Kirjamessujen Ville Blåfield paljastaa vaikuttavimman lukukokemuksensa: ”Sitä lukiessa itkin posket märkinä”
Helsingin kirjamessujen tuore ohjelmajohtaja Ville Blåfield haluaa tarjota kävijöille suuria suomalaisia nimiä, ulkomaalaisia vierailijoita ja osallistumismahdollisuuden mahdollisimman monelle.
Ville Blåfield on Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja.
Lukeminen on henkilökohtainen kokemus. Miksi sen ympärille tarvitaan kymmeniätuhansia ihmisiä vetävät messut? Seuraavat vuodet siihen ja moneen muuhun kysymykseen vastaa Ville Blåfield, 42, joka toimii lukemisen lähettiläänä Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtajan roolissa.
”Mielestäni on ihanaa, jos hienon lukukokemuksen voi jakaa jonkun kanssa. Kun on lukenut jotain vaikuttavaa, kirjaa tuputtaa muille, jotta pääsisi puhumaan siitä. Koen, että puhuttelevan kaunoteoksen liikkeelle saamat ajatukset hakevat purkautumista muiden kanssa vuorovaikutuksessa”, Blåfield kertoo.
Vuonna 2001 alkaneet kirjamessut ovat olleet menestys jo alusta asti. Nyt Helsingin kirjamessut on noussut Pohjoismaiden suurimmaksi kirjallisuustapahtumaksi, mistä voi päätellä tarpeen yhteiselle kokemukselle.
Myös kävijäpalaute puhuu puolestaan: ihmiset haluavat nähdä ja kohdata kirjailijoita suosikkiteosten takaa.
Blåfield sanoo, että lukiessa kirjailijaan syntyy parhaimmillaan henkilökohtainen ja vahva suhde, jolloin mahdollisuus tavata kirjailija on houkutteleva. Hän tunnistaa ilmiön ja kertoo kokeneensa sen omakohtaisestikin.
Blåfield sanoo maksaneensa maltaita bisnestapahtuman lipusta, jotta pääsi kuuntelemaan Yhdysvaltain entistä presidenttiä, Barack Obamaa.
”Esityksen sisällöstä en muista mitään. Obamaa haastateltiin siellä messukeskuksen lavan nurkassa. Katsojia oli tuhansia, mutta minulla on se kokemus, että olen ollut samassa huoneessa Barackin kanssa.”
”En ollut lukutoukkalapsi”
Vaikka kirjat olivat Ville Blåfieldille jo lapsena tärkeitä, hän ei vielä löytänyt lukutoukkaa itsestään. Blåfield kyllä luki: seikkailusarjoja, kuten Viisikkoa, tai Camilla Mickwitzin Mimosa-noidasta kertovia kirjoja.
Myöhemmin Hadrianus Mole ja Bertin päiväkirjat tarjosivat tukea esipuberteetti-ikäiselle pojalle.
”Lapsuuden kokemuksiini ei kuulu se, että olisin ollut nenä kiinni Taru Sormusten herrasta -kirjoissa. Lukeminen ei mitenkään leimannut lapsuuttani, veikkaan että olin aika keskiverto siinä. Kirjallisuuden merkitys on kasvanut vasta iän myötä.”
Blåfieldin kaipuu kaunokirjallisuuteen on lisääntynyt koko ajan, toimittajan ja konsultin asiapainotteisten töiden ja tietokirjojen vastapainoksi. Fiktio tarjoaa pakotien faktojen maailmasta ja tiedon pyörittämisestä.
”Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän kaadun kertomakirjallisuuden puolelle. Tietokirjallisuus on luontevaa, koska olen kirjoittanut ja lukenut sitä toimittajan työssä, mutta vuosi vuodelta tuntuu olevan vähemmän kiinnostusta jonkun suodattamalle tiedolle ja enemmän kiinnostusta tarinalle, fiktiolle ja vaikka runoudelle.”
Ville Blåfield neuvoo, että lukuharrastus kannattaa aloittaa vetävästä kirjasta. Haastavampaan voi siirtyä vasta myöhemmin. © Kai Widell
Keskittymisvaikeuksia
Kirja on taistellut paikastaan aina. Ensin puuttui lukutaitoa lukemiseen, sitten rahaa.
Television yleistymisen jälkeen kirjojen lukeminen väheni. Nyt kirja taistelee huomiosta internetin ja lukuisien suoratoistopalvelujen kanssa.
Helppo viihde koukuttaa, eikä ole niin pitkä sitoumus kuin esimerkiksi kirja.
Tämä on tuttua myös Ville Blåfieldille.
