Koikkalainen pakinoi: ”Jyrki Katainen ei ole öykkäröivä Euroopan omistaja, vaikka se olisi ollut nimenomaan hänen asemassaan jopa mahdollista”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.
© Otavamedia
"Jyrki Katainen on hoitanut kaikki postinsa hyvin. Ihmisenä hän on miellyttävä, harkitseva ja ystävällinen. Poliittisesta broilerista on tullut korrekti virkamies." kirjoittaa Koikkalainen.

Elämä ei ole reilua, mutta jalkapallo on pyöreä.

Koikkalainen ei ole himourheilija, ei penkillä eikä ilman, mutta jalkapalloa tulee seurattua varsinkin silloin, kun tarjolla on jotain elämää suurempaa. Se tarkoittaa otteluja, joissa on mukana maita, missä jalkapallo menee kaiken muun edelle.

Niitä maita on aika paljon. Ja niistä maista aika moni on jo laulukuorossa meneillään olevissa MM-kisoissa. Ne kestävät muuten kuukauden. Siis kuukauden! Jos asiaa järjellä ajattelee, niin siinä menee jo aika monta oikeaa miestyövuotta hukkaan. Jalkapalloa ei kuitenkaan saa ajatella järjellä – ei ainakaan ilmiönä. Itse pelissä taas tarvitaan aika paljonkin taktista älyä ja hyvää pelisilmää.

MM-kisoista ovat sivussa jo Argentiina, Espanja, Portugali ja Saksa. Kentälle ei enää pääse Lionel Messi eikä Cristiano Ronaldo, molemmat älyttömiä palkkoja nauttivia ja arvostaan tietoisia huippumiehiä. Siksi jalkapalloa onkin mukava seurata: nimimiehetkin ovat armotta tikun nokassa. Viimeinen peli osoittaa miehen paikan.
Messillä ja Ronaldolla se on nyt katsomossa.

Espanja–Venäjä-ottelussa ei katsojan silmää palvottu. Venäjän joukkue junttautui jatkoaika mukaan luettuna kahdeksi tunniksi kahdeksi rintamaksi maalinsa edustalle ja samat kaksi tuntia Espanja siirteli palloa muurin edessä aukkoja katsellen. Ei löytynyt.

Rangaistuspotkukilpailussa Venäjän väsyneet pelaajat olivat tiukkahermoisempia ja pääsivät jatkoon.

Se ei ollut kaunis ottelu. Kun toinen joukkue vain asettautuu kilpikonnapuolustukseen, niin katsojatkin voisivat lähteä vaikka kotiin. Mutta tyylipisteet eivät ratkaise. Vain se, kuinka monta kertaa pallo laitetaan reppuun.

Noin 14 vuotta sitten kokoomuksen puheenjohtajaksi valittiin Seinäjoen puoluekokouksessa siilinjärveläinen pojankloppi Jyrki Katainen. Murrosikä oli takana, mutta elämä edessä.
Alkoi kymmenen vuotta kestänyt puheenjohtajakausi. Suotuisat tuulet puhalsivat. Kataisesta tuli valtiovarainministeri ja vuosina 2011–2014 hän oli Suomen pääministeri.

Kesken kaiken Katainen yllättäen ilmoitti luopuvansa niin puoluejohtajan kuin pääministerinkin tehtävistä. Hänestä tuli Brysselin talouskomissaari, ökypalkkainen ja -etuinen EU-virkamies.
Katainen sanoi ”haluavansa maistaa ihan toisenlaista elämää”. Kotimaan asiat olivat kuitenkin rempallaan ja monet tulkitsivat lähdön rintamakarkuruudeksi ja oman edun asettamiseksi valtakunnan edun edelle.

Brysselin uraputkelle olisi löytynyt jatkoakin, mutta viime viikolla Katainen, 46, ilmoitti palaavansa Suomeen ensi vuoden lopulla. Politiikasta hän ilmoitti luopuvansa kokonaan ja hakevansa töitä ihan muualta.

Huhut alkoivat heti kiertää, ja paljastui, että Sitrasta olisi ensi vuonna vapautumassa juuri Kataiselle sopiva ja hyvin palkattu johtajan palli.

Jyrki Katainen on hoitanut kaikki postinsa hyvin. Ihmisenä hän on miellyttävä, harkitseva ja ystävällinen. Hän ei ole öykkäröivä Euroopan omistaja, vaikka se olisi ollut nimenomaan hänen asemassaan jopa mahdollista.

Poliittisesta broilerista on tullut korrekti virkamies.

Kataisen verokirja ei ole koskaan ollut porvarilla eikä hän todennäköisesti joudu sitä koskaan porvarille toimittamaankaan.

Se olisi kuulema jokaiselle ihmiselle kasvun paikka, mutta se jää nyt Kataiselta kokematta. Sitra on isännätön talo, jossa ovat seinät leveällä ja katto korkealla.

Kirjoittaja Koikkalainen on Seuran pakinoitsija. 
X