Elämää koiraparkissa: Tällaista olisi, jos Suomeen tulisi päivähoitopakko Ruotsin malliin

Kääpiöbullterrieri Eino loikkaa sohvalta lattialle. Koira nostaa kuonoaan ottaessaan ilmavainun ja höristää korviaan. Pienet silmät siristyvät. Lihaksikkaan koiran keho värisee.

”Jos Eino tulee päin, niin koukista polvia. Jos polvet ovat lukossa, niin kaadut”, varoittaa helsinkiläisen Koiraparkin koiranhoitaja Raisa Kouhia-Kähkönen.

Eerikinkadun entisen pankkikonttorin parketti rapisee, kun Eino ottaa spurtin. Koira ei kuitenkaan taklaa, vaan vipeltää vasemmalta ohi ja loikkaa toiselle sohvalle, missä se saa vastaansa lemonbeaglen nimeltä Pablo.

Alkaa koirapaini.

Murisevien koirien otteet näyttävät rajuilta, mutta Einolla ja Pablolla on meneillään leikki. Painimisen lisäksi Koiraparkissa huiskitaan häntää, kiivetään sohvan selkänojan päällä ja ikkunalaudalla, nukutaan pöydän alla, järsitään puruluuta ja rapsutetaan takajalalla korvallista.

Kun ovikello soi, kaikki toiminta loppuu. Kymmenen koiraa ryntää oven eteen kajauttamaan yhteishaukun.

Yhdentenätoista koirien päivähoitoon saapuva kääpiöbullterrieri Viivi toivotetaan tervetulleeksi laumaan.

Jalannostoa pankkisalissa

Puolitoista vuotta sitten Helsingin Eerikinkadulle perustettiin koiraparkki nimeltä Touhu ja Tirsa. Puolisen vuotta sitten nimi vaihtui omistajanvaihdoksen myötä Koiraparkiksi.

Koiraparkin päivähoitoon tuodaan koiria, jotka joutuisivat muuten olemaan yksin sillä aikaa, kun niiden omistajat ovat töissä. Parkkiin voi tulla pariksi tunniksi, koko päiväksi tai jopa viikoiksi.

”Pitempään hoidossa olevat koirat viedään Espooseen koirahotelli Perroon yöksi ja aamulla ne tuodaan takaisin päivähoitoon”, Raisa Kouhia-Kähkönen kertoo.

Kääpiöbullterrieri Eino hyppää taas sohvalta alas ja kipittää lattialle pinottujen autonrenkaiden viereen. Kuono käy maassa ja nuuskuttaa renkaita. Vasta sitten 11 kuukauden ikäinen uros nostaa jalkaansa.

Suojamuovi alkaa ropista.

Eino pissaa sisätiloihin rakennetun ”kusitolpan” juureen.

Portugalinpodengo Ransu ei ole vielä oppinut talon tavoille. Pieni koira katselee ympärilleen ennen kuin sen alla alkaa liristä. Parketille leviää lammikko, jonka oppisopimuksella eläintenhoitajaksi opiskeleva Johanna Suhonen käy pyyhkäisemässä kroonikkovaipalla pois.

Koiraparkin sohvat imuroidaan päivittäin ja tilat desinfioidaan hajua poistavalla entsyymipesuaineella. Huoneistossa on ilmastointi ja ikkunoita pidetään auki. Kerran viikossa tehdään tehosiivous, jolloin tilat puhdistetaan höyrypesurilla.

”Koirista lähtee oma ominaishajunsa. Sen haistaa myös jokaisen koiran kotona”, Suhonen toteaa.

Valtataistelu sohvalla

11-vuotias entinen terapiakoira, irlanninterrieri Calle on lauman johtaja. Koira istuu ylväänä sohvanpäädyssä ja katselee nuorempiensa temmeltämistä.

Callen asema käy uhatuksi, kun pieni, neljän vuoden ikäinen kleinspitz Noa hivuttautuu sen viereen ja näyttää hampaitaan.

Noan näykkäisy on nopea ja terävä. Calle näykkäisee takaisin ja yhtäkkiä sohvalla ja sen edustalla rähisee ainakin kuusi koiraa.

Kääpiöbullterrieri Eino riehuu joukossa, mutta heiluttaa häntäänsä.

Eino ottaa tosimittelönkin leikin kannalta.

Rähinä on ohi yhtä nopeasti kuin se alkoi. Hoitajat kiskovat koirat irti toisistaan ja pitävät niitä erillään. Haukku ja kiljunta vaimenevat ensin murinaksi ja sitten läähätykseksi.

Koiraparkissa vallitsee taas sopu.

”Koirat suuttuvat toisilleen. Ne puolustavat lelujaan ja ovat mustasukkaisia hoitajistaan”, Raisa Kouhia-Kähkönen kertoo.