”Huomaan joutuvani tappelemaan keskittymiskykyni kanssa, kun rauhoitun kirjan ääreen. Muutaman sivun jälkeen huomaan aktiivisesti ajattelevani, että antaa sen kännykän olla. Ärsyttää, että minussa tapahtuu näin, mutta ehkä sen huomaaminen on tärkeää. Jumppaa on tehtävä, jotta kirja pitää pintansa tässä ajassa.”
Blåfield uskoo, että se saattaa edesauttaa kirjallisuuden selviytymistä. Lukeminen auttaa keskittymään ja rauhoittumaan asian äärelle.
Kirjallisuus tuo erilaista mielihyvää, kuin jonkun toisen taidemuodon kuluttaminen.
”Kaikki taidemuodot ovat olemassa siksi, että niiden omilla kerronnan muodoilla on vahvuutensa. Rakastamme lukea tarinoita, koska se antaa uniikilla tavalla mahdollisuuden luoda maailman omassa päässämme.”
Internet ja puhelimien kehitys muutti journalismin muotoa. Aiemmin uutiset luettiin aamulla lehdestä ja illalla katsottiin tv-uutiset.
Nyt median kuluttaminen on valunut myös arjen lyhyisiin joutohetkiin, koska puhelin kulkee koko ajan taskussa.
”Äänikirjat ovat avanneet samanlaisen uuden väylän kirjallisuudelle. Se on minusta valtavan arvokas asia.”
Äänikirjat kehittyvät yhä
Onko äänikirjojen kuunteleminen kunnollista kirjan lukemista? Helsingin kirjamessujen uusi ohjelmajohtaja pitää keskustelua väsyneenä ja turhana. Blåfield ajattelee, että kaikki tavat ottaa tarinoita vastaan ovat yhtä oikeita.
”Ystäväni esitti erinomaisen näkökulman ja muistutti, että monet klassikot ovat alun perin kirjoitettu ääneen luettavaksi. Se, että me kaikki omistamme oman painetun kirjan, jonka ääressä istumme yksin, ei ole ikiaikainen traditio”, Blåfield perustelee.
Blåfield kertoo, että äänikirjatkin kehittyvät jatkuvasti. Esimerkiksi Emmi-Liia Sjöholmin Virtahevot kirjoitettiin ensisijaisesti kuunneltavaksi.
Luetun tekstin ohella äänikirjaa rikastettiin äänimaailmalla ja jopa alkuperäisellä laululla, joka tehtiin äänikirjaa varten. Vasta sivutuotteena Virtahevot painettiin kirjaksi.
Blåfield uskoo, että nykyinen äänikirjailmiö on vasta alkusoittoa, ja että nurkan takana on sellaisia kerronnan ja julkaisemisen muotoja, joista emme vielä tiedä.
Hän veikkaa, että lukukokemus saattaa muuttua jonkinlaiseksi hybridiksi: ehkä tulevaisuudessa kirjallisuutta voi kuluttaa digitaalisilla alustoilla, joka sisältää tekstiä, audiota, jopa videota.
”Kiinnostavampaa on aavistella millaisia uusia yhdistäviä kerrontamuotoja tullaan tulevaisuudessa näkemään, kuin ajatella, että meidän pitäisi suojella paperille painettua kerrontamuotoa.”
Äänikirjojen suosio on nostanut esiin suomalaisista erityispiirteen. Äänikirjojen suosion kasvu ei ole ainakaan toistaiseksi vaikuttanut perinteisten kirjojen myyntiin, vaan se on kasvanut sen rinnalle.
Jos kaikki siirtyisivät vain äänikirjoihin, kirjailijoiden tulot romahtaisivat. Äänikirjoista maksetaan paljon vähemmän kuin paperiversioista.
Uutta ja vanhaa kirjaa
Kirjamessuilla on poikkeuksellinen asema kustannus- ja kirjakauppa-alalla. Se on vuoden merkittävimpiä markkinointi- ja myyntipaikkoja.
”Bisneksenä kirjallisuus ei ole helppo. Nostan hattua kaikille, varsinkin pienille kustantamoille, jotka pysyvät pinnalla. Onneksi omasta näkökulmastani suomalainen kirjallisuus on hirveän puhuttelevaa ja laadukasta.”
Blåfield huomauttaa, että tällä hetkellä kirjallisuus käy kuitenkin hyvin kaupaksi.
”Korona on ollut monessa suhteessa karmeaa aikaa, mutta poikkeusajat ovat tuoneet kirjallisuudelle ja äänikirjojen kuuntelemiselle myös kasvua.”
Blåfield lupaa, että monien rakastamaa vanhan kirjan kauppaa ei kuitenkaan unohdeta.
”Antikvariaattialue on iso ja koko ajan kasvava. Sitä messukävijät selvästi hakevat. Kiinnostavasti janan eri päistä olevat äänikirjat ja antikvariaatit ovat kumpikin messuilla kasvavia trendejä.”
