Yllättävä puute paljastui: Kotimaisesta kalasta tulisi pulaa poikkeusoloissa
Valtiolla on jemmassa viljaa ja polttoaineita, mutta tuhansien järvien maassa on unohdettu yksi kriisiajan tarve: kalaomavaraisuutemme on kuin varkain romahtanut.
Meillä syötävästä kalasta 80 prosenttia on halpaa tuontikalaa, ja rajojen sulkeutuminen näkyisi äkkiä markettien pakastehyllyissä. Kotitarvekalastuksella ei vajetta kateta.
Koronaepidemian aiheuttama huoltovarmuussäikähdys tuli kotimaiselle kala-alalle kuin taivaan lahjana. Alan toimijat käynnistävät nyt kesän alussa kampanjan, jolla vedotaan päättäjiin kalankasvattamoiden määrän lisäämiseksi.
Miksi kotimaisesta kalasta tulisi pula?
Kalapulan yksi syy on etenkin kotimaisten lohenkasvattamoiden vähyys. Niillä on ollut vaikeuksia saada ympäristölupia, ja siitä ala saa syyttää 1990-luvun lepsuuttaan.
Kalanrehupäästöt rehevöittivät tuolloin vesiä huomattavasti.
Nyt tilanne on alan mukaan ihan toinen, koska ruokintamenetelmät ovat kehittyneet. Esimerkiksi maan ainoa kalanrehutuottaja Raisioaqua valmistaa petokaloille ravintoseosta, jonka raaka-aineena on Itämeren silakasta ja kilohailista valmistettu kalajauho.
”Näihin kaloihin sitoutunut fosfori ja typpi saadaan kalankasvatuksen kautta kiertoon, eikä fosforia ja typpeä tuoda Itämereen sen ulkopuolelta,” sanoo Raisioaquan tuotepäällikkö Susanna Airaksinen.
Yhtiön mukaan pelkästään tämän kiertorehun käyttö on poistanut Itämerestä fosforia määrän, joka vastaa 50 miljoonaa kiloa kasvamatonta sinilevää.