Psykiatrinen hoito on korona-aikana kiven takana – ”Mieleltään murtunut ihminen joutuu todistelemaan, että on riittävän sairas”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kaksisuuntainen mielialahäiriö lisää itsemurhariskiä.
Mielenterveyden ongelmissa hoidon tarve ei aina näy ulospäin. Moni joutuu todistelemaan, että on riittävän sairas saadakseen hoitoa. © iStock
Koronakriisi on hankaloittanut mielenterveysongelmaisten hoitoon pääsyä entisestään. Moni jää selviytymään itsetuhoisten ajatusten kanssa yksin.

Koronapandemian aikana suomalaisten itsemurhat ovat Poliisihallituksen keräämän kuolemansyyntutkintatilaston mukaan lisääntyneet 15 prosentilla – koronaeristyksen alettua tapauksia ilmoitettiin kahdessa kuukaudessa yhteensä 129.

Itsemurhayrityksiä ei ole otettu huomioon tilastossa.

Luvut kertovat siitä, että psykiatrinen hoito on monissa kunnissa jäänyt vaille riittäviä resursseja poikkeusaikana, esimerkiksi osastopaikkoja on vähennetty jo pidemmän aikaa.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö lisää itsemurhariskiä

Mielenterveyskuntoutujien asiaa ajava Kaksisuuntaiset ry ilmaisi huolensa asiasta hiljaisessa mielenosoituksessa kesäkuussa Helsingissä.

”Poliisihallituksen luvut tarkoittavat sitä, että olemme menettäneet 16 ihmishenkeä enemmän kuin vastaavana aikana viime vuonna. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivien kanssa työskentelevillä on hyvä näppituntuma vuosien ajalta. Tästä keväästä on sanottava, että myös itsemurhayrityksiä on varmasti ollut aiempaa enemmän”, kertoo Kaksisuuntaiset ry:n jäsen, toimittaja ja kirjailija Päivi Storgård.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön on todettu lisäävän merkittävästi itsemurhariskiä etenkin sairauden sekamuotoisessa vaiheessa, jossa sairastuneella on samaan aikaan sekä maniaa että masennusoireita.

”Yritin itsemurhaa noin kolme viikkoa sitten, silti psykiatri kirjoitti ulos psykiatrian polilta ja sanoi että olen tarpeeksi hyvässä kunnossa. Mulla on kaksisuuntaisen mielialahäiriön lisäksi paha paniikkihäiriö.”
-Bipoa sairastava

Kynnys avun hakemiseen on korkea

Storgård toivoo, että psyykeen vaikutus ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tunnustettaisiin ja tunnistettaisiin nykyistä paremmin terveydenhoidossa.

”Kun asiakas tulee terveyskeskuksen päivystykseen, kertoo voivansa huonosti ja kärsivänsä itsetuhoisista ajatuksista, kyse ei ole pelkästä pahasta olosta, jonka kanssa ihminen voidaan lähettää takaisin kotiin kärvistelemään”, Storgård huomauttaa.

Monelle mielenterveyskuntoutujalle kynnys hakea apua on korkea. Useimmat sinnittelevät pitkään ennen kuin lähtevät hakemaan apua joko omasta tai läheisen aloitteesta.

Usein edessä on kuitenkin käännytys takaisin kotiin, kun tie hoidon saamiseksi nousee pystyyn jo alkumetreillä päivystyspoliklinikalla.

Storgårdin mukaan hoidon tarpeen arvioinnin käytänteitä tulisi muuttaa pikaisesti. Tällä hetkellä arvioinnin suorittaa useimmiten terveydenhuollon henkilökuntaan kuuluva henkilö, jolta puuttuu riittävä osaaminen kohdata mielenterveyskuntoutuja tai psyykkisesti sairas ihminen.

Storgård harmittelee myös Suomessa vallitsevaa alueellista epätasa-arvoa – paikkakunnilla, joista psykiatrinen päivystyspoliklinikka puuttuu tyystin, avun tarvitsijan mahdollisuudet saattavat ovat vieläkin huonommat.

