Väkivaltaisia asiakkaita, nylkyttävä työkaveri ja julmaa mykkäkoulua – Kolme työntekijää kertoo kokemuksensa työpaikkahäirinnästä

Mitä on työpaikkahäirintä? Kantarin tutkimusjohtaja Mikko Hormio kiteytti Seuralle työpaikkahäirinnän työpaikan huonoiksi käytöstavoiksi.

Kuulostaa ehkä viattomalta, mutta huonoilla käytöstavoilla voi olla vakavia seurauksia. Seura haastatteli eri alojen työntekijöitä, jotka olivat kärsineet muiden käytöksestä. Siitä oli seurannut uupumusta, unettomuutta, sairauslomia ja irtisanoutumisia.

Suomalaisten kokemuksia työpaikkahäirinnästä kartoitettiin ensimmäistä kertaa Häirintäbarometrissä.

Kolmekymppinen maahanmuutta­jataustainen nainen, tietotyössä pääkaupunkiseudulla:

”Työskentelin isossa organisaatiossa. Huomasin esimieheni vastuualueella paljon virheitä, mutta hän aina kiisti ne. Hän ei koskaan tarkistanut raporttejani, vaan sanoi, että ne olivat väärin tehty.

Olisin halunnut tietää, mitä minun olisi pitäisi tehdä toisin, mutta hän ei koskaan selittänyt. Sen sijaan hän oli aggressiivinen ja epäkohtelias. Työkaverini kuulivat, miten hän huusi minulle.

Tätä jatkui noin vuoden, kunnes hän lopetti puhumasta minulle. Kun tiimillämme oli kokous, esimieheni ei enää kutsunut minua niihin. Kun lähetin tai halusin esitellä raportin, hän käski minua puhumaan yksikön johtajan kanssa. Tästä yksikön johtajasta tuli kuin postinkantaja, joka kuljetti viestejä välillämme.

Johtaja sanoi, että jos minulla on ongelmia oman esimieheni kanssa, minun pitää puhua tämän kanssa. Hän käski sanomaan, ettei saa huutaa eikä kiusata. Yritin puhua esimiehelleni, mutta hän oli sitä mieltä, ettei hän ollut ollut ilkeä.

Puhuin työsuojeluvaltuutetulle ja luottamusmiehelle. Yritimme purkaa tilannetta niin, että paikalla olivat minä, esimies, yksikön johtaja, luottamusmies ja työsuojelu­valtuutettu. Se ei auttanut.

Työpaikkakiusaaminen voi johtaa esimerkiksi uupumiseen ja masennukseen. © LEHTIKUVA / OLIVIA RANTA

”Aloin olla ilkeä muillekin ja ilkkua”

Olin jonkin aikaa sairauslomalla, menin tera­piaan ja söin ensi kertaa elämässäni masennuslääkkeitä. Ajattelin, että ehkä kaikki oli vain omaa syytäni, koska olen maahanmuuttaja enkä ymmärrä suomalaista kulttuuria.

Käytökseni muuttui. Aloin olla ilkeä muillekin ja ilkkua, jos joku ei tiennyt jotakin. Siitä olen todella pahoillani. Jos minulla on paha olla, ei se ole syy olla ilkeä muille.

Lopulta tein päätökseni ja irtisanouduin. Otin myös yhteyttä aluehallintoviraston työsuojeluun, mutta työsuojelutarkastaja sanoi, etteivät he voi tehdä mitään, jos minulla ei ole päivämääriä ja jos muut eivät tule todistamaan. Annoin asian olla.

Olen ollut yllättynyt, että Suomessa voi olla tällaista työpaikalla.”

Lue myös: Tutkimus: Yli puolet suomalaisista on kokenut häirintää työssään – Nämä neljä alaa ja sektoria erottuvat muita selvemmin

Nainen, yli 10 vuotta hoitoalalla, työskentelee Etelä-Suomessa:

”Työskentelen autististen ja mielenterveysongelmista kärsivien asiakkaiden asumisyksikössä. Kun tulin työhaastatteluun, minulle ei esitelty asuntoja, joissa asuvat vaikeimmat asukkaat. Niissä asukkaat saattavat sotkea seiniä ulosteilla, he voivat olla aggressiivisia, ja ovet ja ikkunat on pidettävä lukittuina, jotta he eivät karkaa. Ilma asunnoissa on todella huono.

Työhaastattelussa ei kerrottu, että saatan kohdata työssäni väkivaltaa. Kerran eräs hoitaja tuurasi esihenkilöä ja jakoi työtehtäviä: hän sanoi, että minun on mentävä vaikeisiin asuntoihin. Kieltäydyin, jolloin hän huusi minulle ja paiskoi esineitä.

En halua työskennellä vaikeimmissa asunnoissa, koska pelkään mennä niihin. Olen koulutukseltani lähihoitaja ja koen, että koulutukseni on riittämätön hoitamaan niin vaativia asiakkaita.

Häirintäbarometrin mukaan hyvinvointialueilla, kunnissa ja kuljetus- ja varastointialalla sekä kaupan alalla ilmenee eniten häirintää. © LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

”Tällaisista asioista ei pitäisi puhua asukkaiden kuullen”

Yksi päivä olin aamuvuorossa, kun helpomman asunnon asukas suuttui ja löi minua nyrkillä silmään. En syytä asukasta, koska hän on kehitysvammainen eikä voi toiminnalleen mitään. Mutta tuntui pahalta, kun päällikkö ei tapahtuman jälkeen kysynyt, miten voin. Hän ainoastaan syytti minua ja sanoi, että olin toiminut tilanteessa väärin.

