Kiinassa suomalaiselta kansanedustajalta kysyttiin, minkä ikäisenä suomalaiset siat aloittavat seksielämänsä
Suomen vientiä Kiinaan voivat nyt vauhdittaa kauppasota, pandat ja sikojen seksielämä.
Suomalainen possu.
Yhdysvallat on määrännyt 25 prosentin tullimaksuja Kiinasta tuotaville tuotteille yli 40 miljardin euron edestä. Pitkällä listalla on noin 1 300 tuotetta, joista merkittävimpiin kuuluvat teräsjalosteet ja teollisuudessa käytettävät koneet.
Kiina puolestaan on asettanut 15–25 prosentin tuontitullit 128 amerikkalaiselle tuotteelle. Kalliimman taksan mukaan rokotettaviin kuuluu sianliha, jonka osalta Kiinan oma tuotanto ei riitä tyydyttämään kysyntää.
Kiinalaisessa keittiössä possu on lihatuotteista tärkein, ja maassa syödään arviolta puolet koko maailman sianlihasta.
Suomalainen kuluttaja syö sianlihaa MTK:n mukaan keskimäärin 17 kiloa vuodessa. Kiinalaisen kuluttajan lautaselle sikaa uppoaa Reutersin tilastoyhteenvedon mukaan liki 40 kiloa vuodessa.
Lihan kulutus Kiinassa on kasvanut elintason nousun myötä. Possun kuluttajina keskivertokiinalainen on kirinyt EU-kansalaisten rinnalle jo vuonna 2012.
Kauppasota – varovaista optimismia
Suomesta Kiinaan sianlihaa vievät sekä Atria että HKScan, joissa kauppasodan kiristymiseen suhtaudutaan varauksellisen optimistisesti.
Suomalaista viljapossua. © Mirva Kakko / Otavamedia
”Kauppasota ei ole koskaan hyvä asia. Me uskomme pitkän linjan kehittämiseen. Kiina on sulkenut lihantuottajamaita ulos myös laatuongelmien vuoksi, näin kävi esimerkiksi Brasilialle”, kertoo HKScanin toimitusjohtaja Jari Latvanen.
Kiinan vientiluvat ovat tuotantolaitoskohtaisia.
Suomalaisista sianlihantuottajista ensimmäisen vientiluvan sai vuonna 2016 Atrian Nurmon tehdas, joka aloitti viennin Kiinaan viime vuonna.
HKScanilla Kiinan vientiluvan on saanut Forssan tuotantolaitos.
Suomalaisten on HKScanin Latvasen mielestä turha kilpailla määrässä, sillä ”me tuotamme premium-luokan elintarvikkeita”.
”Suomalainen sianliha on tuotettu ilman antibiootteja ja geenimanipuloitua rehua. Meidän tuotteemme maksaa Kiinassa melkein 20 euroa kilo, paljon enemmän kuin Suomessa. Kiinalaiset ovat valmiita maksamaan laadusta.”
Anttila toivoo piristystä sikataloudelle
Kansanedustaja, entinen maa-ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk) muistuttaa, että elintarvikeviennin osalta suurvaltojen tullinokittelu voi johtaa tilanteeseen, jossa vienti EU:n alueelta Kiinaan kasvaa samalla, kun vienti Yhdysvalloista vähenee.
”Yksi skenaario on, että tämä lopettaa sianlihan ylituotannon EU:n alueella, mikä nostaisi hintoja. Toinen skenaario on, että liha jumiutuu Eurooppaan, mikä laskee tuottajahintoja. Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia”, Anttila sanoo.
Ovella kolkuttava kauppasota ei myönteisistä skenaarioista huolimatta ole yksinkertainen asia. Siinä on riskinsä.
”Suomen hyvinvoinnin perustasta 40 prosenttia on riippuvainen vientituloista. On tärkeää, että kauppapolitiikasta pystytään sopimaan EU:n toimiesta jatkossakin. Kauppasotia emme tarvitse”, Anttila sanoo.
Maa-ja metsätalousministerinä 2007–2011 ollessaan Anttila oli mukana Kiinassa vienninedistämismatkoilla.
