Kuinka leijona päätyi Suomen symboliksi? – Liisa opastaa symbolien kieleen

Jaa artikkeliTilaa Seura
Liisa Väisänen vietti pitkästä aikaa viime kesän Suomessa. Vaikuttavin suomalainen symboli hänelle on Kalevalastakin tuttu joutsen, joka edustaa vedenalaista syvempää tietoa. © Marco Peretto
Symbolitutkija Liisa Väisänen tulkitsee maailmaa pintaa syvemmältä. Suomalaisuuden symboleista hän löysi kansainvälisiä toteemieläimiä ja siirtymäriittejä.

Kahdella jalalla käyrän sapelin päällä seisoo leijona, jonka etutassussa on miekka ojossa. Kullanhohtoisen leijonan häntä on komeasti kippuralla, ja sen suusta ammottaa terävä kieli.

Tämä eläinhahmo on totuttu näkemään Suomen virallisena tunnuksena tasavallan presidentin, valtioneuvoston tai vaikkapa Suomen pankin yhteydessä. Sama leijona on antanut tunnuksen myös maamme jääkiekkojoukkueelle.

Miten Afrikassa ja Intiassa elävä leijona on päätynyt pohjoisen valtion symboliksi? Tarinalla on pitkät juuret, joiden kulkua symbolitutkija Liisa Väisänen avaa YLE Teemalla kesäkuussa alkaneen Merkkien salat -tv-sarjan toisella tuotantokaudella.

”Tv-sarjamme Suomen-kierroksesta tuli kansainvälisyyden ylistys. Suomalaisuuteen liitetyt merkitykset paljastuivat maahanmuuttajasymboliikaksi”, kertoo Liisa Väisänen.

Symbolit toivat Välimereltä Suomeen

Väisänen on tutkinut symboleita Helsingin, Kairon ja Sorbonnen yliopistoissa sekä kirjoittanut kirjoja uskonnon, taiteen ja ruoan symboliikasta. Suomea hän on tarkastellut ulkopuolisesta näkövinkkelista jo yli kolmen vuosikymmenen ajan asuessaan muun muassa Ranskassa, Egyptissä ja Italiassa.

Monille suomalaisille ja kansainvälisillekin turisteille Väisänen on tuttu matkaoppaan roolista eri puolilla Välimerta. Viime vuodet hän on asunut Malagassa italialaisen miehensä Marco Peretton kanssa.

Perehtyminen suomalaisuuden symboleihin oli hänelle viime kesänä kiinnostava paluu jo nostalgiseksi muodostuneeseen synnyinmaahan. Väisänen pakkasi miehen ja kaksi koiraansa autoon ja huristeli läpi Euroopan. Neljä kuukautta Suomessa avasi silmät nykyaikaan ja karisteli nostalgian rippeet.

”Nuoruuteni Helsinkiä ei enää ole, ja hyvä niin. Kaupunkien luonne on uudistua jatkuvasti.”

Pääkaupunkiseudun lisäksi Väisänen etsi kotimaista symboliikkaa muun muassa Turusta, Tampereelta ja Kuopiosta.

”Matkalla selvisi, että Suomi on osa Eurooppaa symbolien maailmassa.”

Symbolit kiinnostavat Liisa Väisästä.

Liisa Väisänen on väitellyt tohtoriksi islamilaisesta taidefilosofiasta. © Ari Heinonen, Otavamedia

Toteemieläin kertoo vallasta

Suomen vaakunan kahdella jalalla seisovan leijonan vaiheet ulottuvat Vanhan testamentin aikaiseen Juudaan maahan. Tuolloin Lähi-idässä eli nykyistä hieman pienempi leijonalaji, joka päätyi Juudaan temppelien suojelueläimeksi, tuolloin vielä neljän tassun varassa.