Olin sopinut toisen hoitajan kanssa, että en hoida minua lyönyttä pariin vuoroon, jotta tilanne rauhoittuu. Silti päällikkö sanoi epäystävällisellä tavalla, että en uskalla mennä hoitamaan kyseistä henkilöä. Hän sanoi sen tilanteessa, jossa pari muuta asukasta oli paikalla ja he kuulivat sen. Se tuntui alentavalta. Minusta tällaisista asioista ei pitäisi puhua asukkaiden kuullen.

Jos minua painostetaan uudestaan työskentelemään vaikeissa asunnoissa, otan yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun tai irtisanoudun. Minua lyönyttä asukasta hoidan edelleen. Hän löi uudestaan minua eilen.”

Lue myös: Työpaikkahäirinnästä kannattaa puhua: kiusaaminen on vakava ongelma työkulttuurissamme – Toimi näin, jos sinua kiusataan

Kolmekymppinen nainen, vähittäistavarakaupan myyjä pääkaupunkiseudulla:

”Minua on myyjän urani aikana heitetty kanapastalla, tölkillä, kolikoilla. Ulkonäköäni on kommentoitu ikävästi, ja minuun on käyty fyysisesti käsiksi. Minut on kaksi kertaa uhattu tappaa ja kerran ryöstetty. Häirintä on viikoittaista.

Joku sanoo, että ’Vitun huora, anna mulle sininen LM’. Joku toinen, että sopisin hyvin seksiorjaksi. Kellonajoilla ei ole väliä, koska hörhöt liikkuvat aamupäivälläkin.

Ihan tavallisetkin ihmiset ­käyttäytyvät välillä huonosti. Heidän käytöksessään tylyintä on usein se, että he tulevat kassalle puhuen puhelimeen eivätkä edes rekisteröi olemassaoloani. Sitten he suuttuvat, kun en olekaan ajatustenlukija.

Joka jumalan päivä olen nähnyt näpistyksiä, silmä oikein harjaantuu siihen. Pikkuhiljaa on kadonnut käsitys siitä, olenko myymässä tuotteita vai vahtimassa niitä. Vartija käy työvuoron aikana kerran. Tai kaksi, jos ehtii.

Jokin aika sitten huomasin tutun asiakkaan kävelevän maksamaton tuote kädessään ulko-ovelle. Menin häntä vastaan ja otin kiinni tuotteesta ja sanoin, että anna tänne ja lähde muualle. Hän tönäisi minut seinään ja kaaduin rähmälleni.

Olin rikkonut säädöksiä. En saisi koskea asiakkaaseen enkä ottaa tuotetta pois, mutta koin, että myymälässämme oli hiljainen oletus, että jotakin pitäisi tehdä, kun näkee jonkun varastavan. Jos en tavalla tai toisella kohtaisi näpistelijöitä, syntyisi kierre, että myymälästämme saa varastaa.

Yleensä pidän sääntöjen mukaan turvaväliä ja pyydän asiakasta palauttamaan tuotteen, mutta silloinkin asiakas saattaa hyökätä, tosin ’vain’ huutamalla ja haukkumalla.

”Kaupan kassan pitäisi olla monalisana”

Meille myyjille aina sanotaan, että ei saa provosoida tilannetta. Se korpeaa todella paljon. Kaupan kassan pitäisi olla monalisana, vaikka loukattaisiin kuinka. Minusta se ei ole oikein. Sanon aika tiukasti asiakkaille takaisin ja pidän puoliani. Opetan nuorille työntekijöille, ettei heidän tarvitse ottaa paskaa vastaan.

Työyhteisö on hyvä, koska olemme kaikki samassa sopassa. Pääsääntöisesti olen saanut tukea myös esihenkilöiltäni, mutta työnantajan antamat ohjeistukset eivät ole vähentäneet häirintää.

Urani alussa työyhteisön sisällä oli henkilö, joka ahdisteli ­minua seksuaalisesti. Olin parikymppinen, ja mies oli yli 50-vuotias.

Hän tuli yksi aamu hinkuttamaan itseään minua vastaan niin, että tunsin hänen sukupuoli­elimensä. Menin tilanteessa lukkoon, ja myöhemmin päivällä alkoi tuntua inhottavalta. Kerroin esihenkilölle, joka suhtautui siihen vakavasti. Myöhemmin kokemukseni kyseenalaistettiin, koska mies oli kieltänyt tehneensä mitään.

Olen tosi ylpeä itsestäni, koska sanoin, että joko irtisanotte miehen tai minä irtisanoudun ja teen rikosilmoituksen. He irtisanoivat miehen. Seksuaalinen ahdistelu oli ahdistava kokemus, ja jouduin sen takia hakemaan keskusteluapua terapiasta.”

Palvelualojen ammattiliiton jo aiemmin teettämien kyselyiden mukaan myyjien häirintä on lisääntynyt ainakin vuodesta 2015 lähtien. © ISMO PEKKARINEN / LEHTIKUVA

Lue myös: Työpaikkakiusattu Jaana uupui ja irtisanoutui sairaanhoitajan työstään – Metsä auttoi toipumaan ja toi uuden ammatin: ”En enää suorita elämääni, vaan nautin siitä mitä teen”