Kim Väisänen on monimiljonääri – ja nyt hän kertoo menestyksensä salaisuuden

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kim Väisänen kutsuu itseään sarjaepäonnistujaksi. © Jonne Räsänen / Otavamedia
Leijonan luola -ohjelman sijoittaja sanoo nähneensa yrittäjyyden savupiippupuolen, jossa ei ole mitään Slush-huumaa.

Nuori pukumies hymyilee väkinäisesti. Hän on kertonut yrityksensä kehittävän sähköistä assistenttia, joka pitää kalenterin automaattisesti ajan tasalla, mutta Leijonan luola -ohjelman sijoittajat eivät pidä liikeideaa uskottavana.

Yrittäjä on ripustanut studion seinälle kuvan kauniista naisesta ja julistanut digitaalisuuden iloja viskomalla papereita lattialle. Miehen käsitys firmansa arvosta, 600 000 euroa, kuitenkin naurattaa sijoittajaleijonia.

”Toivotan onnea. Olet hyvin energinen. Harkitse roolia Heinolan kesäteatterissa, pärjäisit hyvin. Mutta en ole mukana”, Kim Väisänen, 46, laukoo.

Nuoren miehen poski nykii. Sitten muutkin leijonat ilmoittavat, yksi toisensa perään, ettei rahoitusta heru.

Assistentin kehittäjä voi kuitenkin lohduttautua sillä, että Väisänen olisi saattanut sanoa pahemminkin.

Kun huoneilman puhdistavaa kännykkää esitellyt yrittäjä poistui studiosta, Väisäsen suusta pääsi: ”Universumin huonoin idea, nyt ja tulevaisuudessa.”

Painovoiman piiriin

Nelosen sijoitusohjelma on sekä viihdettä että totisinta totta.

Yrittäjät esittelevät sijoittajille liikeideoitaan ja hakevat rahoitusta firmoilleen. Jos leijonat kiinnostuvat, seuraa neuvottelu sijoituksen suuruudesta ja leijonille luovutettavasta omistusosuudesta. Osa kohtauksista huipentuu sijoitukseen ja yrittäjän tuuletukseen.

Oikeasti ohjelmassa nähdään vasta aiesopimus. Sen jälkeen sijoittajat perehtyvät lisää firmoihin ja neuvotteluja jatketaan. Kumpi tahansa osapuoli voi vetäytyä lopullisesta sopimuksesta.

”Ohjelmassa lähdin mukaan seitsemään firmaan, mutta sijoituksen olen tehnyt kolmeen. Lisäksi neljäs on tekeillä”, Väisänen kertoo.

Hän sanoo vetäneensä haihattelijoita mielellään ”painovoiman piiriin”.

”Kyllä sellaisille ihmisille voi sanoa suoraan, jotka kestävät sen. Ja mehän teimme viihdettä.”

Mutta nähtiin Väisäsestä ohjelmassa myös toinen puoli. Sen toi esiin oululainen design-yrittäjä, joka oli käynyt läpi vaikean avioeron, menettänyt työkykynsä vuodeksi, velkaantunut ja pohtinut päiviensä päättämistä.

”Kaveri oli melkein vetänyt itsensä niskakiikkuun ja oli nyt pääsemässä ylös kuopan reunalta. Se kosketti.”

Väisänen ja kaksi muuta leijonaa päättivät rahoittaa miehen Nikama-yhtiötä. Ratkaisu sinetöitiin Väisäsen aloitteesta ryhmähalilla.

Mediatemppu toi idean

Kim Väisänen nousi julkisuuteen 2014, kun hän myi kahden yhtiökumppaninsa kanssa tiedonhävitysyhtiö Blanccon briteille 60 miljoonalla eurolla. Hän oli sinä vuonna Suomen kuudenneksi suurituloisin.

Yrittäjä Kim Väisänen esiintyy sijoittajana Leijonan luola -ohjelmassa.