Ensimmäinen kahdella jalalla seisova leijona on tavattu 1000-luvulla espanjalaisen Leoni-kuningaskunnan tunnuksena. Sotakilpeen maalattu leijona osoitti voimaa ja rohkeutta taisteluissa.

Pohjolaan leijonasymboli tuli 1200-luvulla skandinaavisen Bjälbo-suvun vaakunassa. Kyseisestä suvusta silloinen Suomen kreivikunta sai ensimmäiset kreivinsä, joiden myötä kahdella jalalla seivova leijona vakiintui osaksi suomalaista vaakunaa.

Leijona säilyi Suomen tunnuksena läpi Venäjän vallan ajan, ja kun Suomi itsenäistyi 1917, ei muutosten vilskeessä heti toettu puuttua vanhaan symboliikkaan.

Yritystä muutokseen oli vuonna 1934, jolloin tasavallan asettaman komitean pohjalta saatiin esitys Suomen uudeksi vaakunaksi. Siinä tutun leijonahahmon ympärillä oli kaksi karhua, arvokruunu ja havuja sekä teksti “Vapaa, vankka ja vakaa”.

Niin, karhu – Suomen kansalliseläin sekä kansanrunouden rakastettu ja pelätty voimahahmo – miksi se ei kuitenkaan päätynyt valtakunnan tunnukseksi?

Väisäsen mukaan tarina juontuu 1100–1200-lukujen vaihteeseen, jolloin kristinusko hyökkäsi pakanauskontoja kohtaan germaanialueilla ja Suomessa.

”Symbolien tasolla käytiin toteemieläinsota kristillisen leijonan ja pakanallisen karhun välillä. Leijona Suomen vaakunassa tarkoittaa, että kristinusko on voittanut fenno-ugrilaisen perinteen.”

Alkemiaa Ilomantsissa

Eräs Suomen-kiertueen yllättävimmästä symboliikasta löytyi Ilomantsista. Siellä Väisänen tutustui paikalliseen tislaamoon, joka on kehittänyt kansainvälisesti palkitun Arctic Blue Ginin. Väisänen kiinnostui tislaamosta muista kuin ginin nautinnon syistä. Hän yhdistää alkoholin tislaamisessa käytetyn retortin, eli tislaimen, vuosituhansien taakse Lähi-itään, alkemian alkulähteille.

”Alkoholin valmistuksen väline on lähtöisin alkemistien kokeiluista. Tislaimen avulla yritettiin puhdistaa alkuaineita, ja prosessin tarkoituksena oli vaikuttaa ajatusten tasolla ja kirkastaa sielua.”

Alkemistit etsivät elämän eliksiiriä, joka takaisi kuolemattomuuden. Ehkäpä alkoholin ja alkemian yhteydet eivät olekaan kovin kaukaa haettu idea. Viinaksista on tunnetusti etsitty pullon henkeä.

”Ilomantsilainen giniyrittäjä oli kiinnostunut alkemiasta ja tietoinen siitä, että hän kantaa hyvin vanhaa traditiota tislatessaan alkoholia”, Väisänen kertoo.

Takaisin kuvakieleen

Alkoholista symbolien etsintä vaihtui aakkosiin. Turussa Väisänen tapasi kirjailija Tommi Kinnusen, joka opettaa suomen kieltä ja kirjallisuutta Luostarivuoren lyseossa. Abc-kirjan syntysijoilla todettiin, että demokratian edellytys on hyvä luku- ja kirjoitustaito, johon käyttämämme selkeä ja yksinkertainen latinalainen aakkosto antaa otolliset edellytykset.

”Helposti omaksuttava kirjallinen ilmaisujärjestelmä luo tasa-arvoa.”

Aakkostemme alkuperä voidaan johtaa Egyptin hieroglyfeihin. Tällä hetkellä käynnissä onkin kuvakielen paluu, kun kirjoittamisen sijaan viestejä välitetään kännykän naamankuvilla. Helsingin Kalasataman graffitiaidan luona Väisänen tulkitsi nykyajan kuvasymboliikkaa emojien kautta.

