Kirjailija saa noin kolme euroa yhdestä myydystä kovakantisesta kirjasta – ”Neuvotteluvara on todella pieni ja harva edes uskaltaa neuvotella”

Jaa artikkeli
Koko Hubara
Kirjailija Koko Hubaran mukaan raadollista apurahamaailmaa ei tunneta, ennen kuin ollaan itse sen sisällä. Hän toivoo, että asiasta voitaisiin keskustella enemmän avoimesti. © OM-arkisto
Kirjailijan työskentelyajasta kuluu valtava lohkare apurahahakemusten pyörittelyyn. Eivätkä edes menestysteoksista maksettavat palkkiot viesti ainakaan arvostuksesta kirjailijaa kohtaan.

Kirjailija työstää yhtä teosta vuoden tai kaksi ja hänen odotetaan tulevan toimeen teosten myynnillä, apurahoilla ja kansan kiitoksella, mutta todellisuus on muuta.

Siinä missä kustantajat, kirjakauppojen työntekijät ja tapahtumien, kuten kirjamessujen järjestäjät saavat työstään kuukausipalkkaa, useimmat päätoimisetkin kirjailijat elättävät itsensä muiden töiden avulla.

Tänä kesänä yhteiskuntakriittisen sarjakuvakirjansa Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä julkaissut Riina Tanskanen on saanut huomata kirja-­alan huonot puolet.

”Alalla noudatetaan melko vakiintunutta palkkio-osuutta, jonka kirjailija saa myynnistä itselleen. Neuvotteluvara on todella pieni ja harva edes uskaltaa neuvotella. Alalla vallitsee ajatus siitä, että kirjailijan pitäisi olla kiitollinen, kun saa työnsä julkaistuksi”, Tanskanen sanoo.

Suomen Kirjailijaliiton ­tilastojen mukaan jo 3 000 teoksen myynti on erinomainen saavutus. Kirjailijan kukkarossa se tarkoittaisi noin 9 000 euron tuloa 1–2 vuoden työstä.

”Tässä on valuvika, jossa on kyse arvostuksen puutteesta”, Tanskanen sanoo.

Kirjailijan työrauha kärsii

Tänä vuonna toisen kirjansa ja ensimmäisen romaaninsa Bechi julkaissut Koko Hubara­ on aloittamassa loppuvuodesta työn Taiteen edistämis­keskuksessa. Hänen mielestään kirja-alan epäreilua palkkaustilannetta olisi syytä korjata.

”Hain kuukausipalkkaista työtä, koska jatkuva apurahojen hakeminen on äärimmäisen kuormittavaa. Haluan vaikuttaa juuri tähän kysymykseen”, hän kertoo.

Jos apurahan saa, sen käyttökaudesta kuluu todella paljon aikaa seuraavien apurahojen hakemiseen ja muuhun paperisotaan.

”Tämä ei ole kestävä taiteen ja kulttuurin pohja. Kirjailijalta puuttuu työrauha, kun puolet ajasta säädetään jotain aivan muuta. Taiteilijoilla pitäisi olla mahdollisuus toimeentuloon oman koulutuksen ja työn kautta”, hän sanoo.

Kirjoitusaikanaan Hubara on tehnyt myös käännöstöitä. Hän antaa esimerkin alan palkkatasosta.

Hän ja Astrid Swan käänsivät Toni Morrisonin esseekokoelman kolmessa kuukaudessa. Tästä molemmat kääntäjät saivat verojen jälkeen alle 900 euroa.

Työstä on yhä luvassa kirjastojen lainausmaksuja, mutta nekään eivät päätä huimaa.

”Ei varmaan kenelläkään 900 euroa kata kolmen kuukauden elämistä, ainakaan jos on yksinhuoltaja, niin kuin minä olen”, Hubara sanoo.

Lue myös: Juoksutyttö – Koko Hubarasta tuli feministi odottamattomalla tavalla

Markkinointi ohjaa lukijaa

Esikoiskirjailijana Riina Tanskanen yllättyi siitä, että mainos- ja takakansitekstit kirjoitetaan jo puoli vuotta ennen kirjan valmistumista.

”Kirjat ovat monisyistä taidetta ja ne typistetään kaupallisiin sloganeihin. Ymmärrän, että kirjoja pitää saada myös myytyä, mutta kirjailijaa voisi kuulla enemmän”, Tanskanen pohtii.

Kyse on lukijankin kuluttajansuojasta: antaako mainos teoksesta oikean kuvan?

Hänen mukaansa esimerkiksi Tympeistä tytöistä puhuttaessa ei monessakaan yhteydessä mainita, että kirja on täynnä klassisen kirjallisuuden viitteitä ja se on äärimmäisen kriittinen monia yhteiskunnan instituutioita kohtaan.

”Markkinointi ohjaa lukijaa. Kun annetaan kuva kivasta ja voimaannuttavasta tyttöhumputuksesta, sitä lukija odottaa saavansa ja sitä lukija myös näkee.”

Markkinointi maalasti tympeistä tytöistä pehmeämmän kuvan kuin kirjailija Riina Tanskanen olisi toivonut: ”Koko Tympeiden tyttöjen idea on se, että vaikka joku asia näyttää vaaleanpunaiselta, söpöltä ja tyttömäiseltä, se ei ole yhtään vähemmän uskottavaa.”

Markkinointi maalasi Tympeistä tytöistä pehmeämmän kuvan kuin kirjailija Riina Tanskanen olisi toivonut: ”Koko Tympeiden tyttöjen idea on se, että vaikka joku asia näyttää vaaleanpunaiselta, söpöltä ja tyttömäiseltä, se ei ole yhtään vähemmän uskottavaa.”

Harva on alalla rahan takia

Miksi kirja-alalla voidaan maksaa niin vaatimattomasti sille, jota ilman myytävää tuotetta ei olisi?

Riina Tanskanen julkaisee töitään myös julkisella Instagram-tilillään, sillä hänen teoksensa ovat aktivismia, eivätkä vain myytäväksi tarkoitettuja tuotteita.

”Tämä on minun tapani ­vaikuttaa. Minulla on kuitenkin­ muita keinoja saada rahaa, sillä olen myös taiteilija.”

Koko Hubaralle romaanin kirjoittaminen oli unelmien täyttymys. Vaikka alalla on epäkohtia, hän näkee myös paljon hyvää.

”Olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, että romaanini on otettu vastaan romaanina. Olen nähnyt myös kommentteja, joissa ihmetellään, kuinka tämä maahanmuuttajakirjailija on kirjoittanut maahanmuuttajakertomuksen, mutta lähinnä Bechi on otettu ­vastaan lupaavana esikoisromaanina kirjailijalta, joka on ­perillä maailmankirjallisuudesta.”

Hubara kokee vastuuta näyttäessään esimerkkiä ruskeana naisena, joka on saanut äänensä kuuluviin.

”En mene sen taakse, että minä saan olla rauhassa kirjailija. Vastuu vain kasvaa päästyäni niin etuoikeutettuun asemaan, että pystyn olemaan taiteilija.”

Lue myös: Ääni- ja e-kirjojen suosion synkkä puoli – Rojaltikorvaus kirjailijalle on vain viidenneksen perinteisestä kirjasta

X