Kissojen immuunikato koitui Leevi-kollin kohtaloksi

Villiintyneet ja vapaina kulkevat kissat levittävät kissojen FIV-virusta. Muhokselta löytynyt Leevi-kolli menehtyi tähän ihmisten AIDSiin verrattavaan sairauteen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Leevi-kolli antoi kissojen FIV-virukselle eli AIDSille kasvot. Löytöeläintalo Vierashuoneen eläintenhoitaja Simo Tolonen huolehti kollista sen viimeisten elinkuukausien ajan.

Villiintyneet ja vapaina kulkevat kissat levittävät kissojen FIV-virusta. Muhokselta löytynyt Leevi-kolli menehtyi tähän ihmisten AIDSiin verrattavaan sairauteen.
(Päivitetty: )
Teksti:
Ville Vanhala

Leevi kuoli 16. kesäkuuta 2016.

Edesmenneestä kollista koottu kuvakavalkadi on ripustettu kempeleläisen löytöeläinhoitola Vierashuoneen seinälle. Kissa näyttää kuvissa väsyneeltä ja riutuneelta. Kollin posket roikkuvat, ja sen molemmat korvat ovat riekaleilla.

Leevin kuolinsyy oli kissojen immuunikato eli FIV-virus.

Se on kissojen oma AIDS.

Nyt Vierashuoneen kissatalossa on seitsemän täysikasvuista kissaa ja kolme pentua. Aikuiset ovat löytökissoja, pennut yksi löydetyistä naaraista synnytti kaappiinsa.

Lattialla telmivistä pennuista kaksi livahtaa juoksuputkesta sisään. Kolmas, mustavalkoinen pentu, istahtaa matolle vieterilelun viereen.

Tassu sipaisee lelua ja vieterin päässä pallo alkaa heilua. Pieni kissa on leikkisä ja sen karva kiiltää. Pentu vaikuttaa terveeltä, mutta se voi kantaa samaa virusta kuin Leevi.

Myös pennun kohtaloksi voi koitua kissojen AIDS.

Kissatalon keinutuoli

Löytöeläinhoitola Vierashuoneeseen otettiin vuonna 2015 noin satakunta kissaa. Puolet niistä myytiin uusille omistajille, nelisenkymmentä palautui takaisin koteihinsa, ja kymmenkunta kissaa jouduttiin lopettamaan terveydellisistä syistä.

Kissat joko tuodaan hoitolaan tai eläintenhoitaja Simo Tolonen käy ilmoituksen kulkukissasta saatuaan hakemassa sen huostaansa. Toisinaan hän joutuu pyydystämään villiintyneitä kissoja loukkuun.

Kiristyvä pakkanen narisee entisestä halkoliiteristä sisustetun kissatalon nurkissa, mutta sisällä on reilut parikymmentä astetta lämmintä. Radio soi, matto on suorassa ja tiskiallas kimaltaa. Kiipeilypuut seisovat nurkissa kuin ruukkukasvit.

Kissojen väliaikaisessa kodissa voisi hyvin asua vakituisesti ihminen.

Keskellä lattiaa on keinutuoli.

”Mikä voisi olla rauhoittavampaa kuin istua illalla keinussa kissa sylissä”, Tolonen sanoo.

Arvioiden mukaan Suomessa hylätään ja lopetetaan noin 20 000 kissaa vuodessa. Kulkukissojen ja villiintyneiden kissojen todellinen määrä on kuitenkin moninkertainen.

Talvisin villiintyneitä kissoja menehtyy kylmään ja nälkään.

Leevi eli aikoinaan ainakin viisi talvea ulkona.

Kissojen immuunikato on tappava tauti

Suomen ensimmäiset kissojen FIV-virukset löydettiin jo 1980-luvulla kasvattajien naaraskissoista.

Nykyään virus on yleisin vapaasti liikkuvilla kolleilla. FIV leviää kissasta toiseen syljen tai veren välityksellä ja parittelukontaktissa.