”Työtä elintarvikeviennin eteen on tehty kymmenen vuotta. Sitä taustaa vasten toivon, että sianlihan vienti Kiinaan onnistuu. Alan isoin ongelma Suomessa on kannattamattomuus, joka on johtanut tilojen lakkauttamiseen.”
”Ei astutetun emakon lihaa”
Kiinan-matkoillaan Anttila havaitsi, että kiinalaisten käsitys laadukkaasta lihantuotannosta on saman suuntainen kuin suomalaisilla, vaikka asiat esitettiin välillä häkellyttävin sanankääntein.
”Minulta kysyttiin, minkä ikäisenä sialla alkaa seksielämä. Kiinalainen ei syö astutetun emakon lihaa, vaan sian pitää olla nuori, 6–7 kuukauden ikäinen”, Anttila kertoo.
Vaikka jälkikäteen hymyilyttävä kysymys lihaporsaan seksielämästä kuulosti erikoiselta, taustalla vaikutti sama ajatus tuotannon laadusta.
”Lihan laatuun ja hintaan vaikuttaa teuraseläimen ikä, mutta ennen kaikkea eläinten kohtelu, hoito ja ruokinta. Stressivapaa kasvatus on yksi hyvän lihan tunnusmerkki, ja Kiinassa arvostetaan sitä. Sillä me voimme kilpailla, emme määrällä.”
Sianlihan hinnassa nostovaraa
Parhaimmillaan vienti Kiinaan voisi olla alan tuotannolle piristysruiske, joka nostaisi tuottajahintoja.
”Suomen päässä kuluttajahintoihin ei tarvitsisi tulla merkittävää nousua. Suomen myös tuodaan sianlihaa, myynnistä noin 18 prosenttia, eli Suomi sekä tuo että vie sianlihaa”, Anttila sanoo.
Suomeen ulkomailta tuotava ylijäämäsianliha on halvempaa kuin se, mitä meiltä viedään Kiinaan.
”Dumpattu hinta ei vastaa lihan tuotantokustannuksia. Suomalaisen tuotannon vahvuus on läpinäkyvä tuotantoketju pellolta pöytään. Tällaista ei ole muualla kuin Euroopassa.”
”Nyt olisi tärkeää saada myös suomalainen vähittäiskauppa ulosmittaamaan tämä vientivalttimme. Laatuliha on arvokkaampaa kuin bulkki”, Anttila sanoo.
Lihan hinnoittelussa on Anttilan mukaan Suomessakin paljon hyödyntämätöntä potentiaalia.
”Laatuajattelu voisi kasvattaa kotimaisen lihan suosiota. Toivon että keskustelu jatkuu. Valitettavasti ruoan halpuuttamisen malli on vallalla edelleen. Se kopioitiin Suomeen Englannista, jossa se alkoi 1980-luvulla.”
Pelaavatko jenkit itsensä ulos?
Suomalainen elintarvikeyritys on Kiinan markkinoilla kuitenkin pieni toimija, vaikka sillä olisi takanaan koko Suomen tuotantokapasiteetti.
Suomessa tuotetaan vuosittain noin 190 miljoonaa kiloa sianlihaa, jota Kiinassa syödään noin 54 000 miljoonaa kiloa vuodessa.
”Kiina on iso markkina-alue, jolta odotamme kasvua”, sanoo Atrian Kiinan vientiä johtava Markku Hirvijärvi.
”Viime toukokuusta vuoden vaihteeseen veimme Kiinaan 3 000 tonnia pakastettua sianlihaa. Tätä on tarkoitus kasvattaa joka vuosi. Vaikka markkinatilanne ja tuottajahintojen kehitys ovat näyttäneet huonolta viimeiset 8–9 kuukautta, Kiinan vientiluvan voi nähdä positiivisena.”
Kiinan markkinoille Hirvijärvi toivoo lisää suomalaisia kilpailijoita. Markkina-alue on iso, ja politiikalla on kauppojen ja sopimusten synnyssä iso merkitys.
”Kauppa on myös poliittinen teko. Siinä mielessä suomalaisuus on aika hyvä vientivaltti”, Hirvijärvi jatkaa.