Koiralauma ei ole demokraattinen joukko, vaan nuoret urokset yrittävät uhmata vanhemman johtajan asemaa. Elleivät asennot ja ääntely selvitä arvojärjestystä, koirat ratkaisevat keskinäisen paikkansa laumassa nahistelemalla.

”Herkkävaistoisina eläiminä koirat myös reagoivat nopeasti. Yksi koira voi vihamielisellä asenteellaan ärsyttää koko joukon.”

Calle ei ole selvinnyt vallananastusyrityksestä vammoitta. Terrierin poskessa on syvä hampaanviilto.

Koira säpsähtelee, kun Johanna Suhonen puhdistaa sen haavan desinfiointiaineella.

Ensiavun jälkeen rauhaa kaipaava iäkäs Calle saa jäädä omiin oloihinsa aidan taakse.

Patriarkka hallitsee laumaansa matkankin päästä.

Peikkoluolan pikisilmä

Entisen pankin kassaholvin lattialle on levitetty mattoja ja kannettu pöytä ja sohva. Pieni Noa kyhjöttää pöydän alla ja kääntelee päätään. Pikisilmät välähtelevät mustan karvoituksen seasta.

Koira käy yhä ylikierroksilla.

Koiraparkin perimmäistä kassaholvia kutsutaan Peikkoluolaksi. Sinne teljetään levottomuutta lietsovat hoidokit.

”Noa lienee eniten täällä aikaa viettänyt koira”, kertoo Noan seurana holvin perukoilla istuva koiranhoitaja Dennis Apter.

Pitkään päivähoidossa käyneet koirat tuntevat jo hoitajansa. Hoitajat taas ovat oppineet tuntemaan koirat. Kokenut Apter ennakoi ongelmatilanteet usein jo hyvissä ajoin ja estää tilanteen kärjistymisen erottamalla vihamielisesti käyttäytyvän koiran laumasta.

Toisinaan koirat ovat kuitenkin hoitajaansa nopeampia.

Kaikki koirat eivät sovellu laumaan. Koiraparkista on jouduttu häätämään ainakin yksi koira, jonka hyökkäävä aggressiivisuus kohdistui myös ihmisin.

Koiraparkki ei välttämättä ole oikea paikka myöskään aroille ja varovaisille koirille, jotka ovat vaarassa joutua vahvempien alistamiksi.

”Voimakkaasti omistajaansa leimautunut koira saattaa hoidossa olleessaan istua koko päivän oven edessä ja uikuttaa ikäväänsä”, Apter kertoo.

”Osa koirista viihtyy paremmin ihmisten kuin koirien seurassa. On myös niitä koiria, jotka voivat paremmin yksin kuin laumassa.”

Noa nousee pöydän alla istumaan ja kapsuttaa hetken kylkeään. Kassaholvin raollaan olevan oven ohi käy ruskea vilahdus ja kuuluu kynsien rapinaa.

Johtajakoira Calle jaloittelee omassa huoneessaan.

Noa vetäytyy takaisin makuulle. Hennot etutassut menevät ristiin. Kuono painuu niiden päälle ja tuhisee.

Odottavan aika on pitkä.

Pieni haukotus

Ruotsissa koirien päivähoidolla on jo pitkät perinteet. Nykyään myös Ruotsin laki kieltää koiran jättämisen yksin kuutta tuntia pitemmäksi ajaksi. Lisäksi läntisessä naapurimaassamme on työpaikoille perustettu koirahuoneita, joissa työntekijöiden koirat saavat viettää aikaa keskenään.

Eläinsairaala Evidensia Oulun eläin- ja ongelmakoirakouluttaja Jaana Koukkulan mielestä koirien päivähoitolat ovat tervetulleita myös Suomeen.

”Etenkin pentujen opetusvaiheessa koirien päivähoito on hyvä vaihtoehto eroahdistusta potevien pentujen koulutukseen.”

Eroahdistus on sitä, että liian pitkään yksin ollessaan koira saattaa ahdistua tai masentua. Oireilu ilmenee usein haukkumisena ja valittamisena. Turhautunut koira voi myös tuhota sisustusta, repiä verhoja ja pureskella huonekaluja.

”Hoitopaikassa pentuikäiselle koiralle pitäisi löytyä ikäistänsä seuraa”, Koukkula sanoo.

”Aikuisilla koirilla ja pennuilla on erilaiset käyttäytymismallit. Täysikasvuisten ja pentujen pitäminen samassa laumassa saattaa johtaa ristiriitatilanteisiin.”

Kleinspitz Noa havahtuu torkuiltaan pöydän alta.

Pienen koiran haukotuskin on pieni.

Dennis Apter nostaa koiran kainaloonsa, kantaa sen aidan yli ja laskee sen lauman joukkoon.

