Kirjailijat ovat taiteilijoita ja kustantamot voittoa tavoittelevia yrityksiä – Näin Riina Tanskanen käy taistelua teoksensa uskottavuuden puolesta
Kirjailijat lyödään lokeroihin, joista käsin heidän odotetaan toimivan tietyllä tavalla. Ikä, sukupuoli, etnisyys ja aiemmin julkaistut teokset vaikuttavat siihen, millaisina kirjailijat ja heidän teoksensa nähdään.
Kustannustoiminta on yritystoimintaa, jossa on tarkoitus tehdä voittoa.
Viime kesänä yhteiskuntakriittisen sarjakuvakirjansa Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä julkaissut Riina Tanskanen, 23, on saanut kirjansa menestyksestä huolimatta huomata myös kirja-alan huonot puolet.
Kirjaprojektia varjosti tekoprosessin ajan, ja varjostaa yhä, oletus siitä, ettei sarjakuva myy tai kiinnosta ihmisiä.
”Tympeiden tyttöjen Instagramiin muodostunut yhteisö oli alusta alkaen kannustava, mutta kirja-alan ihmisille joudun selittelemään itseäni”, Riina Tanskanen kertoo.
Kyse ei ole hänen mukaansa ihmisten pahantahtoisuudesta, vaan ajattelemattomuudesta ja siitä, etteivät esimerkiksi kirjakaupat ehdi perehtyä kunnolla myymiinsä kirjoihin. Vaaleanpunakantinen sarjakuvakirja on tullut kerta toisensa jälkeen virheellisesti määritetyksi lastenkirjaksi.
Vähättely on epäsuoraa ja harvoin tarkoituksellista
”Koko Tympeiden tyttöjen idea on se, että vaikka joku asia näyttää vaaleanpunaiselta, söpöltä ja tyttömäiseltä, se ei ole yhtään vähemmän uskottavaa. On aika kuvaavaa, että nyt käyn tätä samaa taistelua kirjani kanssa”, Riina Tanskanen sanoo.
Hän on käynyt kirjakaupassa Helsingin keskustassa huomauttamassa, että teos on virheellisesti laitettu uutuuskirjana näytille lastenkirjojen sekaan. Sama virhe on tehty useita kertoja ja ympäri Suomea, eikä pyynnön jälkeenkään kirjaa ole välttämättä haluttu laittaa yhteiskunnallisten teosten pöytään.
”Hassua, että näin tapahtuu, vaikka kirjani on ollut elokuun kolmanneksi myydyin kaunokirjallinen teos. Mitä jos kirja laitettaisiin muiden yhteiskunnallisten teosten viereen? Niissä hyllyissä dominoivat vakaviksi mielletyt kirjat. Vaikka kirja-ala on naisistunut, suhtautuminen naisten tekemää kirjallisuutta kohtaan voi olla kapeaa.”
Kirjailijan mukaan on ollut kuormittavaa selvittää itse, miten alalla kuuluu toimia. Välillä hän on miettinyt, kannattaisiko vain antaa kirjan olla siellä lastenhyllyssä.
”Kukaan ei tietenkään sano suoraan, että tekemäni työ ei olisi merkittävää tai että se olisi tyhmää, tyttömäistä humputtelua. Rivien välistä kuitenkin näen esimerkiksi, millaisissa yhteyksissä kirjastani puhutaan ja mihin se vaikkapa siellä kirjakaupoissa asetetaan”, Tanskanen sanoo.
”Se on juuri niin hähmäistä kuin naisviha yleensä on. Nykypäivänä sitä harvemmin esiintyy suorina kommentteina.”
Kustannusala on bisnestä
Kustantamot ovat yrityksiä, joiden tavoite on tehdä voittoa. Hyvin myyvät kirjat mahdollistavat taas joidenkin muiden teosten julkaisun ja toiminta pitää saada pysymään kannattavana.
Kirjailijalle alan kaupallisuus voi tuntua vaikealta. Julkaisuaikataulu ja kirjan markkinointi pitää sovittaa yhteen taiteen luomisen kanssa.
”Myyntimenestyksen hakeminen ei ole kustantamoille mikään kirosana”, sanoo Gummeruksen kustantaja Johanna Laitinen.
”Ne kirjat, jotka keikkuvat myyntilistojen kärjessä, ovat yleensä hyviä. Myyntiluvut ja laatu eivät sulje toisiaan pois.”