Psykiatrinen hoito edellyttää kohtuutonta todistustaakkaa

Päivi Storgård pitää kohtuuttomana mielenterveyskuntoutujan harteille sälytettyä todistustaakkaa, joka on tällä hetkellä hoitoon pääsemisen edellytys.

”Jos ihmisellä on jalka poikki, hoidon tarve on ilmeinen. Mieleltään murtunut ihminen taas joutuu todistelemaan, että on riittävän sairas saadakseen hoitoa.”

Storgård nostaa esimerkiksi itsetuhoisten ajatusten kanssa kamppailevan avunhakijan.

”Mikäli henkilöllä on itsetuhoisia ajatuksia, mutta ei tarkkaa suunnitelmaa niiden käytäntöön laittamiseksi, hoitoon pääsyn kriteeri ei täyty. Toisaalta liian usein avunhakija, joka kykenee sanoittamaan oman tilanteensa hoitohenkilökunnalle, katsotaan liian hyvävointiseksi ja käännytetään kotiin.”

Storgård kertoo itse vertaistukihenkilön roolissa joutuneensa todistamaan kohtelua, jonka katsoo täyttäneen suoranaisen heitteillejätön tunnusmerkit.

”Kun itsetuhoinen henkilö käännytetään päivystyksestä kotiin, häneltä saatetaan tiedustella, voisiko joku perheenjäsen, ystävä tai tuttava tulla kotiin tämän seuraksi – toisin sanoen valvomaan, että mitään peruuttamatonta ei tapahtuisi. On kohtuutonta sälyttää omaisten tai muiden läheisten hartioille sellaista vastuuta, joka kuuluisi sairaanhoidolle.”

”Itsemurhaa yrittänyt 18-vuotias tyttäreni ei päässyt sairaalaan, ja lääkäri antoi hoito-ohjeeksi että minä en saa jättää tyttöä yksin.”
-Omainen

Päivi Storgård on huolissaan mielenterveyskuntoutujista.

Päivi Storgård ymmärtää terveydenhuollon henkilökuntaa, joka joutuu venymään parhaaseensa vähäisin resurssein. ”Mikäli hoitoon pääsee, sen laatu on Suomessa yleensä hyvää”, hän toteaa.  © Niclas Mäkelä / Otavamedia

Tiedotus on parasta lääkettä

Storgårdin mukaan paras lääke hoitoon pääsyn helpottamiseksi on tehokas tiedotus.

”Sekä terveydenhuollon parissa työskenteleviä että maallikkoja tulisi auttaa yhä paremmin ymmärtämään, mistä kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on kysymys: aivotoiminnan häiriöstä, joka näyttäytyy tunteissa ja käytöksessä.  Samalla hoitoon pääsyn arviointi muuttuisi oikeudenmukaisemmaksi.”

Mielenterveyden hyvinvointiin sekä mielenterveysongelmiin liittyvää tietoa tulisi Storgårdin mukaan jakaa myös työpaikoilla, sillä psyykkisiin sairauksiin liittyy usein häpeää ja leimaantumisen pelkoa.

”Ulkopuolisilla on helposti monenlaisia ennakkoluuloja – kuten pelko siitä, että pitkän osastohoidon jälkeen töihin palaava kollega ’kilahtaakin’ kesken palaverin tai onko työkaveri mahdollisesti jopa vaaraksi muille.”

Psykiatrinen hoito kustantaa vähemmän kuin hoitamaton mielenterveyskuntoutuja

Viime vuosina mielenterveyden ongelmista on pidetty ääntä eri medioissa yhä lisääntyvässä määrin, mitä Storgård pitää hyvänä asiana.

Vielä on kuitenkin parannettavaa, jotta puheista voitaisiin siirtyä tekoihin.

Vaikka inhimillistä kärsimystä ei voi Storgårdin mukaan mitata rahalla, säästöt hoidoista kertovat hänen mielestään myös kehnosta talouden suunnittelusta.

