Kommentti: Varhaiskasvatus on alan ammattilaisille haasteista selviytymistä – Koska henkilökunnan palkkojen korotus nähdään hyvinvointivaltiossamme?

Kunnallinen ja kunnollinen varhaiskasvatus on päivieni ilo.

Olen viime aikoina tehnyt monenlaisia kiitollisuusharjoituksia.

Ne ovat eräänlaista meditaatiota, ja auttavat muun muassa huomaamaan, kuinka paljon elämässämme on hyviä asioita, jotka arjessa otamme itsestään selvinä, mutta eivät todellisuudessa sitä ole.

Yksi aivan keskeisistä kiitollisuudenaiheistani on varhaiskasvatus. Mitä enemmän mietin päiväkotia, sen kiitollisemmaksi tulen.

Joka arkiaamu 3,5-vuotias poikamme menee päiväkotiin. Se on mahtavaa.

Ei pelkästään siksi, että minä pääsen esimerkiksi rauhassa tekemään töitä, vaan ennen kaikkea siksi, minkälaisia hänen päivänsä päiväkodissa ovat.

Mukavat, luotettavat ja osaavat varhaiskasvatuksen ammattilaiset ottavat poikamme aamulla vastaan, ja sitten on koko päivä ohjelmassa leikkiä, laulua, askartelua, jumppaa, ulkoilua, ruokailua ja jos hyvin käy niin myös päiväunien nukkumista. Samalla opetellaan aivan keskeisiä sosiaalisia taitoja niin ohjatusti kuin myös vapaasti lasten kesken.

Varhaiskasvatus kuuluu ammattilaisille

Varhaiskasvatus, siis päiväkoti, kärsii tällä hetkellä monenlaisista haasteista. Ryhmäkoot kasvavat, työ kuormittaa henkilöstöä, alhainen palkka laahaa ja siksi opettajista on pian yhä suurempi pula.

Minun näkökulmastani tämä kaikki ei kuitenkaan ole näkynyt lapseni arjessa. Se tarkoittaa, että nykyinen henkilökunta venyy jatkuvasti resurssipulasta huolimatta kiitettävään lopputulokseen. Toivottavasti ei kuitenkaan äärirajoille.

Veronmaksajana ja päiväkotilapsen isänä toivoisin, että ensilääke tilanteeseen olisi varhaiskasvatuksen henkilökunnan palkkatason reipas nosto. En tiedä, mihin voisin veroni paremmin käyttää.

Päiväkoti ei ole täysin maksuton, mutta kyllä kuukausimaksu on ehdottomasti parasta, mihin voin rahani käyttää. Aivan selkeästi parasta.

Näin korona-aikana päiväkodin merkitys on vain kasvanut.

Keväällä 2020 päiväkodit olivat käytännössä kiinni noin kuukauden ajan, ja lapset olivat kotihoidossa. Se oli aikaa, jolloin monessa lapsiperheessä jälleen herättiin arvostamaan päiväkoteja.

Lapset olivat päiväkodin sijaan kotona, ja kun vanhemmat useilta aloilta tekivät samaan aikaan kotonaan etätöitä, monessa kodissa koettiin varmasti laajoja tunneskaaloja. Esimerkiksi meidän perheemme etätyöaikuisista toisen piti jatkuvasti olla kaksivuotiaan seurana jo ihan hänen oman turvallisuutensa vuoksi.

Samaan aikaan työnantajat ainakin periaatteessa olettivat, että työntekijät painavat täyden kahdeksan tunnin päivän. Onneksi monella pomolla oli lapsia itselläänkin, joten ymmärrystä riitti monella työpaikalla.

Nyt, vuotta myöhemmin, yhteiskunta rimpuilee koronan kanssa edelleen.

Kun helmikuun 2021 aikana alkoi käydä selväksi, että tällekin keväälle on jälleen tulossa tukku rajoituksia yhteiskuntaan, ajattelin, että kestän mitä tahansa rajoituksia, kunhan ei pitäisi samaan aikaan tehdä etätyötä ja paimentaa jälkikasvua.

On nähkääs niin, että vaikka sitä ihminen kuinka tykkäisi sekä lapsistaan että työstään, ei niitä oikein yhtä aikaa voi parhaalla mahdollisella tavalla hoitaa.

Aarrekammion vartijat

Olen ennenkin kutsunut lapsiani kalleimmaksi aarteekseni.

Sellaista aarretta ei aivan hevillä jätä kenenkään muun vartioitavaksi ja vastuulle.

Päiväkodin henkilökunnalle lapsen voi kuitenkin jättää hyvillä mielin. Hehän ovat eräällä tavalla kuin yhteiskunnan kallisarvoisimman aarrekammion vartijoita. Ja mikä tärkeintä, heidän huomassaan aarre päivä päivältä kasvaa.

Siksi heille tänään ja joka päivä valtavan suuri kiitos.

18. maaliskuuta vietetään valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää.

Lue myös: Huono palkka ajaa lastentarhanopettajat maailmalle – Tutkija: Ammattitaitoisin työvoima karkaa koulutusvientiyrityksiin