Ihmiseen FIV-virus ei tartu.

”Tartunnan oireet etenevät akuutin ja oireettoman kantajavaiheen kautta krooniseen sairauteen, jolloin kissan elimistön puolustuskyky heikkenee, ja kissa sairastuu erilaisiin tulehduksiin”, kertoo oululaisen eläinlääkäriasema Lemmikin eläinlääkäri Riitta-Liisa Rajaniemi.

Krooninen tautivaihe kestää puolesta vuodesta kolmeen vuoteen ja päättyy aina kuolemaan. Parantavaa hoitoa virukseen ei ole.

Simo Tolonen on hieman huolissaan yhden hoidokkinsa vuotavista silmistä. Silmän sidekalvon tulehdukset ovat yksi FIV-tartunnan oire. Tulehdus voi iskeä myös hengityselimiin, suuhun, sidekalvoihin ja ihoon. Lisäksi kissa ripuloi ja laihtuu.

Mustan naaraan silmiä hoidetaan vielä toistaiseksi silmätipoilla.

”Vapaana liikkuu kissoja, joiden sairaus on vielä oireettomassa kantajavaiheessa, ja ne levittävät virusta eteenpäin”, Tolonen kertoo.

”Leevikin ehti tartuttaa tappavaa tautia laajalti ennen kuin kissa otettiin kiinni.”

Turkista pakkopaita

Kollin nimi on Anu.

Sen piti olla naaras.

Kun kissa vietiin napatyräleikkaukseen, se paljastui leikatuksi eli kastroiduksi urokseksi.

Ovenpielen ristikkohäkin perukoilla, omalla vuoteellaan kehräävä kissa näyttää trimmatulta villakoiralta.

Kissalla on karvoja ainoastaan jaloissaan, hännässään, kaulassaan ja päässään.

”Kun pitkä karva on hoitamatta, se takkuuntuu ja takertuu klimpeiksi”, Simo Tolonen kertoo.

Anulle karvapeite oli kasvanut pakkopaidaksi. Kissa pystyi pinnistäen juomaan ja syömään, mutta muihin liikkeisiin ei kireäksi huopaantunut turkki antanut periksi.

Kissa piti keritä miltei kaljuksi, että se kykeni taas kävelemään.

Nyt noin neljän tai viiden vuoden ikäinen Anu on kuitenkin terve. Iltapäivällä kissa haetaan uuteen kotiinsa.

”Leevin kuoleman jälkeen kaikille täältä lähteville kissoille tehdään FIV-viruksen ja sitä vielä yleisemmän, kissojen FeLV-leukemiaviruksen testit”, Tolonen kertoo.

”Kissat myös leikataan ja rokotetaan, ja niihin laitetaan tunnistamista varten mikrosirut.”

Tahnaa viiksissä

On matokuurin aika.

Simo Tolonen nostaa yhden löytöeläintalo Vierashuoneen pennuista ulos kaapista ja yrittää istuttaa sen puntarin päälle.

Musta vilkas pentu kiemurtelee irti kourasta ja luiskahtaa puntarilta pöydälle. Pieni suu avautuu ja punainen kieli vilahtaa.

Pentu maukaisee ja yrittää vilistää pöytää pitkin pakoon.

Toisella yrityksellä pieni kissa pysyy puntarin päällä juuri niin kauan, että sen paino on luettavissa digitaalinäytöstä: 1 050 grammaa.

”Matolääke annostellaan painon mukaan”, Tolonen kertoo.

”Pennut saavat lääkettä kolmen päivän kuureina kahden viikon välein aina 12 viikon ajan eli luovutusikäisiksi saakka.”

Toisen pennun madotuksesta ei edes kissoja taitavasti käsittelevä Tolonen selviä ilman hanskoja. Kiemurteleva pieni kissa ottaa lopulta lääketuubin suuhunsa ja lutsuttaa. Pennun silmät leviävät ympyröiksi. Siimanohuista viiksistä ja leuan mustista karvoista valuu valkoista tahnaa.

