Kiusantekoilmoitukset piinaavat nyt poliisiakin: rikostutkintaa jarrutetaan perättömillä ilmiannoilla ja maalittamisella

Jaa kaverilleTilaa Seura
Rikolliset julkaisevat mielellään kimpussaan olevien poliisien henkilöllisyyksiä, saadakseen nämä maalitetuiksi. © Poliisin instagram-tili
Poliisista tehtaillaan yhä enemmän perättömiä rikosilmoituksia. Poliisien mielestä kyse on usein maalittamisesta ja työn haittaamisesta – ja sitä on liki mahdoton torjua.

Sähköisestä rikosilmoituksesta ja verkon kautta tehtävistä nimettömistä ilmiannoista on tullut uusi rikollisten suosikkikeino myös poliisin kiusaamiseen.

Kun esimerkiksi jonkun rikostapauksen tutkintaa pitää saada jarrutettua, tutkintaa johtavista poliiseista alkaa tulla koneellisesti pahimmillaan jopa kymmeniä ilmoituksia.

Näitä yritetään tehdä joskus jopa oikeiden ihmisten nimissä identiteettejä varastaen. Useimmiten kyse on poliisille tutuista vakioasiakkaista, jotka tehtailevat lukuisia ilmoituksia samasta aiheesta.

Esitutkintalain mukaan jokainen rikosilmoitus on kirjattava riippumatta sen sisällöstä.

”Valitettavasti tätä säännöstä hyödynnetään jopa tehtailemalla rikosilmoituksia poliisista”, sanoo poliisirikosten tutkinnanjohtaja Heikki Stenius valtakunnansyyttäjänvirastosta.

Helppo tehdä, hidas käsitellä

Perusteettomia ilmoituksia poliisien työstä on Heikki Steniuksen mukaan tehty vuosi vuodelta enemmän. Osa niistä on tehty selvästi kiusaamistarkoituksessa.

Ilmiöön on kuitenkin vaikea puuttua, vaikka tekijänä olisi tuttu sarjailmiantaja.

”Periaatteessa jokainen ilmoitus on kirjattava, vaikka se ei olisi järkevää resurssien käyttöä. Poliisi on joskus tuomittu jopa rangaistukseen, jos hän ei ole ottanut ilmoitusta vastaan ”, sanoo Stenius.

Esitutkintalaki sallii sen, että ilmoitusta ei tarvitse kirjata, jos kyse on järjestelmän väärinkäyttämisestä. Mikä sitten on väärinkäyttämistä, onkin hyvin tulkinnanvarainen juttu.

”Olen itse jättänyt yhden kerran ilmoituksen kirjaamatta tällä perusteella, mutta siitä asiasta käydään edelleen jälkipyykkiä”, kertoo Stenius.

Useita peräkkäisiä ilmoituksia tehtailevat ihmiset muuttavat yleensä jokaisen viestin kieliasua niin, että uudet versiot näyttäisivät erilaisilta. Jotkut ilmoitukset tehdään myös ihan toiseen poliisipiiriin toivoen, että ne etenevät siellä tutkintaan.

Ilmoittaja on yleensä poliisin toiminnan kohteeksi joutunut ihminen, joka pyrkii edistämään asiaansa esittämällä, että poliisi on tehnyt virheen.

Väsyttämistä ja pelottelua

Yksi motiivi perättömille ilmiannoille voi olla myös poliisin väsyttäminen tai suoranainen pelottelu.

”Pyritään aiheuttamaan pelkoa poliisissa, että hän ei haluaisi puuttua tulevaisuudessa kyseisen ihmisen toimintaan, jos tietää että siitä seuraa kantelu- tai rikosilmoitusrumba”, Heikki Stenius selittää.

Poliisirikosprosessiin päätyminen on nimittäin työlästä, vaikka siihen joutuisi syyttömänäkin.

Valtakunnansyyttäjänviraston poliisiosastolle perustettiin vuonna 2010 erillinen käsittely-yksikkö osin juuri siksi, että perusteettomat rikosilmoitukset pystyttäisiin erottelemaan aiheellisista ilmoituksista nopeasti.

Tutkinnassa oleminen leimaa virkamiehen siihen asti, kunnes prosessi on ohi.

”Se voi vaikuttaa esimerkiksi virkanimitykseen tai tehtävän hakemiseen ulkomailta.”

Poliisi haluaisi estää ilmiön yleistymistä, mutta lainsäädännöllisin toimin sitä on käytännössä mahdoton tehdä.

Kansalaisilla täytyy säilyä helppo kanava ilmoittaa poliisien todellisista väärinkäytöksistä ja laiminlyönneistä, koska niitäkin todistetusti tapahtuu.

Maalittamista hankala määritellä ja torjua

Toisinaan rikolliset tai heidän tuttavansa näyttävät koordinoineen valituksia ja ilmiantoja esimerkiksi sosiaalisen median, valeuutissivustojen ja verkon keskustelupalstojen kautta.

Maalittamiseksi kutsuttu menetelmä on helppo. Tiettyä tapausta tutkivan poliisin henkilöllisyys julkaistaan, ja seurauksena ”tavalliset kansalaiset” eri puolilta maata alkavat spontaanisti tai tukimielessä tehtailla hänestä ilmoituksia, kyselyitä ja valituksia.

Maalittamisen kohteeksi joutuminen koskee toki poliisin lisäksi muitakin virkamiehiä, kuten syyttäjiä ja tuomareita. Myös toimittajia on maalitettu, leimattu silmätikuksi.

Pääministeri Antti Rinteen (sd) hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite puuttua  järjestelmälliseen häirintään, uhkailuun ja maalittamiseen, joka uhkaa sananvapautta, viranomaistoimintaa, tutkimusta ja tiedonvälitystä.

Maalittamiselle ei tosin ole mitään vakiintunutta rikosoikeudellista määritelmää, sanoo lainsäädäntäneuvos Janne Kanerva oikeusministeriön kriminaalipolitiikka- ja rikosoikeusosastolta.

Suoraan häirintään ja uhkailuun voidaan soveltaa monia rangaistussäännöksiä. Rangaistavaksi on säädetty esimerkiksi haitanteko virkamiehelle, julkinen kehottaminen rikokseen, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen, kunnianloukkaus, laiton uhkaus, vainoaminen ja viestintärauhan rikkominen.

Perättömien ilmoitusten tehtailu ei aina mahdu näihin määritelmiin, jos viranomainen ei pysty aukottomasti todistamaan että tekijän motiivina oli tarkoituksellinen haitanteko.

Oikeusministeriökään ei halua luoda tai määritellä uusia rikosnimikkeitä kevyin perustein.

”Kriminalisointi tulee kysymykseen vasta kun yhteiskunnalla ei ole loukkaavan menettelyn estämiseksi ja siihen puuttumiseksi käytettävissä muuta keinoa kuin rangaistavaksi säätäminen”, sanoo Kanerva.

Rangaistussääntelylle on myös voitava osoittaa olevan painava yhteiskunnallinen tarve. Toistaiseksi pelkkä kiusanteko, työn hidastaminen ja harmin aiheuttaminen poliisille ei siihen riitä.

X