Kuinka myrkyllinen kielo on? Entä mikä terveysriski piilee raparperissa? Näin vastaa Myrkytystietokeskuksen asiantuntija
Kielo kukkii keväällä ja sen oranssit marjat kypsyvät syksyllä. Myrkylliseen kasviin liittyy moni Myrkytystietokeskukseen tuleva soitto.
Kielo kukki Suomessa touko-kesäkuussa. Suomen kansalliskukka on kaunis mutta myrkyllinen.
”Kielo on kysytyin kasvi joka vuosi. Kasvilla on hyvin myrkyllisen kasvin maine, mutta se ei ole niin myrkyllinen kuin ihmiset luulevat. Pelkästä maistelusta ei seuraa juuri mitään. Jos pikkulapsi syö yli 10 kielonmarjaa tai puolikkaan lehdestä, niin sitten täytyy miettiä, mitä tehdään”, kertoo farmaseutti Suvi Pajarre-Sorsa Myrkytystietokeskuksesta.
”Valtaosa kielolle altistuneista ei siis saa mitään oireita, tai korkeintaan kielon sisältämien saponiinien aiheuttamia vatsaoireita”, hän lisää.
Ensiapuna pitäisi huuhdella suu, ja jos syöty määrä on suurempi, Myrkytystietokeskuksesta saa yksilölliset hoito-ohjeet.
Kielo ei nouse esiin kuolemaan johtaneissa myrkytyksissä
Kielon myrkkyyn ei ole Suomessa kuollut kuitenkaan kukaan pitkiin aikoihin. 1950 – 60-luvun taitteessa Suomessa kuoli sen sijaan ihminen syötyään poikkeuksellisen suuren määrän raakaa raparperia.
”Tämäkin tapaus olisi nykyaikana osattu hoitaa”, Suvi Pajarre-Sorsa huomauttaa.
Raparperia ei saa syödä raakana, koska sen lehdet ja varsi sisältävät oksalaattia. Se voi pahimmillaan aiheuttaa hypokalsemiaa tai munuaisvaurion. Ensiapuna annetaan kalsiumpitoista juotavaa ja lääkehiiltä, jos potilas on nauttinut lehteä tai suuren palan vartta.
Hypokalsemia on tila, jossa veren kalsiumpitoisuus on pienentynyt. Kalsium on välttämätöntä lihasten toiminnalle, joten vaikea hypokalsemia voi aiheuttaa muun muassa lihaskramppeja ja sydämen toimintahäiriöitä.
Kaikkia myrkyllisiä sieniä ja kasveja ei tunnisteta
Useimmat tunnistavat myrkyllisistä sienistä punakärpässienen ja korvasienen – korvasieni on raakana myrkyllinen, mutta oikein valmistettuna hyvä ruokasieni.
Kavalakärpässieni ja valkokärpässieni ovat myös myrkyllisiä, mutta ne ole yhtä tunnettuja. Kavalakärpässieni on Suomessa harvinainen; sitä esiintyy lähinnä lounaisrannikolla, muun muassa Turun seudulla, Saaristomeren kansallispuistossa sekä Ahvenanmaalla. Lohjaltakin on löydetty tätä sientä.
Valkokärpässieni on yleisempi etenkin Etelä-Suomessa, ja se harvinaistuu pohjoista kohti mentäessä. Sitä on kuitenkin tavattu Rovaniemellä asti.
Punakärpässieni ei ole niin myrkyllinen kuin ajatellaan, mutta ei se tietenkään ole syömäkelpoinen.
Suvi Pajarre-Sorsa on huomannut, että moni kasvi ja sieni jää silti nykyään ihmisiltä tunnistamatta. Tähän liittyen hän huomauttaa, että villivihannesten syömiseen voi liittyä riskejä.
”Villivihannekset täytyisi tunnistaa tarkasti, koska syödyt määrät ovat suuria.”
Lue myös: Näin tunnistat hortoilijan superherkun vuohenputken
Kyyn purema vaatii lääkärikäynnin
Myrkytystietokeskukseen tulevista eläimiä koskevista kyselyistä melkein kaikki koskevat kyiden puremia. Jos kyy pääsee puremaan, niin purema kannattaa lastoittaa, jos se on raajassa, ja kantaa uhri puremapaikalta pois. Sormukset, rannekorut ja kiristävät vaatteet tulisi poistaa ennen kuin alue turpoaa. Muuten älä koske puremakohtaan.
Purema vaatii aina lääkärikäynnin; kolme neljästä selviää paikallisoireilla, yhdelle neljästä tulee vakavampia oireita.