”Olen aikoinaan ollut mukana kunnallispolitiikassa pitkään ja tiedän, että hoitamaton mielenterveyskuntoutuja tulee pitkällä aikavälillä maksamaan yhteiskunnalle monin verroin enemmän kuin hoidon tarjoaminen.”

”Sekamuotoinen jakso on kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä vaarallisin, mutta läheinen ei päässyt osastohoitoon koska hänellä ei ollut itsemurhasuunnitelmaa. Sekarissa sitä harvemmin suunnitellaan. Manian ja vaikean masennuksen lisäksi hänellä oli itsemurha-ajatuksia ja psykoottisia oireita. Tuli tunne, että sekaripotilaat on rajattu pois osastohoidosta, vaikka he ovat suurimmassa itsemurhavaarassa.”
-Omainen

Korona-aikana heikoimmat ja huonokuntoisimmat mielenterveyskuntoutujat, jotka eivät jaksa itse tai tukihenkilön saattamana hakea apua, jäävät yksin. Näiden ihmisten auttamiseksi Storgård peräänkuuluttaa etsivän työn resursseja.

Tehokkainta olisi soitto poliklinikalta niille potilaille, joiden asiakirjoihin on pääsy aikaisempien hoitokertojen perusteella.

”Ammattilainen pääsee jo yhdenkin puhelun aikana melko hyvin selville, mitä mielenterveyskuntoutujalle kuuluu. Mikäli henkilö on antanut aiemmin hoitohenkilölle suostumuksensa, myös omaisilta voitaisiin tiedustella tämän vointia”, Storgård sanoo.

Lähimmäisen tärkein tehtävä on kuunnella

Heihin, joilla hoitoon pääseminen on tällä hetkellä työn ja tuskan takana, Päivi Storgård haluaa valaa uskoa ja toivoa – lopulta asiat järjestyvät, tavalla tai toisella.

Omaisia hän kannustaa olemaan sinnikkäät ja periksiantamattomat vaatiessaan hoitoa läheiselleen.

”Lähimmäisiä haluan vielä muistuttaa siitä, että ensisijainen tehtävä ei ole ratkaisujen etsiminen asioihin. Hyväksyvä läsnäolo ja kuunteleminen ovat kaikkein tärkeintä”, Storgård summaa.

Lue myös: Mistä itsemurhariskin tunnistaa? Älä luule, ettei itsemurhaa suunnitteleva kerro aikeistaan – Tunnista itsemurhan riskitekijät

Mistä apua itselle tai läheiselle?

Vaikka monet vertaistukiryhmien kokoontumiset ovat tauolla koronaepidemian vuoksi, mielenterveysongelmien kanssa ei kuitenkaan tule eikä tarvitse jäädä yksin. Yhteydenotto vertaistukihenkilöön tai asiantuntijaan puhelimitse tai verkossa voi auttaa jaksamaan pahimman yli.

Suomen mielenterveys ry:n kriisipuhelin päivystää joka päivä ympäri vuorokauden. Palvelu on tarjolla sekä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi että arabian kielellä. Keskustelua on mahdollisuus käydä halutessaan joko asiantuntijan tai vapaaehtoisen päivystäjän kanssa. Yhdistyksen Tukinet-sivusto tarjoaa chat-keskusteluapua sekä ryhmissä että henkilökohtaisen tukihenkilön kanssa.

Mielenterveyden keskusliitto palvelee puhelimitse valtakunnallisessa mielenterveysneuvonnassa ja maksuttomassa vertaispuhelimessa joka arkipäivä. Lisäksi Mielenterveyden keskusliiton verkkosivustolla on mahdollisuus käydä keskustelua Valoa-chatissa.

Molemmat tahot antavat neuvoja myös arjen järjestämiseksi sairastumisen jälkeen – kuinka esimerkiksi hakea sosiaalietuuksia tai sujuvoittaa työelämään paluuta.

X