Noa jää yksin sohvan viereen istumaan.

Katuuko se tekojaan vai onko koira vielä uninen?

Itsenäinen ja itsepäinen

Einolla on atleetin askeleet. Varjo liukuu kääpiöbullterrierin länkisäärten välissä, kun Eino tepsuttaa hihna kireänä kohti koirapuistoa.

Einolla on hoppu. Muut koirat jäävät taluttajineen askel askeleelta kauemmas taakse.

Koiraparkin päivähoitolaiset kulkevat muutaman sadan metrin matkan päivittäin. Koirapuistoon lähdetään aina aamupäivällä noin kello yhdentoista tietämillä.

”Kun koirat ovat omaksuneet tietyn päivärytmin, niin siitä poikkeaminen aiheuttaa niissä epävarmuutta ja levottomuutta”, eläin- ja ongelmakoirakouluttaja Jaana Koukkula kertoo.

Monet yksinoloon opetetut aikuiset koirat pärjäävät omineen omistajansa normaalin 8–9 tunnin työajan, ellei niiden totuttua päivärytmiä ei rikota.

”Kun koira omistajansa kotiin tullessa nousee makuulta levollisena ja heiluttaa häntäänsä, niin siitä tietää, että se ei kärsi eroahdistuksesta.”

Eino on sopeutuva nuori uros. Eino osaa olla yksin, mutta se viihtyy myös laumassa. Johanna Suhonen luonnehtii Einoa erikoiseksi persoonaksi, joka on samaan aikaan itsenäinen, energinen, leikkisä ja rakastaa sekä ihmisiä että muita koiria.

Koirapuistossa Eino kirmaa muiden koirien mukana ja pysähtelee välillä halattavaksi.

”Joskus Eino on kuin pikkuvauva”, Suhonen jatkaa.

Vielä yksi piirre Einosta tulee ilmi, kun ollaan lähdössä koirapuistosta pois. Koira heittäytyy vatsalleen maahan eikä suostu nousemaan, vaikka Suhonen kiskoo sitä valjaista.

Pienempänä Eino joskus kannettiin puistosta takaisin Koiraparkkiin.

Eino osaa olla todella itsepäinen koira.

Terrierin virne

Vain osa Koiraparkin hoidokeista saa ateriansa keskellä päivää. Useimmat koirat syövät vasta päästyään iltapäivällä kotiin.

”Koirien ruoka-aineallergiat ovat lisääntyneet ja yhä useampi koira joutuu noudattamaan tarkkaa ruokavaliota”, kertoo iltapäivävuoroon tullut koiranhoitaja Heidi Sirèn.

Koiraparkissa työskentelee kolme vakituista koiranhoitajaa ja viisi eläinhoitoalalle valmistuvaa opiskelijaa. Koiraparkki on myös suosittu koululaisten työelämään tutustumispaikka.

”Meillä on vähemmän koiria kuin ihmisten päiväkodissa on lapsia yhtä hoitajaa kohden”, Raisa Kouhia-Kähkönen sanoo.

Itsensä väsyksiin temmeltäneet koirat ovat puolen päivän jälkeen huomattavasti rauhallisempia kuin aamulla hoitoon tullessaan. Jopa Eino ja lemonbeagle Pablo malttavat nukkua lyhyet päiväunet.

Iltapäivän tapahtumat eivät ole kovin dramaattisia: Sohvan päädyssä käydään pikku kahakka. 11-vuotiaalle, sydän- ja nesteenpoistolääkityksessä olevalle spanieli Frodolle laitetaan vaippa. Eino oksentaa hieman valkoista kuohaa. Kun kääpiöbullterrieri Viivi haetaan kotiin, sen omistajalle Maisa Rajamäki-Kukkoselle paljastetaan, että koira on saanut makupalaksi pilkottua hanhea.

Helsinkiläinen Sini Sallinen tulee hakemaan Einoa hieman kello 16 jälkeen. Eino käy tervehtimässä emäntäänsä, mutta kääntyy takaisin ja jää seisomaan lauman ja emäntänsä väliin.

Koira on kahden vaiheilla.

”Eino on aktiivinen ja vauhdikas pentu. Täällä se on oppinut sosiaalisuutta ja pääsee purkamaan turvallisesti energiaansa tuttujen koirien kanssa”, Sallinen sanoo.

Omistaja paljastaa koirastaan vielä yhden piirteen: Eino on murjottaja. Se saattaa pysyä pitkään sängyn alla murjottamassa.

Sitä ei nyt uskoisi.

Eino kallistaa päätään ja sen silmät siristyvät. Koiran kieli käy suupielessä ja vetäytyy takaisin piiloon, mutta suupielet jäävät yläviistoon.

Eino hymyilee.