Riina Tanskanen kokee, että markkinointi ohjasi ainakin hänen kirjansa kohdalla lukemaan yhteiskunnan instituutioita ravistelevan Tympeät tytöt turhan pehmoisesti.
”Lukija saa tulkita jokaisen kirjan tavalla, jolla haluaa, eikä ole oikeaa tai väärää tapaa. Se kuitenkin vaikuttaa, miten media kirjoittaa, mitä kirjakaupat tuovat sivuillaan ilmi ja millainen esittelyteksti kirjalla on”, kirjailija pohtii.
Tanskanen kuitenkin luottaa lukijoihin. Epäilykset ovat hellittäneet, kun kirja on saatu ulos ja ihmisten käsiin.
Aktivismi ei sulje pois taiteilijuutta
Koko Hubara, 37, oli jo kolmissakymmenissä, kun hänen esikoisteoksensa, Ruskeat tytöt -esseekokoelma, julkaistiin.
Kirjailija uskoo sen ansiosta välttäneensä pahimman tytöttelyn alalla.
”Kirjaani on kuitenkin luettu ihonväriin liittyvän linssin läpi. Käytin paljon aikaa kielen, tyylin ja rakenteen hiomiseen, mutta niitä ei ole välttämättä huomioitu, kun on haluttu nähdä ennemmin jonkinlainen manifesti”, Koko Hubara pohtii.
Kaikki arvostelut ja palaute eivät kuitenkaan keskittyneet Hubaran etnisyyteen ja kirjan aktivismiin. Hän sai kannustusta kirjoittaa toisen kirjansa, romaanin Bechi, sillä kirjablogeissa ja -podcasteissa huomioitiin esseekokoelman proosallinen tyyli.
”Olen ollut positiivisesti yllättänyt siitä, että romaanini on otettu vastaan romaanina, vaikka jotkut kommentit keskittyvätkin ihmettelemään maahanmuuttajataustaista kirjailijaa”, Hubara sanoo.
”Lähinnä kirja on kuitenkin otettu vastaan lupaavana esikoisromaanina kirjailijalta, joka on perillä maailmankirjallisuudesta.”
Lue myös: Juoksutyttö – Koko Hubarasta tuli feministi odottamattomalla tavalla
Sosiaalinen media ja kirjallisuus käsi kädessä
Nykypäivänä on tavallista, että kustantajat lähestyvät suoraan sosiaalisessa mediassa vaikuttavia henkilöjä kustannussopimusten kanssa. Seuraajakunta muodostaa markkinaraon valmiille kirjalle.
Kustantajat ovat tehneet tätä pitkään, eli lähestyneet esimerkiksi lehtijutun jälkeen kiinnostavaksi paljastuneita henkilöitä ehdotuksella kustannussopimuksesta. Vain alusta, eli sosiaalinen media, on uusi.
Koko Hubara pyöritti Ruskeat Tytöt -verkkomediaa, kun hänelle tarjottiin kirjasopimusta muutama vuosi sitten. Hän uskoo, että seuraajien rahallisen arvon lisäksi hänen blogikirjoituksensa toimivat ansioluettelon lailla todisteena osaamisesta.
”En tiedä, olisinko ikinä tarjonnut itse kirjaideaa kustantajalle. Kirjan julkaiseminen on ollut minulle suuri haave, mutta olen ujo, enkä ajatellut, että se maailma olisi minua varten. Minulla ei ole kirjallisuusalan koulutusta enkä ole nähnyt kaltaisiani ihmisiä julkaisemassa kovinkaan paljon kirjoja”, Hubara pohtii.
Keväällä 2021 toimittaja, kirjailija Laura Frimanin satiirisen kolumnin myötä kohuttiin muun muassa some-vaikuttajien kustannussopimuksista. Riina Tanskasen mukaan sosiaalisessa mediassa tehtyä työtä ei arvosteta, kuten ”oikeaa” kirjallisuutta, mutta ”influencer-kirjallisuus” myy hyvin.
Kustantaja Johanna Laitisen mukaan ihmiset luonnollisesti mieltävät jotkut asiat tärkeämmiksi kuin toiset.
”Mielestäni kustantajien ammattitaitoon tällainen arvottaminen ei kuitenkaan kuulu”, Laitinen sanoo.
”Usein ajatellaan, että jos jollakin on suuri nuorista tytöistä muodostuva yleisö, teoksen arvostus laskee. Tähän haluaisinkin vaikuttaa. Mikseivät teinitytöt voisi olla täysin oikeassa valitessaan sisältöä?”