Kirkko, torju hengellistä väkivaltaa ja auta lahkojen uhreja – ”Pelkkä kohtelias hiljaisuus ei ratkaise ongelmia”
Papit saavat vasta nyt ohjeet hengellisen väkivallan uhrien auttamiseen. Kirkkomme on ollut asiassa pitkään liian kohteliaasti hiljaa, tutkija sanoo.
Hengellisyys auttaa korona-ajassa jaksamiseen, mutta uskonnollisten yhteisöjen sisäinen kuri voi myös alkaa tuntua väkivallalta. Uhrien tukemiseen tulee nyt ensimmäinen kirkon oma opas.
Hengellistä väkivaltaa käytetään tahattomasti ja tahallisesti monessa uskonyhteisössä uskon puhtauden vaalimiseen tai jäsenten kurissa pitämiseen.
Kirkkohallitus julkaisi nyt joulukuun alussa ensimmäisen oppaansa ongelman havaitsemiseen ja ratkaisukeinoihin.
Lapin yliopiston politiikantutkijan Aini Linjakummun ja Kirkkohallituksen asiantuntijan Johanna Hurtigin tekemä Kirkko ja hengellisen väkivallan ratkaisut -julkaisu antaa esimerkkejä siitä, miten papit ja seurakunnat voisivat huomata yhteisöissä nousevia ongelmia ajoissa ja esimerkiksi konkreettisesti auttaa uskontojen uhreja.
Hengellistä väkivaltaa on torjuttava
Aini Linjakumpu on perehtynyt hengellisen väkivallan ilmiöön tutkimustyössään jo parinkymmenen vuoden ajan.
Uskonyhteisöjen sisäinen väkivalta ei ole hänen havaintojensa mukaan kadonnut mihinkään, vaikka uutiset yhteisöistä paljastuneista raaimmista väärinkäytöksistä ovat harvinaisia.
”Avulle, asiaa koskevalle tutkimustiedolle ja nimenomaan ongelmien ennaltaehkäisylle on aina tarvetta”, Aini Linjakumpu sanoo.
Väkivallan uhreja auttavat jo nyt sosiaalityöntekijät sekä terveydenhuollon ihmiset, mutta henkisten vaurioiden korjaamiseen tarvitaan muutakin apua.
Uskontojen uhrien tuki -järjestö tekee omaa hyvää työtään, mutta sekään ei ehdi joka paikkaan. Seurakunta sen sijaan löytyy joka taajamasta.
”Kirkko on valtava mielipidevaikuttaja. Lisäksi sillä on esimerkiksi viranomaisiin verrattuna paljon enemmän yhteyksiä Suomen eri uskonnollisiin yhteisöihin, joten sillä olisi tähän asiaan paljon annettavaa,” Linjakumpu sanoo.
Kirkko on kuitenkin arastellut muiden virheisiin puuttumista, ehkä siksi että kyseenalaisesti toimivia liikkeitä löytyy myös sen omista riveistä.
Kuuntele, luota, välitä
Eräissä seurakunnissa on jo löydetty hyväksi osoittautuneita tapoja uhrien tukemiseen. Rikkinäisten ihmisten kuuntelussa luottamuksellisuus on erityisen tärkeää, sekä yllättäen myös miljöön neutraalius.
”Autettavien kanssa on esimerkiksi hyvä keskustella kirkon ulkopuolisissa tiloissa, joissa ei ole hengellisiä tunnuksia”, Aini Linjakumpu sanoo.
Oppaassa ei erikseen tuomita mitään uskonnollista liikettä tai lahkoa. Erityisen hankalia selvitystilanteet ovat silloin, jos väkivalta tai painostus tapahtuu samaisen seurakunnan sisällä. On kohteliaampaa katsoa poispäin.
”Silti kirkko voisi mielestäni osoittaa johtajuutta ja ottaa kipeissäkin tilanteissa vastuun auttamisesta. Pelkkä kohtelias hiljaisuus ei ratkaise ongelmia.”
Käsitys liikkeestä perustuu pitkälti siitä irtautuneiden kertomuksiin. © Anu Nieminen