Löytöeläintaloon syntyi marraskuun lopulla viisi pentua, joista yksi oli kuollut. Toinen menehtyi vain viikon ikäisenä. Pentua hierottiin ja sitä yritettiin syöttää pullosta, mutta se ei jaksanut imeä.

Pentu oli liian heikko elämään.

”Jos tiine emokissa on talvipakkasella ulkona, pennut kuolevat sitä mukaa, kun ne syntyvät.”

Kalevin ateria

Leevin jälkeen löytöeläintalo Vierashuoneeseen päätyneistä kissoista kaksi on tähän mennessä osoittautunut testeissä FIV-positiivisiksi.

”Viruksen esiintymisestä ei ole tehty kartoitusta, mutta mitä todennäköisimmin FIV on levinnyt koko maahan”, kertoo eläinlääkäri Riitta-Liisa Rajaniemi.

Ainoa keino suojella kissaa FIV- ja FeLV-viruksilta on pitää kissa lajitovereistaan erillään. Kissaa pitää ulkoiluttaa hihnassa tai tarhatulla alueella, missä kontakteja muihin kissoihin ei synny.

Simo Tolosen mukaan varsinkin kaupunkien ja taajamien ulkopuolella osa kissanomistajista päästää yhä lemmikkinsä ulos ilman valvontaa.

”Kissa ei kuulu Suomen luontoon. Meillä ei elä villi-, vaan ainoastaan villiintyneitä kissoja ja niiden villiintyminen on ihmisen syytä.”

Vielä nykyäänkin otetaan helposti söpö kissanpentu, mutta kissan kasvaessa siitä hankkiudutaan eroon. Vastuuttomimmat hylkäävät kissansa maastoon.

Löytöeläintalosta on saanut turvapaikan löytökissojen lisäksi myös viranomaisten huostaanottamat eläimet.

”Kissojen hoitoa laiminlyödään. Toisinaan niiden annetaan lisääntyä kontrolloimatta. Törkeimmät tapaukset täyttävät eläinrääkkäyksen tunnusmerkit.”

Folio natisee, kun Tolonen avaa kissanruokapurkin ja täyttää yläkaapin lavitsallaan raukeana lepäävän Kalevi-kollin kupin. Kissa nousee venytellen ylös ja alkaa rauhassa narskuttaa ateriaansa.

”Kalevi ei ahnehdi. Jos kissa on nähnyt nälkää, ravinnon määrää on säännösteltävä, ettei kissa syö itseään sairaaksi.”

Säyseästä äkäiseksi

Simo Tolonen suihkauttaa pullosta huoneilmaan Feliway-suihketta, jolla on kissoihin rauhoittava vaikutus. Huoneeseen suihkutetaan myös kissanminttusuihketta. Lisäksi jokaiselle kissalle on omat kissanminttulelunsa.

Huoneen ilmanvaihto toimii suurella imurilla, josta on johdettu putket kaikkiin kissojen kaappeihin. Jokaisella kissalle on myös oma hiekkalaatikkolapionsa.

”Enimmillään talossa on ollut yli 20 kissaa. Lisäksi löytökissoja saadaan sijoitettua sijaiskoteihin siksi aikaa, kunnes niille löydetään uusi omistaja”, Tolonen kertoo.

Kalevin vieressä asusteleva musta Tuovi-kissa pysyttelee kaappinsa perukoilla. Kun avaa kaapin oven, kissa nostaa karvansa pystyyn ja alkaa sähistä.

”Kissat eivät ole luontaisesti vihaisia, mutta jotkut niistä ovat joutuneet kovemman kautta pitämään puoliaan.”

Arasta ja äkäisestä kissasta ei välttämättä koskaan kesyynny sylikissaa, mutta se oppii sisäsiistiksi ja seuralemmikiksi.

