Kilpikonna jätettiin pakkaseen – Eläinsuojelun historia on kertomus ihmisen julmuudesta

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kilpikonnat ovat suosittuja lemmikkieläimiä.
© iStock
Lemmikkieläimen hylkääminen kertoo useimmiten siitä, että ihminen on ottanut sen hetken mielijohteesta. Joitakin ihmisiä houkuttelevat eksoottisen eläimet ja niiden tuoma lisämauste omistajan omaan persoonaan.

Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen (HESY) 145-vuotisen historian aikana eläinsuojelutarpeet ovat vaihdelleet, mutta yksi on säilynyt: ihmisen julmuus ja välinpitämättömyys eläimiä kohtaan.

HESY:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen listasi, minkä eläinten kohteluun yhdistys on erityisesti joutunut puuttumaan eri aikoina.

Pikkulinnut ja loppuun ajetut hevoset

Vuonna 1874 perustettu Helsingin eläinsuojeluyhdistys oli aikansa merkkihenkilöiden hanke. Heistä tunnetuin oli kirjailija Sakari Topelius, joka oli neljä vuotta aiemmin perustanut yhdistyksen pikkulintujen suojelemiseksi. Pian havaittiin kuitenkin, että muiden eläinten auttamiseen olisi tarvetta.

Ensimmäisen viidenkymmenen vuoden aikana HESY:n ydintoimintaa oli vanhojen hevosten auttaminen. Yhdistyksessä huomattiin, miten hyvin palvelleita työhevosia kohdeltiin elämän ehtoolla kaltoin. Loppuun ajettuina ne joutuivat kärsimään turhaan ennen kuolemaansa.

HESY alkoi ostaa vanhoja hevosia itselleen voidakseen viedä ne lopetettavaksi. Yhdistys osti jopa satoja hevosia, jotka päästettiin kärsimyksistään.

Jo Sakari Topeliusta arvosteltiin aikanaan, että miksi pitäisi auttaa eläimiä, kun ihmisilläkin on niin paljon hätää. Samaa argumenttia kuulee edelleen myös Hannele Luukkainen.

”Topelius sanoi jotenkin niin, että koskaan ei tule sellainen aika, että ihmisillä olisi kaikki niin hyvin, että sitten olisi sallittua auttaa eläimiä.”

Sodan jalkoihin jääneet koirat

Sotien aikana eläinsuojelu yleensä lamaantuu. Sotien jälkeen 1940-50-luvun Helsingissä suurin eläinsuojeluongelma olivat koiralaumat.

”Vähän niin kuin Romaniassa nyt, eli kun suuri joukko ihmisiä muuttaa pois eikä voi ottaa koiria mukaan, ne jätetään kaduille. Syntyy isoja laumoja, joista ihmiset kokevat, että ne ovat vaarallisia ja aggressiivisia. Sotien jälkeen oli varmasti myös vesikauhuvaarakin”, Luukkainen sanoo.

Helsinkiin perustettiin tuolloin erillinen koirakomitea, jossa HESY oli mukana, ja irtokoiria otettiin kiinni poliisin lopetettaviksi.

Nykyään Suomeen tuodaan katukoiria esimerkiksi Romaniasta. Luukkaisen mielestä on hyvä, jos voidaan parantaa joidenkin eläinyksilöiden elämää.

”Mutta pysyvä ratkaisuhan se ei ole, vaan se, että ne leikattaisiin siellä eivätkä ne enää lisääntyisi.”

Heitteille jätetyt kissat

Kissat nousivat jo 1970-luvulla HESY:n isoimmaksi autettavaksi eläinryhmäksi, ja sitä se on edelleen. HESY ottaa hoitoonsa noin viisisataa kissaa vuodessa.

Kissoja ei maaseudulla edelleenkään leikata riittävästi, ja pentuja annetaan vastuuttomasti eteenpäin. Yksi syy välinpitämättömään kissanpitoon onkin Luukkaisen mukaan se, että kissoja saa vaikka ilmaiseksi. Kun lemmikki maksaa, siitä pidetään yleensä parempaa huolta.

”Kissan arvostusta voidaan lisätä sillä, että sillä on hinta.”

Silti on Luukkaisen mielestä lähes mystistä, miten niin moni edelleen jättää kissan heitteille, vaikka valistusta, kuten kesäkissakampanjoita, on ollut jo vuosikymmeniä tarjolla.

Kissoja ei liiemmin tuoda Suomeen eikä siihen ole Luukkaisen mielestä syytäkään.

”Täällä on kyllä kissaa enemmän kuin tarvitaan.”

Eksoottiset persoonanjatkeet

Erilaiset kilpikonnat ja käärmeet tulivat muotiin 1980-90-luvulla. Ihmiset saattoivat ottaa eksoottisen eläimen tietämättä, miten sitä pitäisi hoitaa – ja miten pitkään.

”Esimerkiksi vesikilpikonnat, nehän on pienenä tällaisia kahden euron kolikon kokoisia, sööttejä ja suloisia. Niitä sitten otettiin, ja joitakin hoidettiin kuin maakilpikonnia, kun ei osattu ja ymmärretty. Kilpikonnat ja käärmeet on vaan niin hirveän sitkeitä, että ne tekee sitten hidasta kuolemaa koko ikänsä, kärsii ja kärsii, ja ihminen ei sitä näe.”

Pahimpina aikoina kilpikonnia löydettiin huonossa kunnossa Vantaanjoesta, suihkulähteistä ja biojäteastioista. HESY:llekin niitä tuotiin.

”Talvella menin kerran kovalla pakkasella toimistolle ja ihmettelin, mikä ihme laatikko tässä on portaiden vieressä. Ajattelin, että otan roskan pois, ja se olikin painava. Menin laatikon kanssa sisälle, ja siellä oli iso kilpikonna! Jos en olisi sitä huomannut, se olisi varmaan pakastunut päivän aikana.”

Pahimman kilpikonnabuumin aikana HESY:ssä toivottiin jopa, että ministeriö olisi kieltänyt niiden maahantuonnin. Tosin EU:hun liittymisen jälkeen omia rajoituksia ei olisi voinut enää tehdäkään.

”Todella toivon, ettei enää mitään uusia lemmikkilajeja tulisi.”

Lemmikkieläimen hylkääminen kertoo useimmiten siitä, että ihminen on ottanut sen hetken mielijohteesta. Joitakin ihmisiä houkuttelevat nimenomaan eksoottisen eläimet ja niiden tuoma lisämauste omistajan omaan persoonaan.

”Minusta eksoottisten eläinten ottamiseen suurin syy on ne ihmiset itse, jotka haluavat olla vähän erikoisia ja voida kertoa, että mulla on tämmöinen eläin.”

Villiintyneet kanit

Vuosituhannen vaihteessa HESY yritti olla mukana estämässä kotikanien leviämistä luontoon. Jonkin aikaa karanneita ja lisääntyneitä kaneja otettiin loukuilla kiinni, mutta pian jouduttiin toteamaan, että ne olivat villiintyneet eikä niitä voinut ottaa kotikaneiksi.

Vaikka HESY joutui nostamaan kädet pystyyn, Hannele Luukkainen ei pidä tavasta, jolla Helsinki hoitaa citykaniongelmaa.

”Kaupunki on ikävästi valinnut tappolinjauksen ja käyttää valtavasti rahaa kanien tappamiseen. Ne rahat voisi käyttää siten, että suojaisi ne arat puistot. Kanikantahan säätelisi oman kokonsa itse, siihen ei tarvitsisi silloin puuttua.”

X