”Hymiöt ovat helposti tulkittavissa ja looginen seuraus esihistoriallisten piktogrammien käytöstä.”

Symbolit vilisevät Väisäsen kirjassa Symbolien pitopöytä.

Liisa Väisänen on julkaissut kirjoja muun muassa ruokakulttuurin symboliikasta sekä matkakirjoja.

Humanismi elämänasenteena

Suomen kesässä erityistä on juhannuksen symboliikka. Mitä merkitsee koivu ovenpielessä, ja miksi juhannusyönä tehdään taikoja?

Väisäsen mukaan juhannus on vuotuiseen tasauspäivään liittyvä siirtymäriitti, taitekohta valosta pimeään. Juhannuskoivu on kosminen pyhä puu, jonka mustavalkoisessa rungossa kuvastuu syntymän ja kuoleman vuorottelu.

”Juhannuksena käymme läpi kaikkein suurinta mysteeriä, elämän jatkuvaa kiertokulkua.”

Väisäselle henkilökohtaisesti tärkein symboli on risti, jota hän kerää korujen muodossa. Kuviona risti on saanut muotonsa horisontista, jossa taivas ja maa, jumalallinen ja inhimillinen, kohtaavat.

”Kohtaaminen on minulle tarkeintä kaikessa.”

Väisänen määrittelee itsensä hardcore-humanistiksi, joka taistelee sen puolesta, ettei maailmaamme hallitsisi pelkästään matematiikka. Humanismi näkee arvokkaana ihmisen aikaansaannokset. Itsekkyys on humanismin pahin este.

”Olen elänyt Berlusconin Italiassa, ja kokenut tuon ajan mielipuolisen farssin. Historioitsijana olen lohduttautunut sillä, että aikojen saatossa kukaan ei enää muista ääliöpoliitikkoja. Se mikä kestää ajassa, on jotain arvokkaampaa, kuten hieno taide.”

Symbolit kuin kiintopiste

Symbolitutkija näkee, että elämme parhaillaan suurta muutosvaihetta. Koronapandemia on kirittänyt ihmiskuntaa digiloikkaan, jonka vaikutuksia voisi verrata kansainvaellusten aikaan.

Väisäsen oma digiloikka on onnistunut: hänen kulttuurihistorialliset luentonsa houkuttelevat tuhansia osallistujia online-kursseille. Symbolit ovat nosteessa etenkin Dan Brownin menestysdekkarien ansiosta.

”Sain tehdä pitkään symbolitutkimusta kaikessa hiljaisuudessa, mutta kiitos Dan Brownin ja Da Vinci -koodin, yhtäkkiä symbolien tuntemukselle tuli kysyntää.”

Pari vuotta sitten Väisänen tapasi Brownin kirjamessuilla ja pääsi kiittämään kirjailijaa lisääntyneestä työtilanteestaan. Molemmat ovat käsitelleet urallaan uskonnon ja tieteen yhteiseloa.

Väisäsen mukaan käynnissä on trans-humanistinen aikakausi, jonka isoimmat eettiset ongelmat liittyvät ihmisen elämän parantamiseen esimerkiksi geenimanipulaation tai tekoälyn kautta.

”Muutokset usein pelottavat ihmisiä. Symbolit ovat muutosten keskellä kuin lohduttavia kiintopisteitä, niissä on pysyvyyttä. Kuten ristissä, joka kantaa merkityksiä tuhansien vuosien takaa.”

Väisänen kannustaa säilyttämään lapsen uteliaisuuden arkistenkin merkitysten avaamisessa.

”Symbolit ovat kieli, jota voi opetella lukemaan. Merkkien salat -tv-sarja toimii symbolikielen alkeiskurssina.”

Lue myös: Tatuoinnit ovat aina kiinnostaneet ihmisiä – Jäämies Ötzillä oli peräti 61 symbolista merkkiä

X