Muutaman kuukauden ajan Vierashuoneen kissatalossa elänyt Leevi oli aluksi säyseä kolli, mutta muuttui vähitellen vaikeaksi käsitellä.

”Sairauden edetessä Leevin kivut lisääntyivät, mikä lisäsi kissan aggressiivisuutta.”

Videomuistoja

Katsotaan kolme kissavideota. Ensimmäisessä vanha kissa innostuu telmimään. Se heittäytyy selälleen ja tapailee tassuillaan valkoista, kepin kärkeen ripustettua karvaista palloa.

Toisessa videossa kissa tuijottaa samaa karvapalloa, mutta kestää aikansa ennen kuin se nostaa tassunsa ja hutkaisee. Kissa vaikuttaa väsyneeltä ja kyllästyneeltä. Ehkä se haluaisi olla omassa rauhassaan.

Kolmannessa videossa kissaa ei enää näy, vaan Simo Tolonen seisoo tyhjän kissakaapin edessä ja kertoo Leevin viimeisistä vaiheista.

Leevi on kuollut.

Videoita on katsottu yhteensä noin 100 000 kertaa.

Leevi eli lähes vuosikymmenen kestäneen elämänsä Muhoksen taajaman keskustassa. Kissaa ei uskottu kodittomaksi, koska se nähtiin aina samoilla kulmilla.

Leeville ei kuitenkaan löytynyt omistajaa, joten kissasta tehtiin ilmoitus löytöeläintaloon.

”Leevi ei laittanut yhtään kampoihin, kun se otettiin peitonmutkaan ja laitettiin kantokoppaan”, Tolonen muistelee.

Eläinlääkärintarkastuksessa Leevin hampaat havaittiin huonoiksi. Kissaa piinasi myös karvojen tyvessä elävä sikaripunkki. Leeviä lääkittiin ja se sai vitamiineja. Kissa piristyi aina hetkeksi, mutta kipujen lisääntyessä se vetäytyi yhä useammin omiin oloihinsa.

Lopulta Leeville tehtiin FIV-testi, mikä osoittautui positiiviseksi. Sairaus oli jo kroonisessa vaiheessa. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Leevi lopetettiin ja sen ruumis tuhkattiin.

”Vielä hyvin sairaanakin se tuli joskus syliin ja käpertyi polvieni päälle. Leevi oli hyvin persoonallinen ja ihmisrakas kissa.”

Uuteen kotiin

Anu-kolli lakkaa olemasta Anu.

Oululaiset Mari Lindström sekä Miko ja Miro Mettovaara ovat tulleet noutamaan varaamaansa kissaa löytöeläintalo Vierashuoneesta.

”Anusta piti tulla Milana, mutta kun se on kolli, niin siitä tulee Milano”, Lindström kertoo.

Miltei karvaton kissa asettuu kyyryyn kantokoriin. Se ei sähise eikä kynsi. Kissaa on kuljetettu ennenkin.

Ennen kuin se hylättiin.

Kissa pääsee Oulussa rivitaloon, missä sille on jo pystytetty kiipeilypuu. Myös ruokakupit ja ruoat on jo valmiiksi hankittu. Vierashuoneelta kissa saa mukaansa tutun peittonsa.

Lindström aikoo jäädä nyt äitiyslomalle.

”Kissalle täytyy antaa paljon aikaa, että se sopeutuu uuteen kotiin ja uusiin ihmisiin.”

Mustan kissan vihreät silmät kiiluvat korin ristikoiden välistä, kun se kannetaan ovesta ulos. Eläintenhoitaja Simo Holopainen näyttää tyytyväiseltä.

”Leevi ei kuollut turhaan”, hän sanoo.

”Leevi muistuttaa meitä siitä, miten huonosti me kohtelemme kissoja, mutta myös siitä, mitä me voimme tehdä kissojen hyväksi.”

Kukaan ei halua mustaa kissaa

Talvisin pienet kissat hytisevät hangessa

X