Kokaiinin ympärillä leijuu kielletyn luksuksen henki – Miksi kokaiinikauppaan kytkeytyneitä julkkiksia jopa ihaillaan?
Suomessa kovien huumeiden käyttäjiä usein paheksutaan – mutta minkä takia kokaiinikauppaan kytkeytyneitä julkkiksia sen sijaan jopa ihaillaan? Millään muulla nautintoaineella, ei edes shamppanjalla ei ole näin äveriästä imagoa, sanoo kokaiiniteollisuutta tutkinut tietokirjailija Toby Muse.
Kokaiinibisnes on väkivaltaista, rahakasta teollisuutta, jossa suomalaisellakin käyttäjällä on välillisesti verta käsissään. Uutuuskirja Kilo kuvaa kokaiinierän matkaa köyhältä viljelijältä länsimarkkinoille. © iStock
Seurapiiritähti, viihdetaiteilija, entinen huippu-urheilija tai sosiaalisen median julkkis hyörii kokaiinikauppaa tekevän läheisensä kanssa tai kokaiinia käyttävän kaveripiirinsä keskellä. Kiinnijäätyään hän käy mustat lasit silmillään käräjillä todistamassa tai saamassa pikkusakkoja – ja muutaman kohulööpin jälkeen saa ”palkinnoksi” oman televisio-ohjelman.
Näinhän Suomenkin viihdemarkkinoilla tapahtuu monta kertaa vuodessa. Sopivan kuohuttava kokkelikohu tuo tähdelle työtilaisuuksia, lisää julkisuutta ja tuhansia uusia instagram-seuraajia. Kyseenalaistajat leimataan moralisteiksi: on ikään kuin luonnonlaki, että ökyrikkaiden tai sellaisena esiintyvien pöydistä löytyy kokaiinia.
Samaan aikaan muiden kovien huumausaineiden käyttäjät ja välittäjät kuvataan julkisuudessa joko säälittäviksi tai halveksittaviksi narkkareiksi, mutta kokaiinin ympärillä leijuu kielletyn luksuksen henki.
Siihen liitettyä elitismiä, yltäkylläisyyden ja vaurauden mielikuvaa ei edes kyseenalaisteta.
”Tuskin mitään muuta ainetta on brändätty näin tehokkaasti rikkauteen liittyväksi. Sen imago on hämmentävästi sama, ollaanpa sitten Aasiassa, Yhdysvalloissa, Venäjällä – tai teillä Suomessa”, sanoo kokaiinikauppaa tutkiva brittijournalisti Toby Muse Seuralle.
Siksi talouden nousukaudet ovat jo kymmenien vuosien ajan näkyneet nopeasti myös kokaiinin kysynnässä. Kun koronan jälkeen talousmahdit alkavat taas toipua, luultavasti aineen markkinahinta jatkaa nousuaan.
Lue myös: Uskotko tietäväsi, millaisia kokaiinin käyttäjät nykyään ovat? Luultavasti erehdyt
Kokaiinin käyttäjä osallistuu laajan järjestäytyneen rikollisuuden, väkivaltateollisuuden rahoittamiseen ja ylläpitämiseen, vaikka ei olisi viivasta maksanut itse senttiäkään
Toby Musen uusi tietokirja Kilo (Atena, 2021) julkaistiin tällä viikolla suomeksi. Siinä seurataan yksityiskohtaisesti kokaiinikilon matkaa Kolumbian viidakkokylistä Euroopan markkinoille. Muse on kirjaa varten viettänyt aikaa tuotantoketjun monen portaan luona, ihmisiä jututtaen ja ennen kaikkea kuunnellen. Hän kuvaa mitä maanviljelijät ajattelevat, miten aineen jalostajat ja kymmenet eri välitysportaan työntekijät elävät ja miten he suhtautuvat ammatinvalintaansa.
Samalla Kilo kertoo raadollisesti, mitä kaikkea tapahtuu ennen kuin kokapensaan tuote on täällä varakkaan viihdekäyttäjän nenässä ja tajunnassa.
Lähtöpaikalla runsaat tuhat euroa maksava, lääkkeeksikin kelpaava raaka-aine-erä on muuttunut täällä lantrattuna parinsadan tuhannen euron arvoiseksi päänsekoittajaksi.
Vaikkei suomalainen julkkis olisi itse maksanut kotibileissä, yökerhossa tai festareilla hänelle tarjotusta viivasta senttiäkään, Toby Muse muistuttaa että hän on silti osallistunut laajan järjestäytyneen rikollisuuden, kokonaisen väkivaltaisesti ylläpidetyn teollisuudenhaaran rahoittamiseen ja ylläpitämiseen.
Jokaisen kilon matkan varrella on hyvin todennäköisesti kuollut tai vammautunut joku ihminen.
Ilman kysyntää huumeteollisuutta ei olisi
Harvoin kokaiinikäräjille joutuneelta julkkikselta kysytään suoraan, eikö hän tajua edistäneensä ketjua, jossa kolumbialaisia maalaislapsia sairastuu jalostusmyrkyistä, kuriireja päätyy saastaisiin vankiloihin loppuiäkseen, parikymppisiä juoksupoikia kuolee maailman eri puolilla vientiketjujen tai jälleenmyyjien välienselvittelyihin – ja liuta rikollisia tai korruptoituneita viranomaisia kasvattaa jo ennestään mahtavaa omaisuuttaan.
Puhumattakaan sivullisista, joiden elämän kokaiinikauppa voi muuttaa sekunnissa harhaluotien tai koukkuun jääneiden perheenjäsenten yliannostusten takia.
”Sitä pitäisikin kysyä heiltä useammin. Todennäköisesti suomalainenkaan käyttäjä ei miellä olevansa osa tätä teollisuutta, mutta ilman kysyntää koko tätä ketjua ei olisi. Hankkimalla ja käyttämällä ainetta ihminen ottaa omalta osaltaan vastuun siitä, millaisella inhimillisellä hinnalla aine on tuotettu”, Toby Muse sanoo.
Tietokirjailija ei usko, että ”sota huumeita vastaan” ikinä päättyisi – ei ainakaan viranomaisten voittoon. Laittoman kaupan voittomarginaalit ovat niin valtavia, että köyhissä tuottajamaissa uusia yrittäjiä riittää aina, vaikka kaikki nykyiset kartellit ja välitysketjut saataisiin vankilaan.
”Siksi valtioiden pitäisi uskaltaa tutkia muitakin ratkaisuja. Ehkä ainoa asia mikä kokaiiniteollisuuden isoja toimijoita tällä hetkellä aidosti pelottaa, on se mahdollisuus että eriasteisten kokatuotteiden kauppaa laillistetaan jossain maassa,” Muse pohtii.
Laillinen ja valvottu kauppa on muuttanut jo esimerkiksi kannabiksen markkinoita Yhdysvalloissa huomattavasti, kun välistävetäneet rikollisketjut on pelattu syrjään jakelun siirryttyä apteekkeihin.
”Mainitsin tästä mahdollisuudesta eräälle välitysportaan suurelle tekijälle. Hän raivostui silmittömästi – ja tajuan kyllä miksi. Minkä tahansa aineen asteittainenkin laillistaminen veisi pohjan heidän nykyiseltä hinnoittelultaan ja bisnesmallilta.”