa siihen, että oppilaasta tulee kiusattu. Tämä riippuu ihan siitä, minkälainen se luokan yhteishenki on, ja miten he ovat päässeet sitä rakentamaan. Jos kyseessä on sellainen löyhempi luokka tai siellä on jotain ryhmädynamiikan ongelmia, mielestäni tuollaista ei kannattaisi käyttää”, toteaa kasvatuspsykologian apulaisprofessori Niina Junttila Turun yliopiston opettajankoulutuksen laitokselta.
Lasta ei voi vaatia huolehtimaan muiden käytöksestä
Kollektiivista rangaistusta käytettäessä on monesti tavoitteena se, että koko ryhmä pyrkisi takaamaan, ettei kukaan sen jäsenistä toimi yhteisesti laadittujen sääntöjen vastaisesti. Eettisyyden lisäksi myös sen käytännön toimivuus voidaan kuitenkin asettaa kyseenalaiseksi.
”Pienet lapset ja varhaisnuoret eivät oikein kykene ottamaan vastuuta kaikista muista, eikä se ole oikeastaan heidän asiansakaan saada kaikkia muita toimimaan oikein”, Niina Junttila toteaa.
Mikä tilanne on sitten aikuisten maailmassa?
”Työelämässäkin sorrumme siihen, että kokouksessa käytetään kännyköitä johonkin muuhun kuin työtarkoitukseen. Tuntuisi todella epäreilulta, jos koko työyhteisöltä otettaisiin kännykät pois sen takia, että yksi ei jaksanut kuunnella kokousta. Mielestäni se, mikä me aikuisten maailmassa nähdään olevan omituista tai väärin, pitäisi kyllä päteä myös sinne lasten ja nuorten kohteluun”, Junttila sanoo.
Koulun ja kodin yhteistyö avaimena ongelmien hallintaan
Yleistä rangaistusta paremmaksi vaihtoehdoksi Junttila näkee ongelmia aiheuttaneen oppilaan vanhempien kanssa keskustelun. Lapsen käytökseen voi vaikuttaa jo se, että myös vanhemmat kieltävät kännykän hupikäytön tunnilla.
”Jos se ei tepsi, sitten voidaan sopia yhteisesti vanhempien kanssa, että opettaja ottaa tämän oppilaan puhelimen pois tunnin ajaksi. Silloin se ei riko mitään lakeja tai sopimuksia, kunhan kyse on alaikäisestä lapsesta”, Junttila avaa.
Oikeusasiamiehelle kantelun tehneen oppilaan vanhempi oli ollut huolissaan siitä, ettei saanut lastaan kiinni. Monesti nimenomaan epätietoisuus aiheuttaa ongelmia koulun ja kodin väliseen kommunikaatioon.
”Voin hyvin kuvitella, että vanhemmat ovat todella huolissaan, jos jostain syystä ei saakaan yhteyttä lapseen. Koulun ja kodin välisessä kommunikaatiossa pitäisi olla nykyistä enemmän avoimuutta. Vanhemmat ja opettajat ovat monesti vastakkain, vaikka päämääränä molemmilla on lapsen paras mahdollinen oppiminen, hyvinvointi ja kasvaminen. Tämä vain jotenkin unohtuu aina välillä kaiken sen sääntö-, määräys- ja ’kuka täällä määrää?’-viidakon keskelle”, Niina Junttila sanoo.
