”Kierrätys toimii, paljon suurempi ongelma on kuitenkin muovi – edestämme sen kaiken vielä löydämme”

Kotoisasti räiskyy tuli vanhan maalaistalon tuvan uunissa. Mieli on rauhallinen. Ilta pimenee, öisin alkavat lämpötilat pikkuhiljaa pudota pakkasen puolelle. Suomen kesä on pulkassa.

Kaikenlaista puhutaan, mutta missä on suomalaisen miehen todellinen mitta: se on siinä, että kaikki kevään ja kesän aikana pilkotut, kuivat polttopuut ovat siististi pinottuina liiterissä. Koikkalaisella on – melkein kaikki.

Viikolla tapahtui. Suomalaiset juovat viinaa entistä vähemmän, uupumus vei vihreitten puheenjohtajan Touko Aallon sairauslomalle, Ferrari-mies Kimi Räikkönen lähtee Sauber-talliin, myrskyt tolkuttoman tuntuisine ennätyssateineen mylläävät USA:ssa ja Filippiineillä. Porissa laitetaan pihalle yli neljäsataa pigmenttitehtaan työntekijää ja Salossa paloi kynttilätehdas.

Jouluvarastot sentään säilyivät.

Siinäpä tärkeimmät, mutta ei ehkä juuri tuossa järjestyksessä.

Touko Aallon puheenjohtajuus ei ole sujunut kaikkein otollisimmissa merkeissä, ei varsinkaan siksi, että Ville Niinistön kaltaisen vahvan johtajan paikkaa on ollut vaikea täyttää. Ei siis ihme, että 24 tuntia päivässä ei oikein riitä. Monen elämä, ei vain puoluejohtajien elämä, on yhtämittaista, katkeamatonta päivää ja yötä viikonloppuja ja lomakausia myöten. Ei se ole tervettä elämää. Ei sellaista ihminen jaksa, ei kukaan.

Hullunmylly ei ole vain vihreitten ja Touko Aallon murhe. Se koskee koko ketjua, vähemmän merkityksellisissä asemissa olevista yhtiön tai yhteisön huipulle. Itse kunkin sopii miettiä, mitä siitä oikeasti käteen jää ja onko siinä mitään järkeä.

Juna kulkee. Onko ainoa vaihtoehto vain se, että hyppää kokonaan sen kyydistä pois?

Kaikessa hiljaisuudessa syntyy mullistavia keksintöjä. Tekniikka & Talous kertoo, että panimokonserni Carlsbergiltä on tulossa markkinoille kierrätyspaperista tehty olutpullo, joka hajoaa itsestään luontoon.

Pullon valmistusprosessissa kierrätyspaperi murskataan ja työstetään paperimassaksi. Massa muokataan, valetaan pulloiksi ja kuivataan. Materiaali on kolhut kestävää, joten pullot eivät mene helposti rikki.

Näissä asioissa ei pidä tietenkään unohtaa makua. Oluen ystävien ikuisuuskysymys on, mistä olut mieluiten nautitaan. Monelle kelpaa vain lasi, ei alumiini eikä missään tapauksessa muovi. Kokeilussa kuitenkin vakuutetaan, että sisäpuolelta pinnoitettu pahvipullo ei vaikuta oluen makuun. Pullo on tehty biologisesti hajoavasta materiaalista korkkia myöten. Sitäkään ei ole tarkoitus jättää luontoon. Pahvipulloille tulee palautusjärjestelmä.

Tilanne on Suomessa rumista takavuosista oleellisesti parantunut. Tyhjiä pahvisia mäyräkoirapakkauksia ei maastosta juurikaan löydä eikä tyhjiä lasipulloja paiskota kallioihin. Kierrätys toimii, vaikka kaikki eivät ole siihen vieläkään valmiita. Paljon suurempi ongelma on kuitenkin muovi. Luonnossa hajoava muovi on ollut lupaus, joka ei ole toteutunut tai jos toteutuu, prosessi on hyvin hidas. Edestämme sen kaiken vielä jonain päivänä löydämme.

Menestystä siis kokeilulle, joka alkaa laajemmassa mitassa ensi vuonna. Maata ei ole paljastettu. Suuri kysymys on myös se, hyväksyvätkö kuluttajat uuden materiaalin. Jos, niin se on merkittävä aluevaltaus. Pahviset pakkaukset sopivat myös muille elintarvikkeille, kuten vedelle tai maidolle.

Kehitys kehittyy – pieninkin edistysaskelin. Pahvipulloa peliin.

Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.