Blåfield on ollut itsekriittinen tarkastellessaan ensimmäisen vuotensa messuohjelmaa. Kirjallisuuskeskustelut nimittäin painottuvat lähinnä uusiin kirjoihin.
Ensi vuonna Blåfield saattaa panostaa siihen, että keskustelua käytäisiin uutuuksien lisäksi myös klassikoista.
Tänä vuonna messujen teemana on debatti, mikä tuo uutta ohjelmaa lavoille. Messukeskuksessa nähdään kahdeksan yhteiskunnallista debattia, jossa kutsutaan ajankohtaiseen teemaan liittyvä kirjailija esittämään alkuväite, josta poliittiset päättäjät, tutkijat tai aktivistit tulevat keskustelemaan.
Jokaiselle mietitty jotakin
Blåfield kutsuu 900 esityksen kuratoimista messujen 15 lavalle ”kaoottiseksi prosessiksi”. Hänelle on kuitenkin valjennut, että kirjamessujen arvo on monipuolisuudessa. Jokaiselle pitää löytyä jotakin.
”En ajattele, että minun pitäisi tehdä suuria, omasta näkökulmastani lähteviä uudistuksia, vaan pitää huoli siitä, että kirjavuoden kattaus on mahdollisimman hyvin esillä.”
Helsingin kirjamessuista pääsee nauttimaan myös ympäri Suomen. Messuille myydään digitaalisia lippuja, joilla voi seurata kotisohvalta päälavojen ja kansainvälisten vieraiden keskusteluja suorana lähetyksenä.
Blåfield tiedostaa myös, että monen kävijän messukokemus menisi pilalle, jos suuret suomalaiset nimet puuttuisivat messuilta. Siksi heitä nähdään messuilla tänäkin vuonna.
”Ohjelmaa tehdessä oli tärkeä ymmärtää, että massat tulevat katsomaan suurille lavoille suuria nimiä. Sen kanssa ei pidä ruveta leikkimään. Kun mietin keskimääräistä messukävijää, minun on helppo ymmärtää se. Se on se Obama-efekti.”
Suomeen saapuu jälleen myös iso määrä ulkomaalaisia kirjailijoita. Ruotsalaisia dekkaristeja, australialainen bestsellerkirjailija Heather Morris, sekä suurin osa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintofinalisteista.
”Senegalilainen kirjailija Mohamed Mbougar Sarr on ollut maailmalla valtava hitti. Afrikkalainen kirjallisuus on maailmalla trendi ja hän on ollut sen suuri stara. Saamme hänet Helsinkiin, mikä on hieno juttu”, Blåfield iloitsee.
Vinkkejä lukuharrastuksen aloittamiseen
Lukijana Blåfield on monipuolinen. Hän pitää absurdina kysymystä omasta suosikkikirjastaan. Pakkotilanteessa hän valitsisi John Williamsin 60-luvulla julkaistun Stonerin, joka nousi todelliseksi hitiksi vasta tällä vuosikymmenellä.
”Se on mystisen hienosti kirjoitettu, osui elämässäni varmaan myös oikeaan hetkeen. Itkin posket märkänä sitä lukiessa. Luulen, että se on vaikuttavin lukukokemukseni. Paljonhan kirjallisuudessa on kyse siitä, osuuko kirja oikeaan saumaan, jolloin se avaa jotain henkilökohtaista omassa elämässä.”
Minkälaisen vinkin kirjamessujen uusi ohjelmajohtaja antaisi henkilölle, joka haluaisi sukeltaa kirjallisuuden maailmaan, vaikka se ei ole kovin tuttua?
”Ystäväni on kertonut omasta lukemisen aloittamisestaan aikuisena. Hän kysyi paljon lukevalta kaveriltaan, mistä kannattaisi aloittaa. Kaveri oli antanut hänelle jonkun Jari Tervon romaanin. Se oli hänelle lusikallinen sokeria, joka avasi kirjallisuuden maailman.”
Blåfield sanoo itse pitävänsä Tervon historiallisista romaaneista, mutta vaikka kirjat eivät olisikaan mieleen, niistä saa nopeasti kiinni siitä, mistä kirjallisuudessa on tenhoavimmillaan kyse.
Kannattaa aloittaa jostakin vetävästä, ja siirtyä haastavampaan vasta myöhemmin.
”Jos seuraa edes etäisesti uutuuskirjojen julkaisuohjelmia, niin ei ole pulaa siitä mistä aloittaisi. Helpompaa katsoa, mitkä ovat kirjasyksyn kymmenen puhutuinta kirjaa, eikä silti ehdi lukea listaa läpi syksyn aikana. Pitää varmistaa, että kirja on varmasti vetävä. Älä aloita Alastalon salista.”