Mitä liike-elämässä menestyminen vaatii? ”On oltava hyvä sellaisessa, joka tuottaa iloa muille ihmisille tai parantaa heidän elämäänsä. Mutta sekään ei vielä yksin riitä.” © JONNE RÄSÄNEN / OTAVAMEDIA

Nykyään Väisänen on riippumaton mies. Hän on kokeillut koti-isän elämää, tviitannut ahkerasti talouspolitiikasta, kirjoittanut kirjan ja sijoittanut 16 suomalaiseen startup-yritykseen.

Takana on pitkä matka.

”Vanhempani ajoivat Outokummussa taksia ja jakoivat lehtiä aamuyöllä. Näin yrittäjyyden savupiippupuolen, jossa ei ole mitään Slush-huumaa.”

Valkolakin saatuaan Väisänen opiskeli kansantaloustiedettä Joensuun yliopistossa, kunnes hän perusti opiskelukaverinsa Janne Tervon kanssa 1997 yrityksen nimeltä Carelian Innovations.

Ensin firma kehitti auton lohkolämmittimen kauko-ohjausjärjestelmää, sitten se valmisti tietokoneiden lukituslaitteita, joiden avulla pc:n saattoi kytkeä vaijerilla patteriin.

Kumpikaan liiketoiminta ei ollut menestys. Sitten sattuma astui peliin.

Tervo sai haltuunsa käytetyn tietokoneen, jonka Pohjois-Karjalan keskussairaala oli myynyt pois. Sen sisältä löytyi potilastietoja.

Kaverukset kertoivat asiasta puolitutulle Helsingin Sanomien toimittajalle, joka teki ison uutisen 3 000 infarktipotilaan rekisterin joutumisesta ulkopuolisten käsiin. Vasta sitten kone vietiin poliisille.

Puoli vuotta myöhemmin Tervo keksi, että firma voisi aloittaa uuden bisneksen: tietojen hävittämisen.

Omistajat palkkasivat yhtiöön koodareita ja myivät asiakkaille tiedonhävitystä kertomalla tuhansia kertoja varoittavan tarinan kotikaupunkinsa sairaalasta.

Tapauksen vuotajasta he eivät maininneet mitään.

”Olimme olennaisessa osassa yrityksen perustamiseen liittyvässä tietosuojarikoksessa”, Väisänen kärjistää.

Virheitä ja poukkoilua

Tiedonhävitys kävi kaupaksi. Ensin Suomeen ja pian myös ulkomaille. Yritys vaihtoi nimensä Blanccoksi.

”Tiedon määrä kaksinkertaistui 18 kuukauden välein, ja koneita uusittiin parin kolmen vuoden välein”, Väisänen muistuttaa.

Blanccon suuri oivallus oli hakea kunkin vientikohteen viranomaisilta todistus siitä, että yhtiön hävitystekniikka täyttää viralliset vaatimukset.

”Paikallisen sertifioinnin ansiosta olimme luotettava kumppani vaikkapa japanilaiselle sairaalalle.”

Yritys menestyi, mutta Väisänen muistaa hyvin myös turhaan lähetetyt sähköpostit, pieleen menneet tapaamiset ja hävityt tarjouskilpailut.

Väisänen myi yhtiön palveluja maailmalla ahkerasti: hotelliöitä kertyi 1 500, ja ensimmäinen avovaimo ilmoitti olevansa elävän miehen leski. Hän tunnustaa langenneensa ajoittain liikemiesturismiin.

”Oli virhe käyttää paljon aikaa Dubaihin, jonka markkinat ovat aika pienet. Jos paikan sää muistuttaisi suomalaista marraskuuta ja suorat lennot loppuisivat, monen firman vientipyrkimykset sinne päättyisivät heti.”

Yhtiön liiketoimintamalli eli jatkuvasti. Ensin vientiä tehtiin omin voimin, sitten hankittiin ulkomaisia kumppaneita, seuraavaksi kokeiltiin franchise-yrittäjiä ja lopulta perustettiin tytäryhtiöitä maailmalle.

”Päätös tehtiin ensin ja perustelut keksittiin jälkikäteen.”

Erehdysten lomassa syntyi myös onnistumisia. Vuonna 2013 konsernin liikevaihto oli kasvanut yli viiteentoista miljoonaan euroon, josta 97 prosenttia tuli ulkomailta. Lisäksi Blancco oli erinomaisen kannattava.