Atrian vientipäällikkö Jani Vänskä kertoo, että yhtiössä seurataan, mitä Yhdysvaltojen ja Kiinan suhteissa tapahtuu.
The Guardian uutisoi, että 25 prosentin tullilla rokotettavien maataloustuotteiden listalle on joutunut amerikkalainen soija, jota tuodaan Kiinaan sekä elintarvikkeeksi että eläinten rehuksi.
”Tämä tarkoittaa, että Kiinan omien siankasvattajien rehukulut voivat nousta tullien vuoksi”, Vänskä sanoo.
”Jos Yhdysvalloista Kiinaan tuotavan sianlihan määrä vähenee tuontitullien vuoksi, se tarkoittaa, että Kiinan täytyy löytää korvaavia maita, todennäköisesti Euroopasta. Tässä yhteydessä Suomella on mahdollisuuksia, että kysyntä nousee.”
Atriassa Kiinan viimeisimmät tuontitullien korotukset eivät ole aiheuttaneet toimenpiteitä.
”Yhdysvaltojen kasvatuskulut ovat alhaisemmat, koska he tekevät asioita joita Suomessa ei tehdä”, Väsnkä sanoo.
”Toisaalta suomalainen liha on kasvatettu ilman antibiootteja. Turvallisuuteen ja eläinten hyvinvointiin panostaminen ovat tässä maailmassa koko ajan tärkeämmäksi koettu tekijä, ja se on Kiinassa otettu hyvin vastaan.”
Kinkkua ja pandadiplomatiaa
Suomalaisen possun viennissä Kiinaan iso rooli on ollut myös poliittisilla vienninedistämisneuvotteluilla.
Kiinassa itsekin vierailleen maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja, keskustan Anne Kalmari muistuttaa, ettei Kiinan ja Yhdysvaltojen orastavasta kauppasodasta ole syytä ilakoida, vaikka se Suomen sianlihatuottajille saattaa näyttäytyä myös positiivisena asiana.
Panda syö tuoretta bambua tutkimus- ja kasvatuskeskuksessa Kiinan Chengdussa. © Pekka Nieminen / Otavamedia
Viennissä on Suomen osalta kysymys pitkän aikavälin työstä, jota kilpailijamaiden tuotteille asetetut tuontitullit eivät hetkessä hetkauta suuntaan tai toiseen.
”Elintarvikeviennin eteen on tehty paljon työtä, eikä se tie ole ollut helppo. Kiina on maa, jossa kaiken pitää tapahtua virallista tietä. Sillä on iso merkitys, että valtiolliset suhteet ovat kunnossa”, Kalmari sanoo.
Kiinan kansainvälisten suhteiden hoidossa roolinsa on myös jättiläispandoilla.
Pörröisten, valkomustien nallekarhujen käyttöä myynninedistämistarkoituksessa on kutsuttu pandadiplomatiaksi jo 1970-luvulta lähtien. Ähtärin eläinpuistoon Kiinasta vuokratut kaksi pandaa tulevat medioissa liikkuvien tietojen mukaan maksamaan lähemmäs miljoona euroa vuodessa.
”Itse olin yksi niistä, joka valiokuntamatkalla tiedusteli, olisiko Suomen mahdollista saada pandoja. Se on Kiinalle aitoa diplomatiaa, sillä he vuokraavat pandoja vain hyville ystävämailleen”, Kalmari sanoo.
Kiinan alati vahvistuva suurvalta-asema Yhdysvaltain ja Venäjän rinnalla näkyy myös elintarvikkeiden tuotannossa ja kansainvälisessä kaupassa.
”Suurvalta-asemaansa Kiina on vahvistanut erityisesti Afrikan mantereella, jonka kasvun mahdollisuuksia ei Euroopassa ole kunnolla edes huomattu”, Kalmari arvioi.
”Kiina on toiminut Afrikassa pitkään ja Eurooppa tulee jälkijunassa. Kiinalaiset ovat ostaneet peltomaata Afrikasta, koska maata ei oikein voi valmistaa lisää. Elintarvikesektori on kaikista ongelmistaan huolimatta tulevaisuuden ala, koska ihmisten täytyy syödä.”