Sinä vuonna britit halusivat ostaa yrityksen. Kaupat syntyivät nopeasti.

”Me omistajat olimme jo leipiintyneitä tietoturvaan.”

Hän sai tililleen yli 25 miljoonaa euroa ennen veroja. Sen päivän Väisänen muistaa parhaiten siitä, että hän riiteli tukevasti vaimonsa kanssa.

Bisnesenkelin elämää

Seuraavan vuoden Väisänen oli töissä uuden isännän alaisuudessa.

”Se selvisi, etten halua enää koskaan työskennellä pörssiyrityksessä.”

Samalla hän aloitti uuden uran bisnesenkelinä, sijoittajana, joka tarjoaa pienille kasvuyrityksille rahoitusta, neuvoja ja kontakteja.

Ensimmäisen sijoituksensa hän teki tamperelaiseen Frameryyn, joka valmistaa äänieristettyjä puhelinkoppeja toimistoihin.

Tyylikkäät kopit ovat käyneet kaupaksi, asiakkaina on maailman maineikkaimpia yrityksiä, ja yhtiön myynti on monikymmenkertaistunut 40 miljoonaan euroon.

”Framery on paras sijoitukseni. Se johtuu siitä, että tuote on hirveän hyvä – sama juttu kuin Blanccon kanssa. Laadukkuus ei vielä luo menestystä, mutta se edesauttaa sitä.”

Kim Väisäsen harvoihin onnistumisiin lukeutuu sijoitus äänieristettyjä puhelinkoppeja valmistavaan suomalaiseen Frameryyn. © JONNE RÄSÄNEN / OTAVAMEDIA

Väisänen on sijoittanut yhteensä kuuteentoista startupiin. Kirjo on laaja: urheilusovelluksia, puhelintulkkausta, rakennusalan ohjelmistoja, vuokra-asuntoja.

Suinkaan kaikki ei ole mennyt nappiin.

Viime vuonna Väisänen menetti rahojaan 400 000 euroa ja koki kaksi konkurssia. Monet hänen sijoituskohteistaan uhkaavat jäädä pysyvästi lilliputtisarjaan.

Menestyksen salaisuus

Väisänen luonnehtii itseään kirjansa takakannessa sarjaepäonnistujaksi ja hallitusamatööriksi. Miksi?

”Kun kultamitalisti hymyilee palkintopallilla, näemme vain huippuhetken. Sen taustalla on kuitenkin aina myös vaikeuksia”, hän muistuttaa.

”Itse epäonnistun valtaosassa asioissa, joihin ryhdyn, oli kyse sitten puheluista tai neuvotteluista. Mutta jos olen jossain hyvä, niin sietämään epäonnistumisia.”

Väisäsen mukaan menestyksen edellytys on sinnikäs yrittäminen ja kyky kestää jatkuvia takaiskuja. Itse hän on kehittänyt sietokykyään liikunnalla ja järjestämällä elämäänsä muutakin sisältöä kuin työntekoa.

”Luen paljon, Hemingway ja Hotakainen ovat suosikkejani. Lisäksi harvoja onnistumisia on tärkeä juhlia, enkä tarkoita sitä, että pitäisi juoda pullo viinaa. Blanccolla menimme esimerkiksi pulkkamäkeen, ja söimme laskiaispullat päälle.”

Toiseksi vahvuudekseen Väisänen laskee omanlaisensa maanisdepressiivisyyden.

”Kun menee huonosti, olen täynnä lapsenuskoa, että asiat kääntyvät paremmiksi. Ja kun menee hyvin, en innostu liikaa, vaan pohdin, mikä voi mennä pieleen.”

Oppitunti päättyy, Väisäsen on aika hakea lapsensa hoidosta.

Hän ajaa sinne Volkswagen Sharanilla, jo neljän vuoden ikään ehtineellä kansanautolla.

”Puoliautonomiset kulkuneuvot ovat tulossa, nyt olisi huono sijoitus ostaa uusi auto.”

X